Vappufiiliksillä

Fiilikset ovat aivan vappuiset, mutta ehkä keli voisi olla vähän keväisempi... Lunta tuli viime yön aikana melko runsaasti.

Kotamäen lintutorni

Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys järjesti aloittelijoille suunnatun linturetken Kotamäen tornille. Se sijaitsee yksityisen maanomistajan tiluksilla Oriveden Eräjärvellä lähellä Rönninsalmea. 

Jätimme auton Rönnin tanssilavan pohjoiselle parkkipaikalle, josta marssimme yhdessä parinkymmenen muun kiinnostuneen kanssa Eila Smolanderin johdolla kohti lintutornia. Matkalla kuuntelimme metsiköstä kuuluvia moninaisia lintujen ääniä. Jukka T. Helinin harjaantunut korva erotti monenlaisia laulajia. Hänen opastuksellaan yritimme päästä selville kuulemastamme. Täytyy todeta, että minun oli tosi vaikea tunnistaa erilaisia viserryksiä. Ehkä sitä ajan kanssa oppisi erottamaan laulajan toisesta. Kyllähän minä erotan Antti Tuiskun ja Jari Sillanpäänkin äänet.

Perillä meitä odotti hieno lintutorni ja isäntäväen virittelemät makkaratulet valmiina. Oli todella hauska tutustua lintuihin niin, että meitä opastettiin katsomaan valmiiksi suunnattuun kaukoputkeen, annettiin muutama tunnistusvinkki sekä linnun nimi. Katsottavaa rannoilla ja ruovikoissa riitti. Monella oli omat, kamerat, kiikarit ja lintukirjat mukana. Ei tarvinnut kuin kuunnella naapurin bongauksia ja suunnata oma kiikarinsa samaan suuntaan niin taas tuli uusia lintulajeja tutuksi. Kirjan kuvista sai vielä tarkemman käsityksen siitä, mitä oli nähty sekä lisätietoa lajista. Minusta mielenkiintoisinta oli kun näimme sinisuohaukan saalistusretkellään.

Välillä oli mukava istuskella tornin kupeessa, lämmitellä auringossa ja kuunnella lintujuttuja. Keli oli pienestä tuulesta huolimatta aivan loistava linturetkelle. Pari tuntia vierähti nopeasti luonnon ihmeitä ihastellessa. Lempilintujani kurkia näimme ilokseni toisella puolella salmea.

Paluumatkalla ihastelimme pellolle laskeutuneita joutsenia.

Lintutorneissa kuhisee 6.5. Tornien taisto. Silloin kilpaillaan siitä, minkä lintutornin joukkue ehtii bongata eniten lintulajeja. Amatöörit väistykööt silloin kun ammattilaisilla on tosi kysymyksessä :) No, todellisuudessa monella lintutornilla järjestetään 6.5 klo 10 opastus kaikille kiinnostuneille. Mukaan siis vaan torneille! 

Emma muuten bongasi Kotamäen retkellä sadannen lintunsa. 

http://blyygiblumsteri.blogspot.fi/2017/04/100-lintua.html

R.I.P. Leena

Leena,

nuoruuden toverini,

kaunis ja lempeä

ei nähnyt kevättä,

kuihtui,

nukkui pois

Leski-isä 

hautasi lapsensa,

viimeisen neljästä

Kuka lohduttaa?

Työväenopiston kevätnäyttely

Työväenopiston kuvataiteen kevätnäyttely Kanneltalon galleriassa päättyy tänään 22.4.2017.

Nuuksio - Haukankierros

Olen tutustunut Nuuksion kansallispuistoon aiemmin Kirkkonummen Veikkolan suunnasta. Nyt kohteena oli viikonlopun ratoksi Espoon puolella kiertävä Haukkalammen neljän kilometrin rengasreitti. Haltian ja Haukkalammen viittoja seuraten ajoimme Haukkalammen melko täydelle parkkipaikalle, josta on puolisen kilometriä Haukkalammen luontotuvalle. Lähelle pääsee myös julkisella bussilla. Ruuhkaisena aikana parkkipaikka lienee aivan täysi.

Luontotuvalla voi tarkistaa tietoa alueesta ja sen eläimistöstä. Vessat ja vesipostit ovat mukavasti nurkan takana. Täällä voi täydentää juomapullonsakin. Luontotuvan edustalta pääsee näppärästi siltaa pitkin viereiseen saareen ihailemaan lintuja. Me katselimme hetken telkkäpariskunnan kuhertelua ja suuntasimme sitten reitillemme.

Reitti on selkeästi merkitty puihin kiinnitetyillä tunnisteilla. Haukkalammen kierrokselta ei voi eksyä kun seuraa sinisiä merkkejä. Polku on melko helppokulkuinen, mutta kivinen ja juurinen. 

Ainakin näin keväällä voi kuunnella ihania solisevia puroja.

Jokaiselle löytyy reitin varrelta katsottavaa sillä luonto on todella monipuolinen. Jylhät metsät ja kauniit metsälammet tarjoavat hienoja maisemia. Välillä kuljetaan melko korkeillakin harjanteilla, joilta on hyvät näkymät kauas.

