Näytetään tekstit, joissa on tunniste teatteri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste teatteri. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Teatterisuositus Kansallisteatteriin



Kansallisteatterin näytelmää Mestari ja Margarita esitetään loppuunmyydyille saleille. En yhtään ihmettele miksi. Näyttelijät valtasivat näyttämön sellaisilla roolisuorituksilla, että esiintymislava ei jäänyt kumisemaan tyhjyyttään.

Näytelmä perustuu Mihail Bulgakovin kuuluisimpaan teokseen Saatana saapuu Moskovaan. Kirjan kirjoittamisen Bulgakov aloitti jo vuonna1928 ja hän hioi tarinaa yli kaksikymmentä vuotta aina kuolemaansa saakka. Se ilmestyi Neuvostoliitossa vuonna 1966 sensuroituna versiona. 

Romaanissa kulkee rinnan kolme erilaista aika- ja tapahtumakerrosta. Mestari ja Margareta -näytelmässä nimiosan saa kiihkeä rakkaustarina.


Näytelmässä on tehty mielenkiintoinen ratkaisu yhdistää näyttelijäsuorituksiin nukketeatteria. Näyttelijät puhuivat välillä nukkejensa kautta. Nukkejen käsittely oli varmaa ja yhdistelmä tuntui luontevalta. Meillä oli paikat eturivistä. Siitä oli hyvä seurata näytelmän etenemistä. Eturivin paikka oli etu tällaisessa näytelmässä ja pienessä salissa. Tunnelma oli intensiivinen ja piti tiukasti otteessaan. 


Näytelmässä esiintyivät Marc Gassot, Maria Kuusiluoma, Juhani Laitala, Ilja Peltonen, Annika Poijärvi ja Juha Varis. Roolit elivät heissä vahvana. Hiukan jäin toivomaan Margaritaan lisää syvyyttä ja tilan ottamista. Muut roolit olivat niin väkeviä, että herkkä Poijärvi ei ihan päässyt rinnalle. Erityisesti Marc Gassotin pistävä katse ja vivahteikkaat kasvot hänen roolissaan Wolandina toimivat näytelmän punaisena lankana. Suosittelen ehdottomasti tätä näytelmää katsomisen arvoisena. 

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Rikhard III


Draamaa, vahvaa tulkintaa, miehet naisina ja naiset miehinä. Kansallisteatterin kevään viimeinen Rikhard III esitys piti sisällään kaikkea tätä ja vielä enemmän. Hienoja ja puhuttelevia näyttelijäsuorituksia sekä pohdintaa vallanhalusta ja ahneudesta oli tarjolla loppuunmyydylle katsomolle. Esitykset jatkuvat kesän jälkeen. Jututin katsomossa olleita Järvenpään lukion ekaluokkalaisia, jotka kertoivat olevansa ensimmäistä kertaa teatterissa katsomassa aikuisten näytelmää. Nuoret pitivät näkemästään vaikka näyttämöllä oli heidän mielestään välillä sekavaa hässäkkää. Suosittelen ehdottomasti tätä näytelmää, menkää katsomaan. Loppusyksystä saattaa saada jo lippujakin.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Kuolema Venetsiassa



Kokeneita ja karismaattisia näyttelijöitä on ilo katsella. He uskaltavat elää hetkessä vaikka naama ruvella ja kalsareissaan. Mihinkään ei ole kiire, eikä hiljaisuutta pelätä. Loistavaan Jukka Puotilan ja Jukka-Pekka Palon Kuolema Venetsiassa dialogiin Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä liittyi hienolla tavalla nuori muusikko Artturi Aalto sellonsa kanssa. Kombo oli toimiva ja piti otteessaan koko puolitoistatuntisen esityksen. Tarja Simosen lavastus ja puvut toimivat erityisen hienosti. Näytös oli loppuunmyyty.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Taikojen yö



Me aloitimme taikojen yön jo iltapäivällä Kanneltalolla, kun loistava kolmihenkinen japanilainen taiko-rumpuryhmä esitteli taitojaan. 


Kädet rummuttivat sellaiseen tahtiin, että silmät eivät meinanneet pysyä vauhdissa mukana. 


Huikea tunnin konsertti lämmitteli meidät illan pääesitykseen.


