lauantai 31. tammikuuta 2015

Tuijota mustaa täplää



Tanhuvaaran urheiluopisto on tarjonnut viikonloppuna erilaisia liikunta-aktiviteetteja. Olemme jumpanneet keppien kanssa, venytelleet pallojen kanssa, vesivoimisteet jne. Omalla ajalla on päässyt hiihtämään, köllöttelemään infrapunasaunaan tai istumaan porealtaaseen. Urheiluhierojan käsittelyssä kireät pohjelihakset ovat saaneet kyytiä. Kaikenpuolista hyvinvointia on saatu ja ruokapöydästä eivät ole herkut loppuneet.


Tärkeä osuus leiriä on ollut mustan täplän tuijottelu. Mustaruutiampujia on ollut vuosittaisella talvileirillä parikymmentä. Tähän päälle seuralaiset. Ampumavalmentajan ohjauksessa on jokainen voinut viritellä pyssyjään ja yrittää parastaan. Kilpakausi käynnistyy keväämmällä kun ulkona tarkenee. Nyt on sopiva aika kaivella pössykät talviunilta.


Tuloksena vähintään kasa hylsyjä.


Samassa hallissa harjoitellaan Antti Ruuskasen johdolla keihäänheittoa. Ei tietystikään yhtä aikaa. Tällainen hauska kyltti löytyi seinältä.

perjantai 30. tammikuuta 2015

Suksilla



Hikilaudat viriteltiin valmiiksi ja nollakelissä lähdettiin metsälenkille. Sukseni ovat varmaan viisitoista vuotta vanhat, ehkä enemmänkin. Pitovoiteet unohtuivat kotiin, mutta pitoa oli aivan riittämiin, sillä yöllä oli satanut lunta, latukone ei ollut käynyt vielä vetämässä uusia uria ja lumi paakkuuntui heti suksen pohjaan, jos vauhti hidastui. No vauhti pysyi yllä ja paidan selkämys kastui. 

Uusia suksiahan ei tarvitse nykyisin enää edes voidella. Mutta minulle riittävät nämä vanhat menopelit aivan hyvin, sillä voiteet ovat niin helppoja käyttää. Savetin tyyppisellä pienellä liinalla voi siististi laittaa luistoa. Pitoa voi vedellä keskelle kuin deodoranttia kainaloon, yhtä helppoa ja se on siinä. Kun vain muistaisi ottaa mukaansa..


Mäen kun jaksoi teputella ylös, 


..niin sopivasti sai alamäessä vauhtia. Tyylinä arvatenkin perinteinen hiihtotyyli. Luistelutyyli ei oikein sovi minun polvilleni ja selälleni.


Sitä on turha kysyä, kuinka monta kilometriä hiihdettiin. En tiedä. Ihana oli olla suksilla ensimmäistä kertaa tänä talvena.

torstai 29. tammikuuta 2015

Urheilullinen viikonloppu



Auton perään pakkailtiin tavaraa jo alkuviikosta ja tänään auton nokka suunnattiin Helsingistä kohti koillista. Neljänsadan kilometrin päässä Savonlinnassa Tanhuvaaran urheiluopiston lumisissa maisemissa vietämme pitkän viikonlopun urheilullisissa merkeissä.


Reilun neljän tunnin ajomatkan jälkeen oli ihana pulahtaa uusittuun kylpylään rentoutumaan. 


Vesijuoksuvyöt odottivat siististi koreissa. Juoksun jälkeen poreisiin oli mukava istua hierottavaksi. Infrapunasaunassa loput lihakset pehmenivät.


Kaikenlaisia tunnelmia saadaan värivaloilla aikaan.

Tärkeä päivä

Samana päivänä, samassa pöydässä, samassa seurassa


hyvää juomaa,


hyvää ruokaa,


hyvää musiikkia, vuosittain alkaen 1998. Tärkeä päivä.

tiistai 27. tammikuuta 2015

Narsissit kukassa



Haluaisin kovasti uskoa, että kevät on jo tulossa ja valo voittaa. Kyllähän päivä pitenee ja kevättä kohti mennään, mutta ehkä nämä narsissit ovat silti vähän erehtyneet ajan kulusta. Seinustalla puhkuva autohallista tuleva ilmanvaihtopuhallus saa ne uskomaan, että lämpöä riittää. Kauniitahan ne ovat talven keskellä.

Aivan vieressä ovat pihapuput käyneet katsomassa tohtisiko vihreitä maistella talviruuaksi. Kyllä minäkin  uskon talven vielä jatkuvan ja pakkaan murtsikkasukset viikonlopun urheilurientoihin.

maanantai 26. tammikuuta 2015

Runoja ratikassa



Ihmiset tykkäävät lueskella matkoillaan lehtiä ja kirjoja ajankulukseen tai siksi ettei tarvitse naapureita tuijotella. Joku edistää opintojaan tai työasioita. Aina ei tarvitse käännellä käsissään paperisia lukuversioita sillä monissa raitiovaunuissa on infoseinä, josta voi tarkistaa vaikka päivän sään taikka


ilman laadun.


Stadin spårat ovat nykyisin varsinaisia kulttuurikeskuksia. Välillä siellä on tarjolla tanssiesityksiä ja välillä voi nauttia musiikista. Minun suosikkini on infotauluilla vaihtuvat aforismit. Niitä on mukava tuijotella ja miettiä syntyjä syviä. Alla on viimeisin suosikkini.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Hedelmien veistoa



Haluatko uuden harrastuksen? Helsingissä on mahdollista osallistua Thai carving opetukseen eli veistellä kauniita koristeita hedelmistä, kasviksista tai vaikkapa saippuasta. Olen joskus nähnyt etelän lomakohteissa pöydässä tällä tavalla tehtyjä upeita koristeluja. Nyt on kuitenkin mahdollista opetella tekemään silmänruokaa ihan itse.


Taitavissa käsissä porkkanasta syntyy hetkessä kaunis koriste.


Muutama oppitunti tarvitaan lisää, että tällaisia saa aikaiseksi. www.afaes.fi/helmo/

lauantai 24. tammikuuta 2015

R.I.P

 
                                        

Kerttu-tätini haudattiin tänään kauniissa Pyhän Mikaelin kirkossa. Siskonsa, Anna-tätini nukkui tänään pois.

                                     
                                                                       R.I.P

perjantai 23. tammikuuta 2015

Tuliaisia messuilta



Alan messuilta saa kaikenlaisia hyviä ideoita ja tuliaisia. Muutama paras on tässä: euroopalaista historiaa tiivistetyssä muodossa, avaruusjuttuja, sosiaalisten taitojen harjoittelua videona sekä lapsentekopeli, joka lähtee tuliaisena kuopuksen opettajalle. Ennen messuilla oli bonuksena ja asiakkaita houkuttelemassa karkkeja kipossa. Niin on nytkin ja lisäksi vaikka mitä muuta. 


Messuilta saa kaikenlaisia hyviä tuliaisia kätevästi kotiväellekin ja ihan ilmaiseksi. On oma huvinsa bongailla, mitä kaikkea esittelijöillä on tarjolla. Minun kassissani oli koko perheelle kivaa vauvasta vaariin. Kynien, karkkien ja heijastinten lisäksi mukaan tuli sukat, mysliä ja kondomeja. Aika kiva setti. Voi vain arvailla kenelle tuli mitäkin. 


Yksi meidän perheestä sai kassin, jonka viesti toivottavasti menee perille.

torstai 22. tammikuuta 2015

Italialaisia balladeja



Italialainen sohvasurffarimme on oikein taitava kitaristi ja lauluäänikin on mukava. Niinpä sitä on tänään nautiskeltu italialaisia balladeja. Vastavuoroisesti Youtuben kautta on tutustuttu HIMiin. Ville Valo on nyt päässyt edustamaan suomalaista musiikkia. 

Olemme opiskelleet innolla italiankielisiä tervehdyksiä ja kohteliaisuuksia. Osaamme tilata pizzan neljällä juustolla sipulin kera. Tätä taitoa tarvitaan helmikuussa kun suuntaamme Roomaan. Kaikki Roomassa tarvittavat matkailuvinkit on saatu ja meille on melkein jo järjestetty audienssi paavin puheille. Tuliaisina Italiasta saimme uuden jääkaappimagneetin ja mukavan vierailukutsun Venetsian ja Gardajärven suunnalle. Sohvasurffaus on kivaa.

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Ihana ilmastointiteippi



Täytyy myöntää, että hörähdin nauruun, kun näin tämän teoksen kirjakaupassa. Nimi on ihan oikeasti "Ihana ilmastointiteippi"!! Hyllyllä oli vieressä ilmastointiteippejä erilaisilla kuoseilla. Voiko joku ottaa tämän kirjan ihan vakavasti? Minä en ainakaan.


Ohjeita löytyy malleihin, joita jo entinen likka askarteli kansakoulun penkillä. Nyt sitten vaan tehdään ilmastointiteipillä. Jonkinlaisia vaikutteita ideoihin on ehkä saatu Myytinmurtajista, joka on siis ohjelma TV:ssä. Ohjelmassa testaillaan erilaisia juttuja ja kokeillaan kaikenlaisia rajoja. Kerran siellä rakennettiin riippusilta ilmastointiteipistä. Tässä kirjassa on askarreltu tuoli. Aikuisten oikeesti, en voi uskoa, että tällainen kirja on olemassa..

tiistai 20. tammikuuta 2015

Jääkaappimagneetteja



Tänään on kodinhoitopäivä. Kuulostaa tosi pontevalta.. Päätyö oli jääkaapin oven siivoaminen, ei sisäpuolelta vaan ulkopuolelta. Ovesta löytyy parin harrastuksen jälkiä.

Etsimme usein matkoilta kotiintuomisiksi jääkaappimagneetin. Niitä on helppo löytää ja kuljettamiseen ei tarvitse isoa tilaa. Ruokaa hakiessa on kiva muistella matkoja. 

Toinen harrastus on sohvasurffaus. Olemme keränneet oveen meillä vierailleiden surffareiden kuvia sekä kuvia omilta surffausretkiltä. Nämä kuvat muistuttavat hauskoista hetkistä Wienissä, Pariisissa, Sopronissa, Tel Avivissa jne. Irti arjesta jääkaapin ovella. Olen kertonut suffauskokemuksista aiemmin blogissani. Loppuviikosta odotellaan taas vieraita Italiasta. 

maanantai 19. tammikuuta 2015

Sämpyläjahdissa



Ajattelin ilahduttaa perhettä iltaruualla keiton seurana tuoreilla sämpylöillä. Perjantain Hesarin korvapuustikisan voittajan Leipomo Kanniston yksi myymälä sijaitsee työmatkani varrella. Ei muuta kuin sinne sämpyläjahtiin kotimatkalla töistä. Mutta niin oli moni muukin mennyt.


Onnistuin saamaan hyllystä viimeiset neljä sämpylää. Tämän lisäksi tarjolla oli vain makeita vaihtoehtoja. Kaikki muut suolaiset kuten sämpylät, leivät, pasteijat, croisantit jne oli myyty loppuun. Eihän sitä voi olla kuin iloinen leipomon puolesta, että korvapuustikisan voitto toi paljon positiivista julkisuutta. Myyjä totesi, etteivät hyllyt ole koskaan olleet näin tyhjiä. Takana tulleet kyselivät, että "missä ne kuuluisat korvapuustit ovat".


Ulkomailla asuville tiedoksi, että jos on tumman leivän ystävä, niin Reissumies ruisleivästä tehdään nykyisin myös tosi tummaa versiota. Se on minun ehdoton suosikkini. Keiton kanssa tosi hyvää.


Toiset on luotuja kulkemaan, sanoisi Reissumieskin.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Yksinäinen hautausmaa



Tämän hautausmaan sivuitse ajaa viikoittain tuhansia työmatkalaisia. He porhaltavat muutaman kymmenen metrin päästä ohi tietämättä, että  aivan vieressä on pieni sukuhauta. Hauta on piilossa metsän keskellä, eikä sinne ole päätieltä mitään viittoja.


Hautakummulta on suora näköyhteys meren yli Tamminiemeen ja Seuraasaareen.


Haudassa lepää "Munkkiniemen keisari" Sigurd Stenius, jonka maille aikoinaan perustettiin Munkkiniemen veroparatiisi. Hänen vierelleen on haudattu ensimmäinen vaimo Sigrid ja toinen vaimo Svea sekä poika ensimmäisestä liitosta, Åke.


Jos haluaa olla rauhassa yksinäisten ajatustensa kanssa, niin tälle hautausmaalle eivät eksy lenkkeilijät, koirien ulkoiluttajat tai satunnaiset matkailijat. 


R.I.P. tätini Kerttu
R.I.P. ystäväni äiti Alli
R.I.P. tanssinopettajani Riitta Vainio

lauantai 17. tammikuuta 2015

Kaupungin paras korvapuusti



Hesarin perjantaina julkaistun testin mukaan Kanniston leipomon korvapuusti on kaupungin paras 74 pisteellä. Seuraava puusti sai pisteitä 61. Voisi siis sanoa, että Kannisto otti ylivoimaisen voiton. Kisassa ei ollut mukana mummojen puusteja, sillä ne kisaavat ihan omassa sarjassaan. Tosin kisassa oli mukana 90-vuotiaan Elvi Avikaisen puustit, mutta hänellä onkin oma Avikaisen leipomoliike.


Lueskelin perjantaina illalla Hesarin juttua ja koska olen vannoutunut korvapuustien ystävä, niin päätin tehdä vertailevaa tutkimusta. Laitoin herätyskellon soittamaan lauantaiaamuna klo 8, että ehdin yhdeksäksi Kanniston leipomon oven taakse puusteja ostamaan. Myöhästyin lähdössä ja lähestyin myymälän ovea viisi minuuttia yli yhdeksän. Paniikki meinasi iskeä, kun siinä vaiheessa jo väkeä virtasi ulos ovesta. Mutta puusteja odotti iso kasa vitriinissä. Myyjä kertoi, että perjantaina aamulla, kun Hesarin juttu oli luettu, niin puustien ostajat olivat innostuneet niin että hetki jouduttiin myymään ei oota kunnes täydennystä saatiin leipomolta.


Voittaja korvapuustin strategiset mitat ovat paino 170 g, pituus 13 cm, leveys 11 cm, korkeus 4 cm. Ihan siis ison ruokalautasen kokoinen. Puusti sai raadilta kiitosta runsaasta täytteestä ja raesokerista, sekä siitä että puustissa maistuu reilusti kaneli ja se on hyvällä tavalla kotonaleivotun näköinen. Kanniston leipomo täytti viime vuonna sata vuotta, joten harjoiteltu on puustin tekoa. Resepti lienee edellisen omistajan peruja. Raaka-aineet hankitaan pientuottajilta. Hyvää pohjatyötä on siis tehty pitkään voiton eteen. 


Täytyy todeta lyhyesti, että hyvältä maistui! Turhaan ei voittajaa kehuttu, sillä maku oli melkein kuin mummon tekemä.  Ihan varmasti toistekin haen, kun korvapuustihimo iskee. Ei muuta kuin onnea voittajalle.