Luonnossa kun liikkuu, niin voi varautua siihen, että matkan aikana keli voi muuttua rajustikin. Säätiedotuksen mukaan odotettavissa oli aurinkoista keliä maustettuna sadekuuroilla. Aurinko meitä kyllä hemmotteli, mutta sadekuuron sijaan saimmekin niskaamme raekuuron. Maa valkeni pienistä rakeista, jotka kyllä nopeasti sulivat pois kuuron tauottua.

Me evästimme reitin varrella kauniin kallion laella. Laavu- ja tulipaikkakin kyllä löytyy, jos haluaa paistaa makkaransa nuotiolla. Haukkalammelta reilun neljän kilometrin päässä oleva Haltian luontokeskus tarjoaa myös ravintola- ja kahvilapalveluja.

Museokortilla pääsee tutustumaan Haltian upeisiin näyttelytiloihin.

Ala-aulassa ja ravintolassa voi nautiskella talon tarjoiluista. Jos kengät ovat kastuneet ulkoretkellä niin jalkaan voi sujauttaa vierailun ajaksi mukavat tohvelit.

Ravintolan terassilta voi katsella ulkonäyttelyn antia, jos ei enää jaksa kävellä rantaan.

Haltiassa on esillä elokuun loppuun saakka hauska Nou hätä- näyttely.

Näyttelyssä on esillä maailman hauskimmat villieläimet. 

Näyttelyyn pääsee museokortilla.

Haukkalammen neljän kilometrin reitti on sopiva heikompikuntoisillekin retkeilijöille ja reippaille lapsiperheille. Maisemat tarjoavat hienon suomalaisen luontoelämyksen turisteillekin turvallisella tavalla. Haltiassa voi luontoelämyksiä syventää ja hankkia tietoa vaikka seuraavasta retkikohteesta. Meidän teini ehdotti, että seuraavaksi voitaisiin yöpyä autioituvalla. Hmmm... täytyy vielä hieman tuumailla ja selvittää, missä olisi sopiva meidän retkiseurueelle.

Taikojen yö

Me aloitimme taikojen yön jo iltapäivällä Kanneltalolla, kun loistava kolmihenkinen japanilainen taiko-rumpuryhmä esitteli taitojaan. 

Kädet rummuttivat sellaiseen tahtiin, että silmät eivät meinanneet pysyä vauhdissa mukana. 

Huikea tunnin konsertti lämmitteli meidät illan pääesitykseen.

Japanilaisen Akira Hinon ohjaama Macbeth esitys oli taatusti erilainen esitys. Mukana esityksessä oli niin suomalaisia kuin japanilaisia näyttelijöitä, tanssijoita ja muusikoita. Erityisen vaikuttava oli Helsingissä asuva näyttelijä Yuko Takeda, joka esitti Lady Macbethin ohella noidan äänen ja juopuneen naisen roolin ja nämä kaikki suomen-, japanin- ja englannin kielellä. Noburo Takaharan tanssi oli täynnä vahvaa ilmaisua. Esitys koukutti mukaan tihenevään tunnelmaan, joka pauhasi kuin ekstaasissa taiko-rumpujen kuminassa.

Esityksen jälkeen yleisö pääsi jututtamaan Akira Hinoa, joka ohjasi ensimmäistä kertaa Japanin ulkopuolella. Symppis, hymyilevä herrasmies, joka on kehitellyt nimeään kantavan Hinon metodin, jossa pyritään kehon maksimaaliseen hyödyntämiseen kehittämällä kehollista herkkyyttä sekä yksittäisen kehon sisäisissä prosesseissa että ihmiskehojen välillä. 

Esitys on Kanneltalolla vielä lauantaina 22.4. klo 19.00. Ennen esitystä on mahdollisuus kuulla taiko-rumpuryhmää. Kannattaa mennä kuuntelemaan ja katsomaan.

Kevätkukkia

Pikkusuolaista

Pääsiäisen pikkusuolaista tehtiin perunarieskasta, yrttituorejuustosta, porosta ja kirsikkatomaateista, sekä ruiskipoista, kuivatusta hirvenlihasta ja juustosta tyrnihillonkera.

Viime kesänä Unkarin Egeristä tuotu Petrényn Egri Bigaver Superior 2009 punaviini korkattiin seuraksi.

Jääveistoksia

Jäiden ujellusta ja helinää

Nyt kannattaa hakeutua vesien äärelle kuuntelemaan ainutlaatuista konserttia. Keväällä jäät elävät, kun ne hakevat vapauttaan pitkän talven jälkeen. 

Minä pääsin todistamaan jäiden helinää rantaa vasten. Ääni oli äärettömän kaunis, kirkas ja hento. Kauempaa kuului vahva ja miltei pelottavakin kumu joka kaikui jäiden alla, kun railo leikkautui pintaan.

Hurjaa luonnon musisointia. Keväässä on voimaa.