Japanilaisen Akira Hinon ohjaama Macbeth esitys oli taatusti erilainen esitys. Mukana esityksessä oli niin suomalaisia kuin japanilaisia näyttelijöitä, tanssijoita ja muusikoita. Erityisen vaikuttava oli Helsingissä asuva näyttelijä Yuko Takeda, joka esitti Lady Macbethin ohella noidan äänen ja juopuneen naisen roolin ja nämä kaikki suomen-, japanin- ja englannin kielellä. Noburo Takaharan tanssi oli täynnä vahvaa ilmaisua. Esitys koukutti mukaan tihenevään tunnelmaan, joka pauhasi kuin ekstaasissa taiko-rumpujen kuminassa.


Esityksen jälkeen yleisö pääsi jututtamaan Akira Hinoa, joka ohjasi ensimmäistä kertaa Japanin ulkopuolella. Symppis, hymyilevä herrasmies, joka on kehitellyt nimeään kantavan Hinon metodin, jossa pyritään kehon maksimaaliseen hyödyntämiseen kehittämällä kehollista herkkyyttä sekä yksittäisen kehon sisäisissä prosesseissa että ihmiskehojen välillä. 


Esitys on Kanneltalolla vielä lauantaina 22.4. klo 19.00. Ennen esitystä on mahdollisuus kuulla taiko-rumpuryhmää. Kannattaa mennä kuuntelemaan ja katsomaan.

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Noloja päiväkirjoja



Minä olen pidemmillä matkoillani kirjoittanut matkapäiväkirjoja. Niitä on ollut kiva lueskella jälkeenpäin. Sivuilta on löytynyt asioita, jotka on jo kokonaan aikojen saatossa unohtanut. Nuoruudesta löytyy myös muutamia pienellä lukolla suljettuja, noloja teinipäiväkirjoja, joita ei todellakaan ollut tarkoitettu muiden silmiin.

Suomen Komediateatterin Annika Grahn luki otteita omasta päiväkirjastaan Kanneltalon kanta-asiakasillassa. Tekstit olivat hupaisaa nuoruuden intoa, naurua piisasi meille jälkiviisaille. Komediatetterilta on tulossa Mortified Finland iltoja Kanneltaloon 16. ja 17.2. joissa pääsee kunnolla uppoutumaan päiväkirjojen tunnelmiin. Alla Kanneltalon mainos kyseisistä tapahtumista. 


Me kaikki olemme olleet teinejä ja selvinneet siitä! Hulvattomissa esityksissä kuulemme aikuisiksi kasvaneiden, entisten teinien hauskimpia raapustuksia ajalta, jolloin tunteet olivat äärimmillään. 

Eri vuosikymmeninä teinivuosiaan viettäneiden päiväkirjamerkinnät ja kirjeet palauttavat mieleen paitsi nuoruuden tunteet, myös ajan musiikkiin, muotiin ja tapahtumiin liittyviä nostalgisia muistoja, joista tunnistat takuulla itsesi!

Suomen Komediateatteri tuo yksinoikeudella superilmiöksi kasvaneet Mortified-illat Suomeen. Mortified Finland on osa Yhdysvalloista Eurooppaan levinnyttä Mortified-ilmiötä. Klubeja on järjestetty mm. Pariisissa, Amsterdamissa, ja Lontoossa.


Kanta-asiakasillassa kuulimme kaunisäänistä Mirkka Paajasta, joka lauloi omia laulujaan ja säesti itseään pianolla. Mirkka on tehnyt kappaleita Samuli Edelmanille, Suvi Teräsniskalle, Katri Helenalle jne sekä toiminut taustalaulajana useallekin artistille. Mieletön ääni ja ihania lauluja! Maaliskuussa putkahtaa ilmoille uusi oma levy. Taidan jäädä kuulolle, sillä Mirkka on minulle mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Tässä naisessa on potentiaalia soolouralle.


Illan päätti todella mielenkiintoinen yhteispohjoismainen nykytanssiteos Parts of Life. Viikonloppuna ovat esitykset 27. ja 28.1. Kannattaa mennä katsomaan. 

Kanneltalo järjesti kivan kanta-asiakasillan. Hankimme lippuja muutamiin näytöksiin kaksi yhden hinnalla. Perästä kuuluu!

lauantai 17. joulukuuta 2016

Minna Canth



Tampereen likka Minna Canth on ollut aikansa feministi, journalisti, kirjailija, liikenainen, suurperheen äiti ja ties mitä muuta. Minnan salongissa keskusteltiin uusista aatteista ja arvioitiin maailman menoa. Sinne löysivät tiensä niin Järnefeltit, Sibeliukset kuin Ahotkin. 

