Cityravit Kaivarissa

Vau, mikä tunnelma oli Kaivarissa lauantaina, kun Suomen ensimmäiset cityravit käynnistyivät. Aurinkoinen päivä houkutteli yleisöä puiston täydeltä. Ravien tunnelmaan pääsi vaikka voittajasta vetoa lyömällä. Kaivarin suoralla hevoset kiihdyttivät hurjaan vauhtiin ja kansa hurrasi. Sunnuntaina pääsee katsomaan suomenhevosia ravisuoralle.

Kaivarissa oli paljon muutakin nähtävää. Seurasimme valjakkoajajien taituruutta. 

Valjakkoja oli kentällä neljä toinen toistaan taitavampia. Voittajavaljakko kilpailee maailmanmestaruustasolla. Tyylikästä menoa!

Suomessa on maailman innostuneimmat keppihevosharrastajat. Heitä oli paikalla runsain määrin. Turha luulla, että keppihevostelua harrastavat vain tytöt. Kyllä joukossa oli innokkaita poikiakin keppihevosiaan ruokkimassa.

Kaikille tarjottiin mahdollisuutta kokeilla keppihevostelua.

Viikonlopun tapahtumassa oli myynnisssä hevosharrastajille monenmoista tavaraa. Uusia ratsastushousuja oli riveittäin, kuten myös loimia, suitsia, raippoja jne. Myynnissä oleva tavara oli hyvin hevoshenkistä. Katri Väänäsen kauniit hevosenjouhista tehdyt korut olivat tyylikkäitä.

Keppihevosia oli myös myynnissä.

Puistossa oli kauniita suomenhevosia päivää paistattelemassa. Rapsuttelijoita kyllä riitti.

Hevoset ovat Kaivarissa vielä sunnuntain kaupunkilaisia ilahduttamassa... ne saattavat näkyä myös katukuvassa...

Munkan fillarit saapuivat

Tänä vuonna Stadin suosittujen kaupunkipyörien parkkipaikkoja on saatu myös meidän kylälle. Uuden karheat menopelit kuljetettiin tänään iltapäivällä paikoilleen.

Käyttöohjeet ja hinnat löytyvät tolpista kolmella kielellä. Kartasta voi katsoa pisteet, mihin pyörät voi palauttaa.  Ja ei muuta kuin baanalle!

Liikuttavia miehiä

Paljastan jotain menneisyydestäni. Olen aikoinani parikymppisenä tytönhuitakkeena harrastanut tanssia. Suomen yksi merkittävimmistä modernin tanssin kehittäjistä oli tanssitaiteilija Riitta Vainio. Tanssin hänen improvisaatioryhmässään muutaman vuoden. Tuo aika oli ihanaa luovan tanssin ilottelua ja toisaalta syvissä vesissä seikkailua. Minä amatööri nautin ammattilaisten seurasta. Selkäni oli välillä hyvin hankala, mutta Riitta itsekin selkäongelmaisena osasi ohjata oikeiden liikkeiden äärelle, joilla sain selkäni houkuteltua mukaan leikkiin. Sitten tanssi vain jäi elämän muissa koukeroissa vuosikymmeniksi. Haikeudella aina välillä muistelin aikoja, kun kroppa osasi kertoa siitä mistä sydän lauloi. Viimeiset pari, kolme vuotta olen ottanut varovaisia askeleita takaisin kohti noita vanhoja hyviä aikoja. Minulla on kolme miestä, jotka ovat omalla tavallaan liikuttaneet minua tällä matkalla.

Ensimmäisenä ja tärkeimpänä liikuttajanani on oma Mies. Hän jaksaa aina kannustaa minua liikkumaan. Olemme kehittäneet viime vuosina myös yhteisen liikunnallisen parisuhdeharrastuksen, joka on Asahi-tuokiot vieri vieressä. Löysimme Asahin pari vuotta sitten Oriveden Purnusta savusaunareissulla ja siitä lähtien olemme harrastaneet sitä harvakseltaan kesät ulkona ja talvet sisällä. Löysin netistä sopivan kymmenminuuttisen Asahi-videon, jonka tahdissa liikuttelemme luitamme.  Alla linkit kesän postaukseen Purnusta ja Asahi-videoon.

