sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Tampereen tyylikkäin terassi



Finlaysonin palatsin terassi Kuninkaankadulla on mielestäni Tampereen tyylikkäin terassi. Vuonna 1899 valmistuneesta palatsista ehti sen vanhapoikaisäntä Aleksander von Nottbeck koirineen nauttia vain vuoden, kun hän kuoli 39-vuotiaana. Hänen kuolemansa jälkeen palatsi oli jonkun vuoden tyhjillään kunnes siitä tuli Finlaysonin tehtaan johtajien asunto. Nyt kaikki pääsevät nauttimaan kesäterasssille upeasta miljööstä suihkulähteineen ja puistoineen. Poiketkaa ihailemaan!

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Hurriganes Vapriikissa



Tampereen museokeskus Vapriikki on aina houkutteleva matkakohde. Yleensä käymme siellä kerran kesässä. Tänä kesänä minulle erityinen houkutin oli Hurriganes näyttely. Ihana istua nojatuolissa luurit korvilla, uppoutua kuuntelemaan tuttuja biisejä ja selailla vanhoja Suosikki-lehtiä. Ihan kuin olisi tehnyt aikamatkan omaan nuoruuteen. Teinit intoutuivat myös jammailemaan, sillä näyttelyssä oli heillekin tuttuja juttuja. Hempeiltiinpä miehenkin kanssa ja pistettiin tanssiksi kappaleen verran kun oli niin sokerinen kutubiisi. Remun tankeroenglannille kirjoitetut laulujen sanat olivat hellyyttäviä. Nostalginen näyttely.


Jääkausinäyttely oli hyvin koottu.


Esillä oli aitojakin vanhoja esineitä. Pienten lasten mielikuvitus tuntui laukkaavan tässä näyttelyssä. Taisi olla hurrrrjan jännittävä heille.


Vuoden 2015 palkitut luontokuvat olivat upeita.


Mies muisteli menneitä Pahkasika sarjakuvanäyttelyssä.


Nukkemuseossa olivat Nukkekotiyhdistys ry:n jäsenet sisustaneet kokonaisen kerrostalollisen verran hauskoja pieniä huoneita asukkaineen. 


Mielikuvitus lähti laukkaamaan ja luomaan tarinaa kullekin asukkaalle. Toki tekijät olivat antaneet asukkailleen omat tarinansa.


Kivimuseossa on esillä Paavo Korhosen lahjoittama upea kivikokoelma. Inspiraation keräilyyn hän sai aikoinaan vierailullaan Eräjärven kivimuseossa.


Kivet ovat kiehtovia.


Vapriikissa katon alta löytyy vielä paljon muutakin. Yhden päivän aikana ei kuitenkaan jaksa tutkia määräänsä enempää. Vapriikki on minusta Suomen monipuolisin ja upein museokeskus. Hienoa, että rakennuksessa on myös hyvä lounasravintola. Ruoka on edullista ja hyvää. Vierailu oli minun museokorttivierailuni Nro 5.

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Melomassa Isojärven kansallispuistossa


Isojärven kansallispuisto sijaitsee Kuhmoisissa Keski-Suomessa. Kansallispuiston alueella on patikointireittejä, laavuja, vuokratupia jne. Soutuveneitä voi vuokrata, jos haluaa tutustua kansallispuiston vesistöihin. Metsähallituksen lammaspaimeneksi voi pyrkiä, jos kaipaa kesätöitä. Yksi paimenpirtti löytyy Isojärven alueelta Luutsaaresta.


Järvimaisemat ovat Isojärvellä upeat. Kajakoimme kauniina kesäiltana peilityynellä järvellä. Luonnon hiljaisuus oli pysähdyttävä.


Saarista löytyy hienoja taukopaikkoja. Renusaaren laavu on siisti ja näkymät upeat. Luutsaaren kalapirtin venevaja seisoo kalliolla ja odottaa vieraita.

Illalla auringon laskiessa on mukava palata kotisatamaan upealta melontaretkeltä. 
Isojärven kansallispuistossa sijaitsevalla Huhtalan torpalla on perinnepäivä 31.7.2016 klo 12-15. Siellä on mahdollisuus seurata työnäytöksiä, perehtyä riukuaidan rakentamiseen, kalannahan parkitsemiseen, pettuleivän tekoon jne. Pelimannitunnelmaa luo bändi narubassoineen. Kahvia ja pullaakin voi ostaa. Jos haluaa järvelle niin tuona päivänä pääsee soutamaan kirkkoveneellä Luutsaaren kalapirtille. 

torstai 28. heinäkuuta 2016

Leporannan Pokemonit



Leporannan taidekeskus Orivedellä on kaunis keidas järven rannalla. Pihapiirissä on monta vanhaa rakennusta taidetta täynnä.


Taidetta ei ole ainostaan sisällä vaan sitä löytyy myös pihasta.


Polkua pitkin pääsee lähimetsään, jossa on luonnon keskellä tilateoksia.


Kahvilarakennuksessa on myynnissä taulujen ohella mm. kahvia ja leivonnaisia, koruja, kortteja ja vanhoja kunnostettuja huonekaluja. 


Aittarakennuksia tummine seinineen on useita.


Näyttelyssä on esillä miltei kolmenkymmenen taiteilijan töitä.


Jokaiseen makuun löytyy varmaan jotain.


