maanantai 31. elokuuta 2015

Osmankäämi



Olin aivan unohtanut, kuinka kauniita sisustuskukkia osmankäämit ovat. En tiedä, olenko liian myöhään liikkeellä, sillä myöhään poimitut pampulat pyrkivät halkeamaan ja työntämään haituvansa ulos. Laitoin paljon hiuslakkaa pampulan pintaan. Sillä tavalla olen aikaisemmin saanut haituvat pysymään pampulan sisällä. Katsotaan kuinka tänä vuonna käy. Nyt ainakin ne näyttävät pöydässä kauniilta.

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Sunnuntain sarjakuvat



Jos tänään ei riitä sunnuntain sarjikset sanomalehden sivuilta, niin kannattaa suunnata Helsingin sarjakuvafestivaaleille Lasipalatsin aukiolle.


Viikonloppuna hemmotellaan sarjakuvien ystäviä.


Festivaalit tarjoavat mielenkiintoisia sarjakuvien tekijöiden haastatteluja. Me kuuntelimme lauantaina kun saksalainen Mawil kertoi kirjoistaan. Uusimmainen teos julkaistaan muutaman päivän päästä. Minua huvitti  hyllyssä esillä ollut Mauri Kunnaksen Varhaiset töherrykset. Sarjakuvakirjoja löytyi niin aikuiseen kuin lapsenmieliseen makuun aina Muumikirjoihin saakka.


Meidän mukana lähti täydennystä Asterix osastoon seitsemällä eurolla. Keräilijöillä oli mahdollisuus ostaa harvinaisempia vanhoja painoksia. Hinnat liikkuivat silloin jo monen kympin korvilla. Asterixin murreversioitakin oli ainakin karjalan- ja savonkielillä.

Nettisivuilta löytyy sunnuntain festivaaliohjelma www.sarjakuvafestivaalit.fi


lauantai 29. elokuuta 2015

Aurinkoinen siivouspäivä



Aurinkoisen siivouspäivän kunniaksi blogisti Kirsti S oli lähtenyt apulaisineen kauppaamaan omia tekemiään kasseja. Kassien kankaat ovat mm. vanhoja Vallilan verhokankaita. Ihania herkullisia värejä ja kuoseja. Terveisiä Kirstille, toivottavasti törmätään uudelleen kotikulmilla! Kassikaupoille pitäisi päästä. Olit ehtinyt lähteä, kun me palailimme kaupungilta.


Espa oli täynnä siivouspäivän myyjiä. Aurinkoinen keli houkutti niin myyjät kuin ostajat liikkeelle. Iltapäivällä muutama uupunut myyjän apulainen nuokkui penkillä.

Espan lavalla otettiin siivouspäivä aivan viheltäen ja tanssien. Roots Espa viihdytti ohikulkijoita.

Minäkin löysin pöydistä huivin ja pari puseroa.

perjantai 28. elokuuta 2015

Minipuutarha kasvaa



Kesän alussa rakennetut minipuutarhat ovat kasvaneet kovasti. 


Sammakoiden kodissa mansikka on tuottanut satoa, joka on poimittukin. Tukikeppejä on viritelty ulos kurottaville kasveille.


Hevosen talolla ovat lammen ruusut kuihtuneet, mutta muuten sielläkin voidaan hyvin.


Mehikasvit ovat kasvaneet.


Kivipuutarhan lintulammella riitti vettä alkukesästä.


Nyt ovat kukat valloittaneet maiseman.


Ainoastaan kuusi on samoissa mitoissa kuin alkukesästä.


Ajatuksissa on muutaman uuden minipuutarhan ideat. Katsotaan milloin ne julkaistaan.

torstai 27. elokuuta 2015

Yltiöromanttinen parisuhdeilta



Vietimme vuosipäivää yltiöromanttisesti elokuvan äärellä. Mies oli nähnyt vaivaa ja vuokrannut leffan muun mukavuuden ohella. Muutama vuosi sitten satuimme näkemään televisiossa Richard Linklaterin 1995 ohjaaman elokuvan Rakkautta ennen auringonnousua. Se oli ihanan koukuttava tarina kahden nuoren ihmisen lyhyestä kohtaamisesta upeasti toteutettuna. 

Tänä kesänä mies katseli iltaelokuvaa yhtenä iltana teinien kanssa televisiosta ja totesi, että tässä on jotain tuttua. Linklaterin jatko-osa Rakkautta ennen auringonlaskua valmistui 2004 ja se kertoo parin uudesta kohtaamisesta vuosien päästä. Samat näyttelijät jatkavat hieman vanhempina siitä mihin jäätiin edellisessä elokuvassa. Ihan yhtä koukuttava oli toinenkin osa. Mieletöntä dialogia ja pohdintaa.

Vuosipäiväksi mies kävi vuokraamassa trilogian kolmannen osan, vuonna 2013 levitykseen tulleen Rakkautta ennen keskiyötä. Kyllä oli ihana leffa. Taas samat näyttelijät vanhempina ja viisaampina elämän puristuksessa etsimässä onnea ja tyytyväisyyttä. Pohtimassa nuoruuden paloa ja mahdollisuuksia kokea jotain samaa. Tässä vinkki parisuhdeiltoihin. Kannattaa hankkia vaikka koko setti. Viimeinen elokuva jätti lopun sopivasti raolleen. Ehkä sarjaan saadaan jatkoa. Ohjaaja ei lupaa mitään, mutta ei kielläkään. Toivottavasti trilogia saa jatkoa. Meillä oli yltiöromanttinen vuosipäivä, pisteet miehelle.

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Kuvia Taalintehtaalta

Tässä vielä muutama kesäinen kuva Taalintehtaan retkeltä.





Paenneet



Valokuvaaja Meeri Koutaniemi työskentelee naisten ympärileikkausteeman parissa. Vuosia kestävä kuvajournalistinen hanke koostuu naisten haastatteluista sekä ympärileikkausta vastustavan työn dokumentoinnista useissa eri maissa. Näyttely nimeltään Paenneet on esillä Taalintehtaan Makasiinissa.


Esille on laitettu tarinoita luettavaksi.


Kuvia katsellessa ei voi muuta kuin tuntea surua tyttöjen puolesta. Toisaalta on hienoa, että tytöt ovat lähteneet vastustamaan naiseutta loukkaavia tekoja ja luomaan toisenlaista tulevaisuutta omille lapsilleen.


Toinen osa näyttelyä esittelee afganistanilaisen valokuvaajan Farzana Wahidyn kuvia. Wahidy opiskeli maan alla Talibanin kiellettyä naisten koulutuksen. Hän oli 2004 ensimmäinen naispuolinen kuvajournalisti, joka työskenteli kansainväliselle kuvatoimistolle. Hän esittelee kuvissaan afganistanilaisen naisen elämää.

Olen ihaillut Meeri Koutaniemen aikaisempia puhuttelevia kuvatarinoita. Tämäkään näyttely ei jätä katsojaa kylmäksi.  Kuvat veivät matkalle toiseen maailmaan. 

tiistai 25. elokuuta 2015

Improvisointia


Mies ja haitari, toinen mies kitaroineen ja viuluineen, flamencolaulaja, äänet ja valot. Mitä saadaan aikaan, kun nämä yhdistetään? Rajat särkevä ääni-improvisaatio. Ismo Alanko, Kimmo Pohjonen ja Nino de Elche keittivät kasaan viikonloppuna kunnon sopan  Norpas festivaaleilla Taalintehtaalla


Koko esityksessä ei ollut montaakaan sanaa. Kaikki perustui rytmiin, ääniin, valoihin, tunnelmiin, tulkintoihin, eleisiin ja ilmeisiin, jotka lainehtivat äärestä toiseen.


Oli uskomatonta seurata kuinka miehet innostivat toisiaan vuoropuheluun.


Yleisö eli mukana loppuunmyydyssä konsertissa.


Ismo Alanko on vanha tuttu nuoruuden festareilta Hassisen Koneen  ja Sielun Veljien riveistä. Hienoa kuinka ikätoveri jaksaa aina vain uudistua. Kimmo Pohjosen huikeaa karismaa olen ollut ihailemassa aikaisemmin duo keikalla balettitanssija Minna Tervamäen kanssa. Mieletön keikka sekin. Nino de Elche oli uusi tuttavuus. Hän oli ihastuttanut vuoden 2014 Norpas festivaaleilla flamencolaulullaan ja lähti nyt mukaan Suomi-poikien kanssa. Loistavia muusikoita siis kaikki. Erityismaininta tulee kyllä Tuomas Norviolle, joka vastasi musiikin sämpläämisestä. Ilman hänen osuuttaan ei esitys olisi saanut tuulta siipien alle. 

Vuoropuhelu muusikoiden kesken oli kuin hieno näytelmä, jota yleisö seurasi henkeään pidätellen ja välillä riehakkaasti kannustaen. Ainoa pieni toivomisen vara oli yleisön kanssa kommunikoinnissa. Muusikoiden keskinäinen kiva oli kyllä viihdyttävää seurattavaa, mutta hieman enemmän kommunikointia yleisön kanssa olisi jättänyt vielä makeamman maun suuhun. Improvisaatio on vaativa taiteenlaji. Jos kokoonpano on uusi ja toisilleen oudompi, niin toki ymmärrän, että on tärkeä löytää yhteinen sävel ja keskittyä muusikoiden väliseen vuorovaikutukseen. Ehkä olisin myös odottanut enemmän tilaa Nino de Elchen flamencoelementeille improvisaatioon. Mutta summa summarum, lisää tällaista kiitos!

maanantai 24. elokuuta 2015

Retkikunta telttailemassa



Suomalais-saksalainen retkikuntamme suuntasi viikonloppuna kohti seikkailuja. Saksalainen sohvasurffarimme saapui toista kertaa luoksemme Suomeen. Suunnitelmissa oli telttailua, festaria ja aikuisten kivaa. Festarikohteemme oli Norpas festivaali Taalintehtaalla. Sinne tosin ajeltiin hämäläismaisemien kautta kun teini vietiin maaseudun rauhaan. Mies lähti maailmalle kisareissulle. Erinomainen mahdollisuus siis viettää viikonloppu naisseurueella.