http://blyygiblumsteri.blogspot.fi/2015/06/kesaliikuntaa-luonnossa.html

https://www.youtube.com/watch?v=rfRkjJC__TA

Toinen minua liikuttava mies on Matti. Hänen johdollaan olen opiskellut Aleksander-tekniikkaa pari vuotta. Viimeisen vuoden olemme tutkineet liikettä ja käyneet moninaisia pohdintoja liikkeen syvimmästä olemuksesta. Matin johdolla olen löytänyt aavistuksia vanhoista ihanista kokemuksista liikkeen äärellä. Aleksander-tekniikkaan tutustuin alunperin pari vuotta sitten Ennin kesäkurssilla. 

http://blyygiblumsteri.blogspot.fi/2015/07/alexanderin-tekniikka.html

Matin kanssa pistetään sukat jalkaan liikkuessa, mutta kolmas minua liikuttava mies kohdataan paljain varpain. Rainer on uusin tuttavuus ja toivon, että pitkäaikainen sellainen. Rainer avaa kerran viikossa salin ovet, sytyttää kynttilät hämyisen huoneen valaisijaksi ja laittaa musiikit soimaan. Vapaa tanssikollektiivi Muuvilaakso kokoaa tanssinhaluiset pariksi tunniksi liikkumaan sielunsa syvyyksistä. Tyyli on vapaa ja jokainen saa tanssia niinkuin hyväksi kokee. Joku kulkee omassa rauhassa, toinen hakee kumppania vuoropuheluun. Minulle tuo hetki on vapauttava ja pyhä hetki itseni kanssa. Back to the roots. On hauska olla innostunut jostain sellaisesta, mikä on ollut tosi merkittävää elämässä joskus kauan sitten ja palannut elämään kuin kauan kadoksissa ollut ystävä. 

Retkiluistelua - Helvetinjärven kansallispuisto

Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin kokeilemaan retkiluistelua. Olen luistellut kaunoluistimilla vuosittain enemmän ja vähemmän, mutta nyt tilaisuuden tullen päätin kokeilla minulle uutta lajia. 

Retkeni suuntautui Ruoveden Koverojärvelle, joka sijaitsee Helvetinjärven kansallispuistossa. Ruovesi - Virrat kantatieltä nro 66 kääntyy viitta Koverontielle. Pikkutietä ajetaan noin 3,5 kilometriä ja sieltä löytyy Koverojärven pää, josta 6 kilometrin reitti alkaa. Tien ja aivan järven vieressä on tilava parkkipaikka, johon on helppo pysäköidä auto. 

Kello yhdeksän aamulla minä olin jo lähtökuopissa. Edellisillan luistintenkäytön kuivaharjoittelun rohkaisemana totesin, että ei muuta kuin luistimet jalkaa ja baanalle.

Varovaisen alun ja tasatyöntölykkimisen jälkeen lisäsin vauhtia ja luistelu alkoi sujua. Retkiluistimet tuntuivat yllättävän vakailta. Luistelu luonnonjäällä oli huomattavasti helpompaa retkiluistimilla kuin omilla kaunoluistimilla. Reitti toki oli loistavassa kunnossa, eikä railoja tarvinnut pelätä. Lainasauvat olivat minulle hieman liian pitkät, enkä osannut niitä oikein hyödyntää. Menomatkan sain nauttia erämään aamuhiljaisuudesta ja mahtavista maisemista. Paluumatkalla muitakin oli jo herännyt. Vastaan tuli erilaisia menopelejä ja ihmisiä nauttimassa ulkoilusta pikkupakkasessa.

Koverojärvi on hyvin kapea ja reitti kulkikin lähellä molempia rantoja. Upeat maisemat! Kesällä tämä on varmaan hieno paikka vaikka meloa.

Tänä talvena lunta on ollut kovin vähän. Koveron maisemat tarjosivat kuitenkin upeita talvinäkymiä. 

Kahdentoista kilometrin luisteluun käytin aikaa valokuvaus- ja rupattelutaukoineen vajaan pari tuntia. 

Sitten on kiitosten aika. Miten on mahdollista, että erämaajärvellä on upea luistelureitti kaiken kansan kuljettavaksi? Yhdeksän aikaan kun aloittelin matkaani, niin minua vastaan ajeli mönkijällä aurauspuuhissa oleva Eero Lehtola. Omaksi ja muiden iloksi hän pitää reittiä auki vapaaehtoistyöllä. Minä kumarran ja kiitän Eeroa, joka mahdollisti tämän hienon luontoelämyksen loistavalla luistelubaanalla.

Kiitos Ruovesi lehden toimitukselle hyvästä ulkoiluvinkistä, systerille luistinlainasta, veljelle kypärälainasta, miehelle lämmittävistä hanskoista! Taidan jäädä retkiluistelukoukkuun....

PS. Ruoveden keskustassa on huhujen mukaan Pappilanlahden - Kotvion reitti, joka myös pitäisi käydä katsastamassa. Nyt on luvattu hyviä luistelukelejä. Ihmiset baanalle!

Mestarimaalari

Kun on seurannut loistavien maalarien työskentelyä, niin alkaa itsekin uskoa olevansa melkoinen mestarimaalari. Vaatteissa olevista maalipilkuistakin saa lisää uskottavuutta omalle maalarin uralleen.

Nythän on kyllä niin, että en kuvittele olevani taidemaalari vaan minun työni painottuu seinien maalamiseen. Väen vähetessä talosta tulee koko ajan uusia huoneita työn alle. Nyt on teinin huoneen maalaus menossa jo ainakin viidettä päivää. Kangastapetit imevät kiitettävästi maalia ja työpäivän päälle ei isoa pinta-alaa ehdi yhdessä illassa maalaamaan. Työ on kyllä siitä mukavaa, että kättensä jäljen näkee heti...välillä vähän väärissäkin paikoissa. En ymmärrä missä välissä ehdin sutaista kattoonkin pitkän viirun, vaikka seiniin tähtäsin. Minulla taitaa olla aika lennokas tyyli. Sitä se teettää tämä luomisen into! 

Metsäautot

Tässä on kuva autosta, jolla minäkin ajelin, kun ikää oli kakskyt ja vähän päälle. Auto oli vähän nuorempi, mutta pohja sen verran ruosteessa, että vesisateella piti ajella kumisaappaat jalassa kun kosteus tunki pohjasta läpi. Talvella oli kylmä ja ikkunat jäässä. Kesällä oli kuuma vaikka ikkunat piti auki. Täydellinen kesäauto siis kulkea villinä ja vapaana! Nyt on pölyt laskeutuneet päälle ja linnut ruikkineet helmoille. Antiikkiarvoa tulee koko ajan lisää ladon katon alla suojassa nököttäessä.

Vanhoja autoja voi harrastaa monella tapaa. Entisöijät ovat ihan oma klaaninsa, mutta oletko tiennyt, että vanhoja autoja voi bongailla ja kuvata muiden iloksi? Metsäauto.net sivustoilla voi käydä ihastelemassa hyljättyjä metsien asukkeja. Minä kannoin kesällä korteni kekoon ja otin kuvan tästä vanhasta kaunokista, joka oli ajettu tien sivuun vuosikymmeniä sitten. Puut ovat kasvaneet, niin että autoa ei enää saa pois metsän keskeltä. Nyt se on melkein jo osa luontoa. Kaunista vai rumaa?

Aamu-uinnilla

Melomassa Isojärven kansallispuistossa

Isojärven kansallispuisto sijaitsee Kuhmoisissa Keski-Suomessa. Kansallispuiston alueella on patikointireittejä, laavuja, vuokratupia jne. Soutuveneitä voi vuokrata, jos haluaa tutustua kansallispuiston vesistöihin. Metsähallituksen lammaspaimeneksi voi pyrkiä, jos kaipaa kesätöitä. Yksi paimenpirtti löytyy Isojärven alueelta Luutsaaresta.

Järvimaisemat ovat Isojärvellä upeat. Kajakoimme kauniina kesäiltana peilityynellä järvellä. Luonnon hiljaisuus oli pysähdyttävä.