Näyttely on varsin ihmisen kokoinen ja taide helposti lähestyttävää. Minua vähän häiritsi tilkkutäkkimäisyys kun oli niin monenlaista tekijää. Vähän vähempi olisi riittänyt minulle. Seinät olivat niin täynnä.


Suosikkitaiteilijani kuitenkin löysin monien joukosta...


... niinkuin mukana olleet teinitkin.


Paras maisemateos oli tällä kertaa rantamaisema laiturilta.


Vinkkivitonen lasten ja teinien vanhemmille: myös Leporannasta löytyy Pokemoneja :)

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Kaija maalaa - saa katsoa



Retkeilimme Kangasniemelle Anu Kankaan Koittilanmäen tilalle seuraamaan taiteilija Kaija Juurikkalan työskentyä teemalla Kaija maalaa - saa katsoa.


Taiteilija päräytti pihalle pari tuntia aikataulusta myöhässä vanhalla valkoiseksi maalatulla ambulanssillaan. Häntä odotellessa ehti hyvin ottaa päiväunet pihakeinussa sekä maistella talon kahvia ja leipomuksia. Mihinkäs sitä lomalaisella olisi kiire. Saavuttuaan perille Kaija levitti värit pöydälle, otti kupin teetä ja sitten aloitettiin.


Tarina alkoi taiteilijan omasta elämästä, työstä ja matkamietteistä.


Alkulämmittelyn jälkeen ensimmäinen malli istui tuolille. Kaija alkoi piirtää kuvaa mallina istuvasta henkilöstä sekä tarinoida maalatessaan. Kaijan maalaus ei ole muotokuva vaan se on sielunkuva eli taiteilijan intuitiivinen kuva mallista. Työskentyä ja tarinointia oli mielenkiintoista seurata.


Rankkasade yllätti kesken taidehetken. Se ei kuitenkaan ajanut innokasta porukkaa sisälle vaan maalaaminen jatkui puiden suojassa.


Sade vaihtui taas auringonpaisteeksi ja jokainen halukas pääsi tarinoimaan sielunsa maisemista.


Jokainen malli eli omaa prosessiaan omalla tavallaan. Toinen hiljaa kuunnellen, toinen aktiivisesti pohtien. Yleisö pääsi halutessaan mukaan keskustelemaan. Paljon tunteita liikkui tuossa muutaman tunnin taidetuokiossa. Ihmiset ilmiselvästi kokivat tulleensa kosketetuiksi, joko kuvan tai sanan voimalla. Hyvä niin.


Kaija Juurikkalan työt olivat esillä Pälkäneen Keltaisella talolla, kun siellä poikkesimme jokin aika sitten. Tästä postasin aiemmin. Syy miksi Kaija Juurikkala saapui Kangasniemelle myöhässä oli se, että hän kävi noutamassa Pälkäneeltä taulunsa. Taulut tulevat esille Kangasniemelle elokuussa suosikkiruokapaikkaamme nimeltään Lounas ja leipä. Olimme vähän hämmentyneitä, kun Kaija purki autostaan meille tuttuja Keltaisella talolla nähtyjä tauluja. Vielä yllättyneempiä olimme, kun tuttu lounaspaikan omistaja saapui iltapäivällä hakemaan tauluja Koittilanmäeltä oman ravintolansa seinälle.

http://blyygiblumsteri.blogspot.fi/2016/07/salainen-puutarha.html

Minun sielunkuvani on Kaija Juurikkalan aiemmin maalaama Hengetär. Se oli esillä Pälkäneellä. Jäimme Kaijan taidehetken jälkeen Kangasniemelle yöksi. Hyvien unien ja tuumailujen jälkeen suuntasimme lounaalle ja varasimme Hengettären meille. Syksyllä näyttelyn päätyttyä etsimme sille paikan meidän seinältämme.

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Kesäinen Kangasniemi



Suomi on tuhansien järvien maa. Se tuli taas kerran todistettua, kun teimme parin päivän pyrähdyksen Kangasniemelle. Matkalla oli monta mahdollisuutta vilvoitella järvivesissä.


Teiden läheisyydestäkin löytyi hiljaisia rantoja. Vaatteet vaan rannalle ja uimaan.


Varsinainen matkakohteemme oli Anu Kankaan pyörittämä Koittilanmäen tila sekä sinne vieraaksi saapunut taiteilija Kaija Juurikkala. Tästä mielenkiintoisesta vierailusta postaan erikseen.


Matkalla tarkistimme Oton lapupupin näkymät.


Meno oli hiljaista lämpimänä kesäpäivänä.


Heinät kuivuivat hyvin seipäillä.


Vakilounaspaikkamme Kangasniemellä on nimeltään Lounas ja leipä. Siellä saimme herkullista muikkukeittoa.


Kun emme jaksaneet lähteä saman päivän aikana ajamaan Kangasniemeltä takaisin päin niin vuokrasimme yhdeksi yöksi mökin. Siellä kiikuttelimme terassilla, lämmitimme saunaa ja napostelimme mansikoita. Nam mitä elämää.


Paluumatkalla bongasimme hauskan kirppiksen, jossa oli hienot nukkekokoelmat.


Matkamuistona ostimme vitosella uudet mehulasit ja kannun. Ne on nyt testattu ja muistuttavat hauskasta kesäretkestämme.