Auton perä pakattiin täyteen retkeilytarvikkeita. Koska kysymyksessä oli seikkailu emme olleet varanneet yöpymispaikkaa. Varautua kuitenkin piti. Niinpä meillä oli mukana teltta, maakuupusseja, patjoja, untuvatäkkejä, piknik tarvikkeita, hammasharja ja vessapaperia. Ei kai sitä muuta retkellä tarvita.


Perillä Taalintehtaalla odotti aurinkoinen merenranta ja ohjelmaa koko viikonlopuksi.


Norpas festivaali järjestettiin neljättä kertaa. Siellä oli esillä musiikkia, kuvataiteita, elokuvia, työpajoja, teemapaneeleja jne. Meidät festareille veti Kimmo Pohjonen, Ismo Alanko ja Nino de Elche. Konsertista kerron myöhemmässä postauksessa, kuten myös mielenkiintoisesta valokuvanäyttelystä ja muusta ohjelmasta. Metsäkonsertista postasinkin jo aiemmin.


Taalintehtaan ympäristö on kaunista rannikkoseutua. Mukava oli ohjelman lomassa kierrellä katselemassa maisemia. Kaikenlaista herkkua oli tarjolla auringonpaisteen lisäksi.


Meillä oli mukana hyvät eväät, joilla kyllä pärjäsi. Piknikillä oli kiva istuskella ihmettelemässä maailman menoa. Festarivieraat olivat aikuisemmasta päästä joten ihan ikälopuksi ei tarvinnut itseään tuntea. Nuoria oli sopivasti mausteeksi. 


Retkikuntamme huippusaavutus oli telttailu elokuisessa yössä. Tiesimme, että paikkakunnalla on leirintäalue. Se osoittautui kuitenkin perin alkeelliseksi, ankeaksi ja sijaitsi karussa paikassa. Sinne ei tehnyt yhtään mieli. Kaikki muut majoituspaikat olivat täynnä. Sekin tiedettiin etukäteen. Hätävarana meillä oli perhemallin auto, josta oli takapenkit jätetty kotiin. Siellä on ennenkin yövytty tiukan paikan tullen.

Parkkeerasimme auton hyvissä ajoin iltakonserttipaikan viereen. Viereisen puistikkoalueen reunalta löytyi kuitenkin sopivan hiljainen aidanvieri, johon suunnittelimme telttapaikan. Konsertin päätyttyä virittelimme teltan pystyyn ja nukuimme makoisat unet tähtitaivaan alla. Auton takaloossi jäi tällä kertaa käyttämättä.


Olin niin ylpeä retkikuntamme selviytymisestä ja siitä että naiset vielä tässä iässä pystyvät tällaisiin suorituksiin. Yöllä lämpötila laski vähän yli kymmeneen asteeseen. Pipo ja untuvatäkit makuupussien lisäksi olivat tarpeen. Mutta kyllä yksi yö kesässä pitää viettää teltassa. Aamulla hippailimme venesatamaan vessaan ja hampaiden pesulle. Aamupala löytyi aikaisin auenneesta rantakahvilasta. Hieno retki meillä. Ensi vuonna uudestaan!

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Vielä on kesää jäljellä



Kesä oli tänään kauneimmillaan Tammisaaressa kesäravintola Niskan terassilla. Elokuun loppuun saakka ovet ovat vielä auki.


Listalta löytyy peltileipiä eli pizzan oloinen plätbröd ja raikkaita salaatteja. Ne tuotiin ruokailijoille hauskoissa laatikoissa.


Salaatin seuraksi kokki pyöräytti lämpimän leivän.


Maisema terassilta ei ollut kehno sekään.


Loistava kesäravintola. Lupasivat olla auki ensi kesänäkin.

Metsäkonsertti



Taalintehtaan Norpas festivaaleilla tarjoiltiin klassista musiikkia puiden katveessa. Ihana konserttiympäristö sai musiikin kuulostamaan taivaalliseslta.


Yleisö otti rennosti.


Minä menin varjoon ihailemaan maisemia samalla kun kuuntelin musiikkia.


Rentoa viikonloppumeininkiä.


Kerron myöhemmin lisää festarikeikasta.