Saarista löytyy hienoja taukopaikkoja. Renusaaren laavu on siisti ja näkymät upeat. Luutsaaren kalapirtin venevaja seisoo kalliolla ja odottaa vieraita.

Illalla auringon laskiessa on mukava palata kotisatamaan upealta melontaretkeltä. 

Isojärven kansallispuistossa sijaitsevalla Huhtalan torpalla on perinnepäivä 31.7.2016 klo 12-15. Siellä on mahdollisuus seurata työnäytöksiä, perehtyä riukuaidan rakentamiseen, kalannahan parkitsemiseen, pettuleivän tekoon jne. Pelimannitunnelmaa luo bändi narubassoineen. Kahvia ja pullaakin voi ostaa. Jos haluaa järvelle niin tuona päivänä pääsee soutamaan kirkkoveneellä Luutsaaren kalapirtille. 

Latinorakastaja tien päällä

Kaksipyöräisellä kulkevalle Karille tulee matkamittariin tuhansia kilometrejä vuodessa. Tänä kesänä on menopeli saanut pintaan kauniin valkoisen maalin ja omistaja hykertelee tyytyväisenä kaunokaisensa kanssa. 

Rouhean motoristin ulkokuoren alla sykkii lämmin sydän. Kari kiertää pitkin poikin Suomen kouluja motoristiporukan kanssa. Kiusaamisen ehkäisyyn keskittyvä kampanja on toivotettu tervetulleeksi usealle paikkakunnalle. Kymmenien motoristien saapumista koulun pihalle ei voi olla huomaamatta.

Mutta nyt ovat koulut lomalla ja motoristit muilla reiteillä. Jos Kari tulee sinua vastaan, niin kysy rohkeasti, mistä tuo lempinimi latinorakastaja on tullut. Eikä kannata kainostella vaikka motoristivaimo olisi kuuloetäisyydellä. Jokaisella porukalla on omat sisäiset vitsinsä, kuten nyt motoristeillakin...

https://mkkv.fi

Ps. Tämän viikonlopun liftauskisa on käynnissä edelleen ks. postaukseni 11.6.2016. Töölön turmiot on jatkanut matkaansa kohti Rovaniemeä. Liftaajien matkamittareihin on tullut tuhansia kilometrejä. Nopeimmat ovat päässeet Norjaan ja Puolaan saakka. Tänään palaillaan lähtöpaikalle monta kokemusta rikkaampana. 

Lyödään vetoa

Teinin poniajokurssi teki retken Vermon raveihin. Minäkin istun mielelläni kerran vuodessa katsomon piippuhyllyllä arvuuttelemassa voittajaa. Rahaa en yleensä laita peliin, mutta lämmittelyssä on kiva arvioida kenen askel on vetävin.

Välillä sitä kyllä epäilee, että radalla hierotaan sopupelivoittoja, mutta luulen, että jokaiselle on kaurarahat tarpeeseen. Ravikuningatarkin oli tänään areenalla, mutta voittoa ei tällä kertaa tullut.

Pienemmille hevosten ystäville Vermossa on katseltavaa.

Voittajan on tunnetusti helppo hymyillä. 

Lippu raveihin maksaa aikuisilta neljä euroa, lapset ilmaiseksi ja eläkeläisillä huvin hinta on euron. Ei siis kallis harrastus ellei sitten innostu vedonlyöntiin.. Toto toi, toto vei... Tuolla hinnalla pääsee seuraamaan lähtöjä ulkona tai viileämmällä kelillä sisäkatsomossa. Ravintolapaikoilla voi nauttia vaikka iltapalaa samalla kun pitää peukkuja suosikilleen.

Pyörän selkään

Nyt on pölyt pyyhitty pyörän lokareista, tyhjentyneet kumit pumpattu täyteen ilmaa ja ketjut rasvattu talven jäljiltä. Tärkeintä kaikista on, että se ainoa pyöränavain löytyi. Pyöräilyhanskat ja kypärä tietysti kuuluvat asiaan.

Tämän vuoden ensimmäinen pyörälenkki on tehty upeassa säässä. Kukkia riittää ja kulkijoita. Muutkin olivat nauttimassa aurinkoisesta säästä.

Lempireittini kulkee meren rantoja pitkin.

 Mikä silta?