Kaikkien taidematojen, pelien, videoteosten ja virtuaalikokemusten jälkeen olin tyytyväinen kun pääsin raikkaaseen ulkoilmaan. Kiasmaan kootun Ars17 nykytaiteen näyttelyn teema on tänä vuonna digitaalinen murros. Minut näyttely lähinnä murensi.
En pysty pelaamaan videopelejä, kun minulle tulee huono olo. Sama fiilis tulee, kun laittaa virtuaalilasit päähän. Ars on täynnä näitä huonon olon tuojia. Videotaideteokset yleensä ärsyttävät minua, sillä ne määrittävät ajan ja suunnan, jolla minun täytyy lähestyä sitä. Teoksella on tietty pituus ja katselusuunta on yleensä yksi ainoa. Minusta on paljon mukavampaa, kun teokselle voi suoda joko lyhyen vilkaisun tai jäädä pitkäksi aikaa sen äärelle. Videoteos ei anna minulle tuota vapautta. Se myös yleensä pakottaa minut rytmiin joka on nopeampi kuin minun luonnollinen oma rytmini on. Sydän ryhtyy kirimään epämiellyttävään tahtiin ja tulee hengästynyt olo. Patsaita ja veistoksia voi ihmetellä ihan mistä suunnasta vain ja ne suovat aina uuden näkökulman. Liikkuvaa kuvaa ei voi katsella takavasemmalta.
Kiasmaan on laitettu mukavia istuskelupaikkoja taiteen ääressä viipymiselle. Siitä pidin. Samoin minusta oli mukava, kun jotkut teokset olivat interaktiivisia ja houkuttelivat puuhaamaan. Olisin halunnut näyttelyyn mukaani teinin, jotta olisin kuullut mitä hän pitää näyttelystä. Katsojissa oli paljon innokkaita lapsia ja nuoria. Ehkä minä vain olen mennyttä sukupolvea, joka ei ole kasvanut virtuaalimaailmassa, enkä pysty löytämään itsestäni tuota virtuaalinappulaa. Minä vain en innostunut näyttelystä.
Mutta sitä minä odotan, että näyttelyn mökkiteos saadaan käyttöön. Tästä mökistä avataan yhteys Lappiin ja kolmeen taiteilijaan, jotka vastailevat kuukauden ajan näyttelykävijöiden viesteihin. Heidän ainoa mahdollisuutensa olla yhteyksissä ulkomaailmaan tuona aikana on videoyhteys Kiasman mökkiin. Minusta on mielenkiintoista nähdä millaista kommunikaatiota tästä syntyy. Menen Kiasmaan uudelle 12.4. jälkeen, kun yhteydet on avattu. Museokortilla voi piipahdella Kiasmassa useamminkin.
Museokorttiretkeni Nro 39.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti