Etelä-Afrikka - sohvasurffaus

Ensimmäisenä aamuna Cape Townissa katselin makuuhuoneen ikkunasta näitä ihania vuoria. Edellisenä iltana lentomme tuli pimeän aikaan perille. Sohvasurffausemäntämme haki meidät lentokentältä. Kun illalla kömmimme sänkyihimme nukkumaan, ei meillä ollut kummoistakaan käsitystä, mitä ikkunoista aamulla näkyisi.

Tarmokas emäntämme majoitti meidät omakotitalonsa yläkertaan. Meidän käytössämme oli koko yläkerta eli makuuhuone aikuisille ja oma huone teinille sekä kylpyhuone vain meidän käyttöömme. Leskirouvan lisäksi talossa majaili satunnaisesti toinen hänen aikuisista pojistaan.

Claremontin viihtyisällä omakotitaloalueella asuu pääsiassa valkoisia. Aitojen takana on jokaisella oma turvallinen lintukotonsa. Emäntämme oli jäänyt eläkkeelle kirjastonhoitajan tehtävästään jo muutama vuosi sitten, mutta hän toimi vapaaehtoisena lähikoulun kirjastolla vähintään neljänä päivänä viikossa. Lähipuistossa hän esitteli meille toista harrastustaan. Hän huolehti puiston kymmenien erilaisten puulajien nimikoinnista. Nimilappujen avulla ohikulkijat oppivat uusia puulajeja. Tälläisiä hommia ei kustanneta valtion eikä kaupungin pussista.

Emännällämme oli joka päivä meille hyviä retkiehdotuksia Cape Towniin. Välillä kuljimme yhdessä ja välillä menimme omalla kyydillä. Etelä-Afrikassa käytimme Uberin näppärää ja edullista taksivälitystä, joka toimi todella mainiosti. Paikallisella metrollakin menimme rohkeasti keskustaan. Metrosta löytyi hieman kalliimpia plus- vaunuja, jossa oli turvallista matkustaa. Metro kyllä oli aika rähjäisen oloinen, mutta pääasia oli että perille päästiin.

Pääsimme emäntämme mukana naapuriin illalliselle maistelemaan paikallisia herkkuja. Teinille löytyi sieltä samanikäistä seuraa. Toisena iltana järjestimme grillijuhlat isommalle porukalle talon pihalla. Uusi grilli käytiin yhdessä ostamassa paikallisesta lähiösupermarketista. Avartava käynti oli sekin. Eräänä päivänä piipahdimme iltapäivädrinkille toisen sohvasurffarin kotiin, josta myös löytyi teiniseuraa. 

Muutaman päivän aikana tapasimme paljon paikallisia asukkaita ja kävimme mielenkiintoisia keskusteluja, jotka antoivat uusia näkökulmia Etelä-Afrikkaan. Kauppasaartoa ja rotuerottelua koskevat pohdinnat saivat uutta syvyyttä ainakin minun mielessäni. Teinimme osallistui aktiivisesti koulukeskusteluun. Erilliset tyttö- ja poikakoulut ihmetyttivät häntä, kuten myös sisäoppilaitokset. Suomalaisten tasa-arvoinen ja menestynyt koulutusmalli olivat paikallisilla hyvin tiedossa. 

Tutustuimme myös emäntämme kotiapulaiseen Patienceen. Hänen kauttaan realisoitui mustan afrikkalaisen arkipäivä. Patience on kahden pojan yksinhuoltajaäiti. Hän oli ollut emännällemme töissä melkein parikymmentä vuotta. Emäntä hankki hänelle pienen talon mustien asuinalueelta. Siellä Patience vuokrasi pihassa olevia aaltopeltimajoja maahanmuuttajille ja keräsi näin rahaa poikiensa koulutukseen. Osakesalkkuunkin hän sai laitettua säästöjä tulevan varalle. Meillä ei ollut turvallisuussyistä mahdollisuutta vierailla tuolla alueella, mutta googelin kartalta näimme Patiencen kodin. 

Laittomat maahanmuuttajat ovat Etelä-Afrikassa iso ongelma. Töitä ei ole tulijoille ja rikollisuus rehottaa. Meille kyllä neuvottiin, että Cape Townin keskustassa taskuvarkaus on todennäköisempi kuin väkivaltainen ryöstö. Liikuimme pimeäänkin aikaan kaupungissa tuttaviemme kanssa ihan turvallisin mielin. Yksin tuskin olisimme sinne uskaltautuneet.

Sohvasurffauksen kautta tutustuimme lupaavaan nuoreen taiteilijaan Ian Groseen. Pääsimme vierailemaan hänen työhuoneelleen ja keskustelemaan eteläafrikkalaisesta taide-elämästä ja hänen omasta taiteestaan. Meillä oli todella mielenkiintoinen ilta ja jatkoimme keskusteluja ravintolaillallisella. 

Ianilta kuulimme, että hänen taulujaan on hankittu uuteen syyskuussa avautuvaan Silon modernintaiteen museoon Cape Towniin. Ianilla oli työn alla myös teoksia muotokuvakilpailuun. Seuraamme nyt mielenkiinnolla Ianin uran kehittymistä täältä Suomesta käsin.

Ilman sohvasurffausta olisimme tuskin tavanneet niin paljon mielenkiintoisia paikallisia ja päässeet katsomaan kaupunkia hieman pintaa syvemmälle. Kohtasimme ihania, lämpimiä kapilaisia, kiitos loistavan sohvasurffausemäntämme! Hän kuljetti meitä paikkoihin, jotka olisivat jääneet meiltä käymättä ilman hänen loppumatonta energiaansa. Häneltä saimme parhaat ravintolavinkit. Yhteiset ravintolaillat olivat todella hauskoja.

Ilman emäntämme vinkkiä emme olisi tienneet mitään tästä alla olevasta tapahtumastakaan... perästä kuuluu...

Lisää sohvasurffausta ja ihania isäntiä kohtasimme Pretoriassa. Niistä kirjoittelen myöhemmin.