Kansallisteatterissa esitettävästä näytelmästä saa pienet maistit Canthin elämästä. Näytelmä on jäntevä ja eteenpäin rivakasti kulkeva elämänkerrallinen kokonaisuus. Näyttelijäsuoritukset olivat hyviä. Lavastus oli todella toimiva. Pidin esityksen musiikista. Näytelmä piti katsojan hyvin otteessaan.


Kansallisteatteri on valmistautunut joulun tuloon. Näytelmän päätteeksi näyttelijät toivottivat hyvää joulunaikaa ja käytävän joulukuusi ilahdutti vieraita. Teatteriretken aikana alkoi lumisade. Helsinki on jälleen valkoinen.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Seikkailumusikaali Peter Pan



Marco Bjurströmin ohjaama seikkailumusikaali Peter Pan sain ensi-iltansa 13.12.2016 Aleksanterin teatterissa. Lähes sata musiikkiteatteri-kerholaista neljästä helsinkiläisestä koulusta yhdessä Step up Schoolin ammattilaisten kanssa on tehnyt koko vuoden töitä esitysten eteen.


Upea ja innostunut porukka onnistui taitavasti johdattelemaan katsojat sadun maailmaan. Mukana oli todella monenikäisiä nuoria sekä aikuisia ammattilaisia. Yhtään ei tarvinnut jännittää kuinka porukka pärjää. Kymmenestä näytöksestä on vielä kahdeksan jäljellä. Tänään oli erityistä jännitystä meidän teinillä ilmassa, sillä luokkakaverit vanhempineen täyttivät viisi ensimmäistä eturiviä. Vielä löytyy lippuja, jos haluat mukaan katsomaan esitystä.


Täältä voit lukea enemmän tästä huikeasta matkasta, johon meidänkin teini on saanut osallistua. http://www.shedhelsinki.fi

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Kekkonen kesäteatterissa



Sunnuntai oli täydellinen päivä kesäteatterireissulle. Aurinkoa sopivasti, ei sadetta ja viimeinen lomapäivä. Rönnin kesäteatteri Orivedellä oli viimeistä paikkaa myöten täyteen buukattu, busseillakin oli saavuttu paikan päälle ainakin Keuruulta saakka. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Jutun juoni oli Kekkosen elämä modernein maustein tulkittuna.


Rönnin kesäteatterin väki antoi loistavasti tilaa uusille näytelijäkyvyille, jotka kiittivät kunniasta ja hoitivat homman kotiin hienoin tyylipistein. Taustalla vanhat taidokkaat näyttelijät kirittivät. Yleisö sai hyvät naurut niinkuin kesäteatterissa kuuluukin.


Meidän mummu 85 v kieltäytyi lähtemästä mukaan kesäteatteriin. Hän sanoi, että on elänyt Kekkosen ajan eikä halua sotkea niitä muistikuvia moderneilla teatterihöpinöillä. Mitäpä siihen on sanomista. Kaikki saavat pitää mielipiteensä. Meidän teinille tarina oli hyvä historian oppitunti, siis kuka Kekkonen...? Esityksen tiimoilta käytiin keskustelua noottikriisistä ja kylmän sodan ajasta.

Minusta esitys oli sopivan viihdyttävä. Ei liian räävitöntä, mutta sopivan kaksimielistä minulle. Näyttelijät tekivät niin vahvat roolisuoritukset ettei heidän puolestaan tarvinnut pelätä. Kaikki heittäytyivät rooleihinsa sellaisella tarmolla että esityksessä pysyi jännitys yllä. Kyllä kerran kesässä pitää kesäteatteri kokea. Tämä ei ollut ollenkaan huonoimmasta päästä. Esitykset jatkuvat elokuulle saakka. 

P.S. Rönnissä toisella lavalla samaan aikaa kolistelevat SM-painonnostajat antoivat esitykselle oman pikantin lisänsä. Kävimme ennen esitystä tiirailemassa touhuja. En ole koskaan ennen nähnyt painonnostoa livenä. Pelottava laji. Montaa nostoa ei uskaltanut katsoa, kun pelotti että painot rysähtää niskaan tai joku pullisteleva lihas paukahtaa poikki. 

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Seela Sellan Aamu

Yksi unelmani on toteutunut. Olen nähnyt Seela Sellan livenä näyttämöllä. Hän on TV:stä tuttu ja naistenlehdissä esillä. Olen törmännyt häneen kerran koiran kanssa pankin tuulikaapissa rahaa nostamassa. Seela rupatteli ystävällisesti koiransa kujeista kuin kuka tahansa naapuri ilman diivan elkeitä. Eikä hän toisaalta yrittänyt muuttua näkymättömäksikään. Kiehtova persoona ja täynnä karismaa.


Kävimme Kansallisteatterin Willensaunassa katsomassa näytelmän Aamu, jossa Sella näytteli pääosaa. Tarina sinältään ei ollut maata mullistava, mutta Sellan näyttelijätyötä oli hieno seurata. Hän oli aika huikea näky nahka-asussa ja varmaan 15 sentin piikkikorolla varustetuissa saapikkaissa. Varsinkin väliajan jälkeen roolin seuraaminen suorastaan koukutti. Täytyy kyllä sanoa, että myös Terhi Panula osasi hommansa hienosti. Heikki Pitkäsen putkimies oli tosi mainio tyyppi. Ainoastaan Cecile Orblin saa vähän vielä vanheta ennen kuin ylinäytteleminen ja turha säntäily tasottuu. Mutta hyvää varmaan tulee kun saa rauhoittua roolinsa kanssa.


Erityismaininta siitä, että näytelmän kengittäjä onnistui tehtävässään erinomaisesti. Sellan piikkikorkosaapikkaat olivat hienot, Panulan saapikkaissa oli särmää ja putkimiehen duunikengät sopivat rooliin mainiosti. Lava on sen verran lähellä katsojia ja silmien korkeudella, että kenkiin tuli kiinnitettyä tavallista enemmän huomiota.

lauantai 28. helmikuuta 2015

Slava - Kansallisteatterissa



Kansallisteatterissa sai kantaesityksen torstaina 25.2.2015 musiikkiteatteriesitys Slava, oligarkkien ooppera. Eilisessä 27.2 Hesarissa Suna Vuorio hehkuttaa teatteriarviossaan tätä poliittista satiiria, joka on täynnä huumoria ja toisaalta tarkkanäköistä puhetta maailman tapahtumista ennen ja nyt, etenkin Venäjän näkökulmasta.


En kiistä, minusta esitys oli raikas ja ajan hermolla. Joukkokohtaukset olivat näyttäviä. Musiikkiesitykset olivat taidokkaita. Näyttelijäsuoritukset olivat varmoja. Aivonystyröitä sai sopivasti hieroa liikkeelle, jotta pysyi mukana kaikissa rivienvälitarinoissa ja historiallisissa viittauksissa. Ei nukuttanut yhtään. Esitys imaisi mukaansa.

Erityisen iloinen olin esityksessä esiintyneistä nuoruudenintoisista Lahden ammattikorkeakoulun musiikkiopiskelijoista. Innokkaita esiintyjiä on ilo seurata, itsekin tempautuu muiden intoon mukaan. Elävällä orkesterilla oli hyvä meno päällä.  Opiskelijat ja muusikot olivat esityksen mauste. Istuimme permannolla kolmannessa rivissä. Siihen jytisivät mukavasti musiikin bassot. Oli mukava nähdä läheltä myös esiintyjien ilmeet, joita ei takariviin yleensä erota.


Suna Vuorio ilmetteli perjantain lehdessä, miksi esitystä ei ollut tekstitetty venäjäksi. Tänään Kansallisteatterin johto ehti jo vastaamaan, että tekstitys tulee. Odotan mielenkiinnolla, millaisia jälkimaininkeja esitys aiheuttaa. Ihmettelen, jos ei mitään kuhinaa synny, joko venäläisen tekstityksen voimalla tai ilman sitä. 

Esitys on rohkea, mutta kuitenkin kiltti. Loppuratkaisu oli mielestäni jopa pateettinen. Mutta en tiedä millainen muu loppu esityksellä olisi voinut olla. Toivon, että Slava puhuttaa ja kiinnostaa. Kannattaa käydä muodostamassa oma mielipide esityksestä. 


Väliaikatarjoilut Kansallisteatterissa ovat maistuvia.


Sampanjaa ja kakkua.


Yläkerta on täynnä hienoja lasi-ikkunoita.


Seiniltä löytyy taidetta.


Salin katto on upea.

 
Salista löytyy myös muita hienoja yksityiskohtia.


Niin myös naisten vessasta.