Kaija maalaa - saa katsoa

Retkeilimme Kangasniemelle Anu Kankaan Koittilanmäen tilalle seuraamaan taiteilija Kaija Juurikkalan työskentyä teemalla Kaija maalaa - saa katsoa.

Taiteilija päräytti pihalle pari tuntia aikataulusta myöhässä vanhalla valkoiseksi maalatulla ambulanssillaan. Häntä odotellessa ehti hyvin ottaa päiväunet pihakeinussa sekä maistella talon kahvia ja leipomuksia. Mihinkäs sitä lomalaisella olisi kiire. Saavuttuaan perille Kaija levitti värit pöydälle, otti kupin teetä ja sitten aloitettiin.

Tarina alkoi taiteilijan omasta elämästä, työstä ja matkamietteistä.

Alkulämmittelyn jälkeen ensimmäinen malli istui tuolille. Kaija alkoi piirtää kuvaa mallina istuvasta henkilöstä sekä tarinoida maalatessaan. Kaijan maalaus ei ole muotokuva vaan se on sielunkuva eli taiteilijan intuitiivinen kuva mallista. Työskentyä ja tarinointia oli mielenkiintoista seurata.

Rankkasade yllätti kesken taidehetken. Se ei kuitenkaan ajanut innokasta porukkaa sisälle vaan maalaaminen jatkui puiden suojassa.

Sade vaihtui taas auringonpaisteeksi ja jokainen halukas pääsi tarinoimaan sielunsa maisemista.

Jokainen malli eli omaa prosessiaan omalla tavallaan. Toinen hiljaa kuunnellen, toinen aktiivisesti pohtien. Yleisö pääsi halutessaan mukaan keskustelemaan. Paljon tunteita liikkui tuossa muutaman tunnin taidetuokiossa. Ihmiset ilmiselvästi kokivat tulleensa kosketetuiksi, joko kuvan tai sanan voimalla. Hyvä niin.

Kaija Juurikkalan työt olivat esillä Pälkäneen Keltaisella talolla, kun siellä poikkesimme jokin aika sitten. Tästä postasin aiemmin. Syy miksi Kaija Juurikkala saapui Kangasniemelle myöhässä oli se, että hän kävi noutamassa Pälkäneeltä taulunsa. Taulut tulevat esille Kangasniemelle elokuussa suosikkiruokapaikkaamme nimeltään Lounas ja leipä. Olimme vähän hämmentyneitä, kun Kaija purki autostaan meille tuttuja Keltaisella talolla nähtyjä tauluja. Vielä yllättyneempiä olimme, kun tuttu lounaspaikan omistaja saapui iltapäivällä hakemaan tauluja Koittilanmäeltä oman ravintolansa seinälle.

http://blyygiblumsteri.blogspot.fi/2016/07/salainen-puutarha.html

Minun sielunkuvani on Kaija Juurikkalan aiemmin maalaama Hengetär. Se oli esillä Pälkäneellä. Jäimme Kaijan taidehetken jälkeen Kangasniemelle yöksi. Hyvien unien ja tuumailujen jälkeen suuntasimme lounaalle ja varasimme Hengettären meille. Syksyllä näyttelyn päätyttyä etsimme sille paikan meidän seinältämme.