Suomalais-saksalainen retkikuntamme suuntasi viikonloppuna kohti seikkailuja. Saksalainen sohvasurffarimme saapui toista kertaa luoksemme Suomeen. Suunnitelmissa oli telttailua, festaria ja aikuisten kivaa. Festarikohteemme oli Norpas festivaali Taalintehtaalla. Sinne tosin ajeltiin hämäläismaisemien kautta kun teini vietiin maaseudun rauhaan. Mies lähti maailmalle kisareissulle. Erinomainen mahdollisuus siis viettää viikonloppu naisseurueella.
Auton perä pakattiin täyteen retkeilytarvikkeita. Koska kysymyksessä oli seikkailu emme olleet varanneet yöpymispaikkaa. Varautua kuitenkin piti. Niinpä meillä oli mukana teltta, maakuupusseja, patjoja, untuvatäkkejä, piknik tarvikkeita, hammasharja ja vessapaperia. Ei kai sitä muuta retkellä tarvita.
Perillä Taalintehtaalla odotti aurinkoinen merenranta ja ohjelmaa koko viikonlopuksi.
Norpas festivaali järjestettiin neljättä kertaa. Siellä oli esillä musiikkia, kuvataiteita, elokuvia, työpajoja, teemapaneeleja jne. Meidät festareille veti Kimmo Pohjonen, Ismo Alanko ja Nino de Elche. Konsertista kerron myöhemmässä postauksessa, kuten myös mielenkiintoisesta valokuvanäyttelystä ja muusta ohjelmasta. Metsäkonsertista postasinkin jo aiemmin.
Taalintehtaan ympäristö on kaunista rannikkoseutua. Mukava oli ohjelman lomassa kierrellä katselemassa maisemia. Kaikenlaista herkkua oli tarjolla auringonpaisteen lisäksi.
Meillä oli mukana hyvät eväät, joilla kyllä pärjäsi. Piknikillä oli kiva istuskella ihmettelemässä maailman menoa. Festarivieraat olivat aikuisemmasta päästä joten ihan ikälopuksi ei tarvinnut itseään tuntea. Nuoria oli sopivasti mausteeksi.
Retkikuntamme huippusaavutus oli telttailu elokuisessa yössä. Tiesimme, että paikkakunnalla on leirintäalue. Se osoittautui kuitenkin perin alkeelliseksi, ankeaksi ja sijaitsi karussa paikassa. Sinne ei tehnyt yhtään mieli. Kaikki muut majoituspaikat olivat täynnä. Sekin tiedettiin etukäteen. Hätävarana meillä oli perhemallin auto, josta oli takapenkit jätetty kotiin. Siellä on ennenkin yövytty tiukan paikan tullen.
Parkkeerasimme auton hyvissä ajoin iltakonserttipaikan viereen. Viereisen puistikkoalueen reunalta löytyi kuitenkin sopivan hiljainen aidanvieri, johon suunnittelimme telttapaikan. Konsertin päätyttyä virittelimme teltan pystyyn ja nukuimme makoisat unet tähtitaivaan alla. Auton takaloossi jäi tällä kertaa käyttämättä.
Olin niin ylpeä retkikuntamme selviytymisestä ja siitä että naiset vielä tässä iässä pystyvät tällaisiin suorituksiin. Yöllä lämpötila laski vähän yli kymmeneen asteeseen. Pipo ja untuvatäkit makuupussien lisäksi olivat tarpeen. Mutta kyllä yksi yö kesässä pitää viettää teltassa. Aamulla hippailimme venesatamaan vessaan ja hampaiden pesulle. Aamupala löytyi aikaisin auenneesta rantakahvilasta. Hieno retki meillä. Ensi vuonna uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti