Etelä-Afrikkaan

Yksi rakkaimpia matkakohteitani on ollut Afrikka. Ensimmäisen kerran matkustin länsiafrikkalaiseen Sierra Leoneen 1980-luvun alkupuolella. Sen jälkeen matkat ovat suuntautuneet Sambiaan, Zimbabween, Keniaan, Tansaniaan, Sansibarille jne. Tunisiaa ja Egyptiä en osaa oikein edes ajatella Afrikaksi. Olemme päässeet matkoillamme näkemään monenlaista Afrikkaa.

Matkoilta olemme tuoneet usein muistoksi pieniä puuesineitä. Niitä löytyy kotimme hyllyiltä muistuttamassa mielenkiintoisista retkikohteista.

Seuraava matkakohteemme Afrikassa on Etelä-Afrikka. Lentoliput on ostettu ja tarkempi matkan suunnittelu on menossa. Mies on käynyt aiemmin seikkailemassa maata ristiin rastiin, mutta minulle kerta on ensimmäinen. Etelä-Afrikan matka on ollut pitkään haaveenani.

Lennämme Cape Towniin ja siellä sohvasurffaamme neljä yötä esikaupunkialueella tutustuen Kapin nähtävyyksiin. Olemme muutaman vuoden ajan tilanneet Constantia Glenin tilalta viinejä ja siellä haluamme ehdottomasti poiketa morjestamassa tuttuja. Tila sijaitsee Kapin reunamilla. Tämän jälkeen suuntaamme viinialueille kauemmas Stellenboschiin ja sen ympäristöön. Majoitumme viinitilalle. Olemme ajatelleet palata viinialueilta takaisin ehkä Hyväntoivonniemelle pariksi päiväksi. 

Kapista matkustamme junalla maan halki Johannesburgiin ja Pretoriaan sohvasurffaamaan. Minusta on hauska yöpyä menomatkalla junassa ja katsella maisemia ikkunasta. Minulle tämä on mieluisampi vaihtoehto kuin lentäminen pienellä koneella. Pretoriasta vuokraamme auton, jolla pääsemme yksityiseen safaripuistoon Amakhosiin. Se sijaitsee aivan Swazimaan alapuolella viiden ja puolen tunnin ajomatkan päässä Pretoriasta. Mies on vieraillut siellä edellisen kerran kymmenen vuotta sitten. Paikka on siis hänelle tuttu. Neljän päivän aikana näemme toivottavasti paljon eläimiä. Takaisin Suomeen lennämme Johannesburgista. 

Ihana tutkailla karttoja, lueskella kirjoja, seikkailla netissä, etsiä sohvasurffareita jne. Yksinäinen jääkaappimagneettinorsu odottaa lajitoveriaan synnyinmaastaan.

Onko sinulla hyviä vinkkejä, mielenkiintoisia paikkoja jne joita voisit meille suositella Etelä-Afrikassa? Vielä on mahdollista fiksailla suunnitelmia.

Uusi Cafe Tarina

Meidän kotikulmilla, vanhan postin kiinteistössä, avattiin tänään uusi Café Tarina. Kahvila sijaitsee  Munkkiniemen parhaalla liikepaikalla. Se on helppo löytää ja sinne on nopea poiketa sisään, kun talo on kaikkien kulkureittien varrella. Parkkipaikka on aivan vieressä, kuten myös nelosen ratikkapysäkki Munkkiniemen Puistotien päässä. Ikkunan takana olen minä ja muutamat muut innokkaat käyneet viime viikkoina kurkkimassa, koska pääsisi kahville. Nyt se odotettu päivä koitti.

Myöhäislounas maistuvan salaatin äärellä oli minun valintani. Vitriineistä olisi löytynyt muutakin herkullista suolaista purtavaa. Tiistaista lähtien kahvilasta saa myös keittoja. Itämeren pelastamista voi tukea ostamalla ruokajuomaksi Dropp vettä.

Tällä kertaa tyydyin vain ihailemaan makeita herkkuja, mutta joku päivä täytyy käydä testaamassa porkkanakakku. Laskiaisen lähestyessä ei ehkä ole mäkiä laskettavaksi, mutta ainakin laskiaispullaa saa Tarinasta.

Kahvilasta voi ostaa Pauligin Nueva Linda papuja. Niihin saa haluamansa jauhatuksen paikan päällä, jos kotona ei ole myllyä omasta takaa.

Myynnissä on hauskan värisiä logomukeja.

Väkeä ja hulinaa riitti avajaispäivänä ihan jonoksi asti. Sunnuntaina on tarjolla nopeimmille buffet-brunssi. Minä en kerkiä ensimmäiseen lähtöön, mutta aivan varmasti sitten myöhemmin. 

Onnea uudelle kahvilalle, hyvältä näyttää. Palvelu on ystävällistä ja tarjoilut maistuvia. Hienoa, että kahvila on auki joka päivä ja vieläpä melko myöhään verrattuna kilpailijoihin. Vähän kukkia tai tuikkuja pöytään, ehkä leppoisaa musiikkiakin, niin uudenkarheus muuttuu kotoisammaksi. Café Tarina on hyvä täydennys alueen tarjontaan. Nähdään uudelleen!

Helppoa leipomista

Onneksi Suomessa on saatavilla hyviä valmiita piirakan pohjia niin suolaisen kuin makean leipomiseen. Piirakan pohjat ja muut tykötarpeet saat helposti samasta lähikaupasta. Ei tarvitse lähteä torille erikseen jokaisen eri ruokatarvikkeen perässä. Hyvässä lykyssä jostain pitäisi keksiä kalamarketti ja savustaa kala ennen leipomista. Käytät ensin puolipäivää tarpeiden haalimiseen ympäri kyliä ja sitten pitkän tovin taikinan tekoon ja piirakan paistamiseen. Näin se saattaa olla jossain päin maailmaa. Elämä on meillä helppoa kun levittelet valmistaikinat pohjalle, päällysteen pinnalle ja sitten vain uuniin, nopeasti ja vaivattomasti Nam, lohipiirakkaa!

Salsaa kuubalaisten kanssa

Kerran vuodessa sitä innostuu meikäläinenkin tanssimaan paita märkänä. Tuo päivä on vuosipäivämme, jota vietämme miehen kanssa ensimmäisen treffipäivän kunniaksi aina samassa ravintolassa, samassa pöydässä, samana päivänä. Ravintola on Storyville ja pöytä bändin vieressä perällä. Tällä kertaa musiikista vastasi pari kuubalaista musiikkia soittavaa kokoonpanoa ja dj. Paikalla taisi olla koko Helsingin kuubalaisyhteisö, kaikki salsamusiikin ystävät ja me. Talo oli tupaten täynnä, ruoka erittäin hyvää, tutut tarjoilijat ja railakas meno. Kivaa oli ja paita kastui tanssin ilosta. Baila, baila!

Flamencon huippupari

Jos haluat nähdä intensiivistä ilmaisua ja huikeaa vuoropuhelua niin kannattaa suunnata Kaari ja Roni Martinin sekä bändin keikalle. Pääsin seuraamaan tanssijan ilmeitä aivan eturivistä käsin ja hui mikä intensiteetti oli tässä esityksessä. Tanssija ja soittajat kertoivat kuin yhdestä suusta ihanasta hullusta hevosesta.

Kaari ja Roni Martinin luotsaama Compañia Kaari Martin on voittanut mm. maailman arvostetuimmassa flamencokoreografiakilpailussa Madridissa kolme pääpalkintoa. Aika hyvä suoritus tekijöiltä, jotka eivät tule flamencon kotiseuduilta vaan Suomi-Humppalandian takamailta. 

Flamenco on hyvin esillä Kanneltalon keväässä. Jos joku innostuu tästä urheilulajista, niin tarkista Kanneltalon tarjonta. Sieltä löytyy muita flamencon taitajia, niin harrastajia kuin ammattilaisia. Olimme viime vuonna seuraamassa paria esitystä.

Ankkalinnan blogistit

Jos ette tienneet niin Ankkalinnassakin eletään ajan hermolla. Ahkerat blogistit Iines ja Heluna jahtaavat hyviä jutun aiheita ja pohtivat, miten saisi lisää lukijoita blogille. Vakilukijat Mikki ja Polle eivät riitä näille blogisteille.

Iineksen ja Helunan retki poiki mielenkiintoisen postauksen ja lisää seuraajia blogille. Hei, tää on niiiiin kivaa! Kiitos rakas mieheni tästä postausvinkistä Aku Ankka 3 / 2017. Meilläkin näköjään koko perhe yhdessä tukee tätä blogistin elämää :)

Huikea aamun avaus

Aamulla oli bussipysäkillä näin huikeat näkymät. Mielelläni seisoskelin ja katselin hetken auringon nousua bussia odotellessa. Merellä kaukana näkyi vähän usvaa jään yläpuolella. Taivas sai kauniin värin valon voittaessa. Seurasaaren kärki pilkottaa vasemmassa reunassa.

Polameri R.I.P.

Lehdet ovat tänään uutisoineet taiteilija Seppo Polameren menehtyneen 80-vuotiaana. Polameri tuli tunnetuksi luontoaiheisista töistään. Hän kuvitti kirjoja ja maalasi maisemia mm. Luonnontieteelliseen museoon. Meillä on seinällä yksi Polameren taulu nimeltään Tukkasotkat. Pidän siitä kovasti. 

R.I.P. Polameri

Noloja päiväkirjoja

Minä olen pidemmillä matkoillani kirjoittanut matkapäiväkirjoja. Niitä on ollut kiva lueskella jälkeenpäin. Sivuilta on löytynyt asioita, jotka on jo kokonaan aikojen saatossa unohtanut. Nuoruudesta löytyy myös muutamia pienellä lukolla suljettuja, noloja teinipäiväkirjoja, joita ei todellakaan ollut tarkoitettu muiden silmiin.

Suomen Komediateatterin Annika Grahn luki otteita omasta päiväkirjastaan Kanneltalon kanta-asiakasillassa. Tekstit olivat hupaisaa nuoruuden intoa, naurua piisasi meille jälkiviisaille. Komediatetterilta on tulossa Mortified Finland iltoja Kanneltaloon 16. ja 17.2. joissa pääsee kunnolla uppoutumaan päiväkirjojen tunnelmiin. Alla Kanneltalon mainos kyseisistä tapahtumista. 

Me kaikki olemme olleet teinejä ja selvinneet siitä! Hulvattomissa esityksissä kuulemme aikuisiksi kasvaneiden, entisten teinien hauskimpia raapustuksia ajalta, jolloin tunteet olivat äärimmillään. 

Eri vuosikymmeninä teinivuosiaan viettäneiden päiväkirjamerkinnät ja kirjeet palauttavat mieleen paitsi nuoruuden tunteet, myös ajan musiikkiin, muotiin ja tapahtumiin liittyviä nostalgisia muistoja, joista tunnistat takuulla itsesi!

Suomen Komediateatteri tuo yksinoikeudella superilmiöksi kasvaneet Mortified-illat Suomeen. Mortified Finland on osa Yhdysvalloista Eurooppaan levinnyttä Mortified-ilmiötä. Klubeja on järjestetty mm. Pariisissa, Amsterdamissa, ja Lontoossa.

Kanta-asiakasillassa kuulimme kaunisäänistä Mirkka Paajasta, joka lauloi omia laulujaan ja säesti itseään pianolla. Mirkka on tehnyt kappaleita Samuli Edelmanille, Suvi Teräsniskalle, Katri Helenalle jne sekä toiminut taustalaulajana useallekin artistille. Mieletön ääni ja ihania lauluja! Maaliskuussa putkahtaa ilmoille uusi oma levy. Taidan jäädä kuulolle, sillä Mirkka on minulle mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Tässä naisessa on potentiaalia soolouralle.

Illan päätti todella mielenkiintoinen yhteispohjoismainen nykytanssiteos Parts of Life. Viikonloppuna ovat esitykset 27. ja 28.1. Kannattaa mennä katsomaan. 

Kanneltalo järjesti kivan kanta-asiakasillan. Hankimme lippuja muutamiin näytöksiin kaksi yhden hinnalla. Perästä kuuluu!

Juhlan paikka

Meidän perheemme kuopus on taas vuotta vanhempi. Odottelimme yöllä kellon siirtymistä puolen yön yli, sillä sankarimme on syntynyt 007 eli seitsemän minuuttia yli puolen yön. Bond-tyttömme oli esittänyt tarjoiluista yhden ainoan toivomuksen ja se oli Kakkugallerian passion-juustokakku. Näppärät tietysti leipovat itse, mutta meidän luottoleipurimme huolehti siitä, että tarjoilut ovat sitä mitä halutaan. Kakkugallerian leipomukset ovat huippuhyviä. Helsingistä löytyy liikkeitä jo useasta osoitteesta. Suosittelen lämpimästi.

Karvaturpien kyydissä

Näiden herttaisten karvaturpien kyytiin pääsee Helsingin keskustassa. Kyllä, herttaisia karvaturpia sekä hevoset että kuskit. Törmäsin seurueeseen ensin olutravintola Ølhusin edessä ja hetken päästä Kosmoksen nurkilla. Sivistymätön arvaukseni on, että joku porukka kulki kapakasta kapakkaan tällä hauskalla kyydillä. Tanskalaiset jyllanninhevoset Ludvig ja Frederik poseerasivat odotellessa tyynen rauhallisesti ohikulkijoille. Kengännumero näillä kavionkopsuttajilla on muuten siro 8, kun suomenhevonen pärjää puolta pienemmällä popolla. Enpä haluaisi varpaitani tuon kengän alle.

Sunnuntain silmänruokaa

Tulppaanit tietävät minun mielestäni kevään tuloa. Ainakin aurinko on paistanut tänään lupaavasti.

Karhunpoika sairastaa

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Lääkkehillä hoidelkaa Nalleystäväämme.

Maito tuore lämpöinen hyväks olla voisi.

Vehnäkorppu valkoinen ehkä avun toisi.

Patjaksensa parahin matto levitellään,

peitteheksi toinenkin kääritähän hellään.

Laulu kaunis lauletaan univirreksensä,

itse käymme uinumaan hänen vierellensä.

Vahtikoira vartio uskollisna meitä,

kunnes koittaa aamunkoi, hän ei meitä heitä.

Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme.

Nalle-raukan kuntohon aamuksi jo saamme.

----------------------------------------------------

Ihanaa, meidän potilas on viimein palannut sairaalareissulta kotiin. En ole saanut nukuttua, kun tuttu lämpö on ollut poissa. Kiirehdin heti pullaa paistamaan, kun sain miehen kotiin. Pikaista paranemista!

Kaupunkikettuja ja haukkoja

Lähdin eilisen valokokemuksen innoittamana odottelemaan Ramsaynrantaan auringonnousua. Nenä kohti Seurasaarta ja Tamminiemeä odotin kiihkeästi aamun ensimmäisten säteiden ilmestymistä. Aamuhetkestä kehkeytyi varsinainen luontoelämys. 

Huomasin läheisessä metsikössä puun juurella jonkin ison linnun tuijottelevan kanssasi samaan suuntaan. Ohi juossut lenkkeilijä huuteli, että onpa komea haukka. Valitettavasti en osaa sanoa, mikä haukka se oli ja kännykällä en saanut kuvaa tästä komeasta seuralaisestani. Lähestymiseni säikäytti linnun ja se katsoi parhaammaksi siirtyä puun oksalle. Siellä lieni paremmat näköalatkin. Hieno elämys!

Luontokokemukset eivät jääneet tähän. Seurasaaren sillan kupeessa jolkotteli kettu jäitä pitkin. Suuntana sillä oli Seurasaaren ranta. Citykettu ei piitannut muista kulkijoista. Se oli selkeästi tottunut kaupunkielämään. Minulle tämä oli ensimmäinen kerta kun näin ketun kaupungissa.

Yön aikana satanut kevyt lumipeite on tehnyt maiseman kauniin valkoiseksi.

Blinejä ja samppanjaa

Ravintola Solna Munkkiniemessä tarjoaa loistavia tattariblinejä maaliskuun alkuun saakka. Minulle riitti hyvin yksi iso blini muikunmädin, smetanan ja sipulin kanssa hiljentämään nälkäisen vatsan.

Kyytipojaksi blinin kanssa valitsin talon yhteistyökumppanin Palmerin samppanjan. Maussa ei ollut valittamista ja se sopi hyvin ruokajuomaksi.

Solna on viihtyisä, mutta vähän tyyris ravintola. Ruoka ja palvelu on erinomaista. Minulla oli mukava hetki irti arjesta.... myönnän... salakuuntelin julkkisten tarinoita... en muuten mutta kun puhuivat niin kovaa ja minä istuin yksin hiljaa. Vähän kyräilivät kun otin valokuvia ruuastani. Epäilivät kai joutuvansa salakuvauksen uhriksi. Ei mitään sensaatiomaisia paljastuksia, nielkää uteliaisuutenne :)

Auringonnousu - Seurasaari

Vapaapäivän kunniaksi saatoin lähteä auringonnousun aikaan aamulenkille raikkaassa parin asteen pakkasessa. Seurasaaressa valo yllätti minut. Miten ihana, kun sain todistusaineistoa siitä, että aurinko on olemassa vielä. 

Polut olivat jäisiä joten kovin kovaa vauhtia en uskaltanut pitää yllä. Niinpä sitä ehdittiin toivotella vastaantulijoiden kanssa hyvät huomenet ja vaihtaa muutama sana päivän ihanuudesta. Aurinko sai ihmisten mieletkin valoisaksi. 

Joku oli jättänyt nuotiopaikalle tulen rippeet. Siinä oli viihtyisää haistella savuja hetken. Ihan kuin olisi ollut pidemmälläkin retkellä. Makkarat olisi voinut käristää valmiilla tulilla.

Retken jälkeen ihana rauhallinen aamiainen Hesarin seurassa. Pikainen perjantai-imurointi ja sitten päiväunille. Luksusta elämässä!

Jäälyhtyjä

Pakkasen jäädyttämät kulkureitit ovat nyt kiusallisen liukkaita. Läheltä piti tilanteita on yhtenään. Pakkaskeleissä on kyllä hyvätkin puolensa. Tiet ovat kuivia ja auto ei kuraannu. Luistelijat pääsevät nauttimaan mainioista luistelukeleistä. Jäälyhtyjen jäädyttäminenkin onnistuu taas.

Hieno kalenteri

Näin hienon tuliaisen saimme viime vuoden lopulla sohvasurffareiltamme, kun he poikkesivat Pietarissa. Jemmasin tuliaisen avattavaksi jouluna. Eremitaasissa oli myynnissä ranskalaisen taiteen kalenteri. Alla oleva vuonna 1881 maalattu eteerisen kaunis Renoirin neito viuhkoineen katselee tammikuun ajan puuhiamme keittiön seinältä.

Kalenterista voi opetella vaikka kuukausien nimet kirjoittamaan venäjäksi.