Tšekkipottuja ja härkistä

Saimme Tšekistä tuliaisina näin hauskoja laikukkaita perunoita. Kyseessä on risteytys eikä mikään laikkutauti. Olivat tosi hyvän makuisia. Sohvasurffarimme ovat viljelleet näitä omalla maallaan. En muista, että Suomessa olisi tullut vastaan tällaisia perunoita.

Suomessa pelloilla sen sijaan näkee viljeltävän enemmän ja enemmän vanhaa suomalaista perinnekasvia eli härkäpapua. Siitä on tullut aivan hittiruoka. Meidänkin teini tekee usein härkiksestä pastakastiketta. 

Härkäpapu on yksi maailman vanhimmista viljelyskasveista. Sitä on viljelty Suomessa jo ennen perunaa ja hernettä. Hassua kuinka se on yhtäkkiä löydetty uudelleen.

Trubadurix Ranskasta

Sohvasurffauksen kautta on mahdollista tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin. Meille tuli vieraaksi ranskalainen professori. Hän haastattelee muutaman päivän ajan suomalaisia opettajia omaan tutkimukseensa. Tutkivan tiedemiehen lisäksi saimme samassa paketissa yllätykseksemme myös hienoäänisen trubaduurin ja kitaristin, joka järjesti meille yksityisen iltakonsertin. Hyväksi lisäksi hänen juurensa ovat Bretagnessa, joka on meille tuttu ja mieluinen paikka Ranskan matkoiltamme. Olipa meillä taas hyvä syy pyyhkiä kitarasta pölyt ja laittaa se vireeseen. Toivotaan vain, että saamme lisää laulavia kulkureita jatkossakin. 

Helsinki City Marathon 2017

Helsinki City Marathon sai juoksijoita ympäri maailmaa yli seitsemästäkymmenestä maasta.

Me kannustimme tsekkiläisiä sohvasurffareitamme. 

Ilma oli juoksun ajan lämmin ja kostea kuin sademetsässä eikä se tehnyt urakkaa kovin helpoksi.

Maratoonarimme ehti maaliin juuri ennen valtavaa ukkoskuuroa. Juhlimme hienoa saavutusta pitsalla ja tsekkiläisellä oluella. Leveästä hymystä päätellen voimat oli osattu jakaa oikein. 

Sohvasurffausta Pretoriassa

Sohvasurffasimme pari yötä Pretoriassa. Isäntämme oli entinen Etelä-Afrikan armeijan upseeri ja kohtelias herrasmies, joka avasi aina teinillekin auton oven kun lähdimme kaupungille. Hänellä oli ihanan tunnelmallinen heinäkattoinen satavuotias talo mukavalla Brooklynin alueella. Talossa asui hänen kanssaan erinäinen määrä kissoja ja koiria. Viihdyimme todella hyvin isäntämme kanssa ja toivomme, että hän tulee meitä tervehtimään Suomeen.

Isäntämme kuljetti meitä ympäri kaupunkia. Pretoria on levittäytynyt laajalle alueelle. Siellä on paljon hienoja alueita. Suurin osa suurlähetystöistä on Pretoriassa, kuten myös presidentin virka-asunto.

Pretoriassa keskityimme seuranpidon ohella shoppailuun mm. Brooklyn mallilla. Sieltä löytyi myös useita mukavia ravintoloita.

Isäntämme vei meidät Blue Crane nimiseen ravintolaan, jota voi lämpimästi suositella.

Ravintola oli viihtyisä ja ruoka hyvää. Palvelu pelasi näppärästi.

Ravintola sijaitsee lintulammen rannalla. Siellä näimme näitä kansallislintujakin eli Blue Crane.

Alueella voi kulkea katsomassa muitakin lintuja.

Pretoriassa pakkasimme parin päivän jälkeen tavarat kassiin ja vuokrasimme auton.

Matka jatkui kohti Swazimaan rajaa. Kaikenlaisia matkaajia näimme tien päällä. En tiedä olisiko Suomessa sallittua hinata matkailuauton perässä toista pientä autoa ilman kuljettajaa... Tiet olivat hyviä ja matka sujui joutuisasti vasuriliikenteessä.

Viidensadan kilometrin päässä odotti meitä pääkohteemme Amakhosin yksityinen safaripuisto.

Etelä-Afrikka - sohvasurffaus

Ensimmäisenä aamuna Cape Townissa katselin makuuhuoneen ikkunasta näitä ihania vuoria. Edellisenä iltana lentomme tuli pimeän aikaan perille. Sohvasurffausemäntämme haki meidät lentokentältä. Kun illalla kömmimme sänkyihimme nukkumaan, ei meillä ollut kummoistakaan käsitystä, mitä ikkunoista aamulla näkyisi.

Tarmokas emäntämme majoitti meidät omakotitalonsa yläkertaan. Meidän käytössämme oli koko yläkerta eli makuuhuone aikuisille ja oma huone teinille sekä kylpyhuone vain meidän käyttöömme. Leskirouvan lisäksi talossa majaili satunnaisesti toinen hänen aikuisista pojistaan.

Claremontin viihtyisällä omakotitaloalueella asuu pääsiassa valkoisia. Aitojen takana on jokaisella oma turvallinen lintukotonsa. Emäntämme oli jäänyt eläkkeelle kirjastonhoitajan tehtävästään jo muutama vuosi sitten, mutta hän toimi vapaaehtoisena lähikoulun kirjastolla vähintään neljänä päivänä viikossa. Lähipuistossa hän esitteli meille toista harrastustaan. Hän huolehti puiston kymmenien erilaisten puulajien nimikoinnista. Nimilappujen avulla ohikulkijat oppivat uusia puulajeja. Tälläisiä hommia ei kustanneta valtion eikä kaupungin pussista.

Emännällämme oli joka päivä meille hyviä retkiehdotuksia Cape Towniin. Välillä kuljimme yhdessä ja välillä menimme omalla kyydillä. Etelä-Afrikassa käytimme Uberin näppärää ja edullista taksivälitystä, joka toimi todella mainiosti. Paikallisella metrollakin menimme rohkeasti keskustaan. Metrosta löytyi hieman kalliimpia plus- vaunuja, jossa oli turvallista matkustaa. Metro kyllä oli aika rähjäisen oloinen, mutta pääasia oli että perille päästiin.

Pääsimme emäntämme mukana naapuriin illalliselle maistelemaan paikallisia herkkuja. Teinille löytyi sieltä samanikäistä seuraa. Toisena iltana järjestimme grillijuhlat isommalle porukalle talon pihalla. Uusi grilli käytiin yhdessä ostamassa paikallisesta lähiösupermarketista. Avartava käynti oli sekin. Eräänä päivänä piipahdimme iltapäivädrinkille toisen sohvasurffarin kotiin, josta myös löytyi teiniseuraa. 

Muutaman päivän aikana tapasimme paljon paikallisia asukkaita ja kävimme mielenkiintoisia keskusteluja, jotka antoivat uusia näkökulmia Etelä-Afrikkaan. Kauppasaartoa ja rotuerottelua koskevat pohdinnat saivat uutta syvyyttä ainakin minun mielessäni. Teinimme osallistui aktiivisesti koulukeskusteluun. Erilliset tyttö- ja poikakoulut ihmetyttivät häntä, kuten myös sisäoppilaitokset. Suomalaisten tasa-arvoinen ja menestynyt koulutusmalli olivat paikallisilla hyvin tiedossa. 

Tutustuimme myös emäntämme kotiapulaiseen Patienceen. Hänen kauttaan realisoitui mustan afrikkalaisen arkipäivä. Patience on kahden pojan yksinhuoltajaäiti. Hän oli ollut emännällemme töissä melkein parikymmentä vuotta. Emäntä hankki hänelle pienen talon mustien asuinalueelta. Siellä Patience vuokrasi pihassa olevia aaltopeltimajoja maahanmuuttajille ja keräsi näin rahaa poikiensa koulutukseen. Osakesalkkuunkin hän sai laitettua säästöjä tulevan varalle. Meillä ei ollut turvallisuussyistä mahdollisuutta vierailla tuolla alueella, mutta googelin kartalta näimme Patiencen kodin. 

Laittomat maahanmuuttajat ovat Etelä-Afrikassa iso ongelma. Töitä ei ole tulijoille ja rikollisuus rehottaa. Meille kyllä neuvottiin, että Cape Townin keskustassa taskuvarkaus on todennäköisempi kuin väkivaltainen ryöstö. Liikuimme pimeäänkin aikaan kaupungissa tuttaviemme kanssa ihan turvallisin mielin. Yksin tuskin olisimme sinne uskaltautuneet.

Sohvasurffauksen kautta tutustuimme lupaavaan nuoreen taiteilijaan Ian Groseen. Pääsimme vierailemaan hänen työhuoneelleen ja keskustelemaan eteläafrikkalaisesta taide-elämästä ja hänen omasta taiteestaan. Meillä oli todella mielenkiintoinen ilta ja jatkoimme keskusteluja ravintolaillallisella. 

Ianilta kuulimme, että hänen taulujaan on hankittu uuteen syyskuussa avautuvaan Silon modernintaiteen museoon Cape Towniin. Ianilla oli työn alla myös teoksia muotokuvakilpailuun. Seuraamme nyt mielenkiinnolla Ianin uran kehittymistä täältä Suomesta käsin.

Ilman sohvasurffausta olisimme tuskin tavanneet niin paljon mielenkiintoisia paikallisia ja päässeet katsomaan kaupunkia hieman pintaa syvemmälle. Kohtasimme ihania, lämpimiä kapilaisia, kiitos loistavan sohvasurffausemäntämme! Hän kuljetti meitä paikkoihin, jotka olisivat jääneet meiltä käymättä ilman hänen loppumatonta energiaansa. Häneltä saimme parhaat ravintolavinkit. Yhteiset ravintolaillat olivat todella hauskoja.

Ilman emäntämme vinkkiä emme olisi tienneet mitään tästä alla olevasta tapahtumastakaan... perästä kuuluu...

Lisää sohvasurffausta ja ihania isäntiä kohtasimme Pretoriassa. Niistä kirjoittelen myöhemmin.

Bodywork

Bodywork on tekniikka, jossa tarvitaan kuuntelevat kädet. Bodywork on yhdistelmä itämaista hierontaa,  hengitystekniikkaa, kiropraktiikkaa, energiahoitoa jne. Lista on niin pitkä kuin tekijä sen haluaa olevan. Bodyworkista minä löysin paljon samoja periaatteita kuin Aleksander tekniikassakin on.

Meille ilmestyi kuin lahjana taivaasta sohvasurffari, joka on bodyworkin taitaja. Saimme mieheni kanssa kumpikin melkein kolmen tunnin käsittelyn, joka tuntui stressaantuneesta ja jumittuneesta kropasta kuin matkalta Nirvanaan. Meidän ihana hippi-joogimme tarjosi sellaista luksusta, jollaiseen emme ole ennen törmänneet.

Minä en pidä ollenkaan hieronnasta. Minusta se on pelkkää kipua ja tuskaa. Joogimme osasi kuitenkin kunnioittaa kropan kipua ja odottaa kunnes lihakset suostuivat ylittämään kivun. Käsiä, jalkoja ja koko krooppaansa käyttäen hän viritteli raihnaisen ruumiini uuteen elämään. Olo oli taivaallinen ja henkikin kulki vapaammin. En ole ikinä saanut mitään vastaavaa kokemusta hieronnasta. 

Hippi-joogimme oli ihana filosofi ja viisas mies. Meillä oli mielenkiintoiset keskustelut ja hän kruunasi yhdessäolomme loistavalla vegaaniruualla. Sohvasurffaus tarjosi jälleen hienoja kohtaamisia.

Nuuksio - Punarinnankierros

Lämpömittarissa lukemat +22 C, aurinko paistaa sinisellä taivaalla ja minulla vapaapäivä, jihuu! Minä pakkasin kiikarit ja vesipullon autoon suuntana Nuuksion Haukkalampi. Rengasreiteistä lyhyemmästä päästä oleva 2,4 km:n Punarinnankierros houkutteli kolmen lammen kierrokselle.

Haukkalammen luontotuvalta astelin lintujen liverrystä kuunnellen Mustalammen suuntaan.

Nuotiopaikalla oli hiljaista istuskella ja ihmetellä turvelautoilla pesiviä lintuja. 

Joutsenia ei nyt näkynyt, mutta sinisorsat pitivät rannassa kylpyhetkeä.

Mustalammelta matkani jatkui Valklammen suuntaan. Siellä ihmettelin vedessä uivaa rantakäärmettä.

Auringonvalossa kevään vihreys näytti ihanalta.

Paluumatkalla poikkesin vielä uudelleen Haukkalammen rannalla olevalle partiolaisten opastuvalle. 

Siellä oli tarjolla ystävällistä palvelua, hyviä neuvoja ja kuppi kahvia.

Lauantaina tuvalla lämpiää sauna. Sen päälle voi pötkähtää riippukeinuun järvimaisemia ihailemaan.

Lammella telkkäherrat yrittivät herättää neitokaisten huomion.

Menomatkalla tien vieressä tepasteli hanhiperhe poikasineen. Isukki varmisti äänekkäästi töräytellen, että koko seurue pääsi tien yli. 

Kyy luikerteli polun poikki. Metsä oli täynnä valkovuokkoja.

Minulla oli retkiseurana belgialaiset sohvasurffarit Hannes ja Pieter. He jatkoivat matkaa Repovedelle melomaan. 

Naisen elämää

Tänäänkään en voi moittia naisen elämää. Aamusta kaksi nuorta sohvasurffariherraa heräsi kukonlaulun aikaan laittamaan meille aamupalaa. Saimme ihanat hedelmäsalaatit pöytään ja lämpimät halaukset päälle. 

Ensimmäistä kertaa meillä vieraili suomenkielisiä surffausvieraita, tosin asuinpaikkana kaukomaat. Millään ei olisi malttanut mennä illalla nukkumaan, kun yhdessä parannettiin niin teinien elämää kuin parisuhteita, puhumattakaan appivanhemmista ja muista sukulaisista. Tämä sohvasuffaus on kyllä mainio harrastus. 

Hyvää naistenpäivää!

Joulupuu on rakennettu

Meille tuli tänään joulukuusi. Tänä vuonna se on ihan oikea havupuu eikä muovinen jäljitelmä niinkuin monena muuna vuonna. Kuusi koristeltiin suomalais-hongkongilaisena yhteistyönä. Sohvasurffarimme innostui teinin kanssa joulupuuhiin.