tiistai 30. syyskuuta 2014

Vieno-tädin lentävä matto

Ensin meille tuli Iranin reissulta silkkimatto Elämän puu. Mattojen maailma alkoi kiehtoa. Hankin luettavaksi erityisesti persialaisia mattoja käsitteleviä kirjoja. Joskus julkisissakin tiloissa tuli vastaan lattioilla tai seinillä itämaisia mattoja. Kääntelin mattojen nurjia puolia ja tutkin onko ne käsintehtyjä ja mikä on solmutiheys. Reissuilla maailmalla selvittelin eri maiden mattoperinteitä ja kudontamalleja. Jotenkin vain persialaisten mattojen tyyli tuntui kiinnostavimmalta. Matoissa niinkuin muissakin esineissä minusta parasta on tarina mattojen takana. 


Kuin sattumalta vastaan tuli toinenkin matto, joka selvästi kuului meille Elämän puun kaveriksi. Seikkailin Tori.fi sivustolla ja etsin olohuoneeseen mattoa. Silmille pomppasi ilmoitus itämaisesta matosta. Puolta ajatusta en ehtinyt miettiä kun jo juttelin puhelimessa myyjän kanssa. Seuraavana päivänä lähdin autoretkelle. Joku muu oli jo ehtinyt käydä mattoa katsomassa ja tinkaamassa, mutta myjällä oli samalla lailla kuin minullakin sellainen olo, että matto kuului meille. Maton tarinan kuulin myyjältä.

    Elämän puu

Matto oli kuulunut vanhapiikatäti Vienolle. Vieno-täti oli tehnyt elämäntyönsä laboranttina ja sisustanut somaa pikku kotiaan. Kaukaa maalta hän lähti hakemaan mattoa vanhasta ja arvostetusta mattoliikkeestä Helsingistä. Matto matkasi hänen mukanaan sinkkuboksin lattialle. Vieno-täti kuoli yhdeksänkymppisenä ilman perillisiä. Matto kulkeutui sisaren lapsille. Matto pesetettiin ja siirrettiin vintille, kun sopivaa sijoituspaikkaa ei löytynyt. Melkein kymmenen vuotta matto odotti meitä pesulan pussissa. 

    Vieno-tädin lentävä matto

Matto on Iranista Nahavandin alueelta oleva villamatto ja siis vähintään sukulainen meidän Elämän puu- matolle, koska on samasta maasta kotoisin. Matossa on hienoja kukka-aiheita, mutta värimaailmaltaan se on aivan erilainen kuin Elämän puu, paljon tummempi ja värikkäämpi. Olen huomannut, että matolla on taikavaikutuksia. Matolla kun istuskelee tai makailee ja tutkii sen kuvioita, niin pian on aivan muissa maailmoissa. Tästä matto on saanut nimensä Vieno-tädin lentävä matto. 


Tämänkin jälkeen meille tuli vielä yksi silkkinen iranilainen matto, Kaarinan kaunis silkkimatto. Senkin löytyminen on oma tarinansa, mutta ehkä mattotarinat nyt riittävät tältä erää.

     Kaarinan kaunis silkkimatto

maanantai 29. syyskuuta 2014

Iranilainen Elämän puu

Kaikki alkoi yhdestä Iranista ostetusta matosta. Matkustimme kolme vuotta sitten lomamatkalle Iraniin ystäviä tapaamaan. Suurimman osan ajasta retkeilimme Teheranista käsin ja tutustuimme kaupungin ihmeisiin. Lähdimme jeepeillä muutamaksi päiväksi hiekkaerämaahan telttailemaan. Jossain vaiheessa päätimme matkustaa paikallisjunalla Esfahaniin, joka on Unescon kulttuuriperintökohde. 

Historiallinen keskusta moskeijoineen oli upea, ihmiset ystävällisiä. Meillä oli varsin mukava visiitti.  Muun puuhan ohella seurustelimme yhden päivän mattokauppiaiden kanssa, söimme yhdessä lounasta, mutta ei meillä ollut aikomustakaan ostaa mattoa. Kuinkas sitten kävikään. Vastaan tuli iranilainen Elämän puu. 

Iranissa arvostetuimmat matot ovat vanhoja tai vähintään jollain suvulla käytössä olleita. Mattopinosta löytyi Azerbaitzanin rajalta tuotu vanha matto, jonka teema on Elämän puu. Yritin selittää itselleni ja mattokauppiaalle, että ei kiinnosta. Mutta minkäs teit kun kiinnosti. Kävimme välillä ulkona katselemassa muitakin paikkoja. Puistossa istuskellessamme tutustuimme pariin iranilaiseen nuoreen naiseen, jotka tuntuivat tietävän jotain matoista, ainakin enemmän kuin me. Niinpä otimme tytöt mukaan ja lähdimme katsomaan uudestaan mattoa, selvittämään sen laatua ja tinkaamaan hintaa. 

Projekti jatkui melkein koko päivän ja lopputuloksena oli, että maksaja hyppäsi myyjän moottoripyörän selkään ja he lähtivät selvittämään maksua toiseen liikkeeseen, jossa oli maksupääte. Niinpä lopulta meidän mukana matkalta tuli silkkinen vanha matto, jota ei voinut jättää Iraniin. Koska matto on loimea lukuunottamatta enimmäkseen silkistä kudottu, ei se paljoa painanut ja mahtui taiteltuna käsimatkatavaroihin. 


Kotona halusin sijoittaa uuden maton makuuhuoneeseen. Useasti istuin ja ihailin maton kaunista kuvamaailmaa ja silkkistä pintaa. Makuuhuoneen muu sisustus oli tuolloin vielä vähän vaiheessa. Vaatekaapit odottivat uusimista, seinät maalaamista ja sänky päätyä. Mattoa tuijottaessa teema alkoi muhia päässäni. Taitava ystäväni saapui meille, pisti korviin musiikit ja alkoi maalata. Maton Elämän puu-teema siirtyi seinälle sängyn päädyksi. Pieni palanen persialaista historiaa muutti meille. Eikä se suinkaan jäänyt tähän.

lauantai 27. syyskuuta 2014

perjantai 26. syyskuuta 2014

Taulun kehykset uusiokäyttöön


Syksyn synkät ja sateiset illat houkuttelevat sisustamaan. Tässä on minun taidon näytteeni. Jos kädessäsi pysyy paremmin vasara ja nauloja kuin taidemaalarin pensseli ja haluat kuitenkin tehdä jotain kaunista, niin tässä on tilaisuutesi tehdä ikioma taulu. Vanhoja kehyksiä löytyy kirppiksiltä. Vintiltä saattaa löytyä tauluja, joissa kehys on kauniimpi kuin maalaus. Kehysten keskelle voi asetella mitä mieleen juolahtaa tai nurkista löytyy. Jokaisessa meistä asuu pieni taiteilija.

torstai 25. syyskuuta 2014

Saksalaiset korot



Saksalaiset korot astelivat kotiimme. Tällä viikolla olemme saaneet nauttia saksalaisen sohvasurffarin seurasta. Uraa tekevä sinkkuneiti saapui ensimmäiselle Suomen vierailulle osallistuakseen haitaritaiteilija Kimmo Pohjosen 50 v. konserttiin Tamperetalossa. Muutaman päivän matkaan mahtuu parin päivän turistikierros Helsingin nähtävyyksiä ihmettelemässä, sekä tutustumista suomalaisten elämään. Matkan ensisijainen syy on kuitenkin Tampereen konsertti. Kimmo Pohjosen taide on ollut yhteinen ihastuksemme kohde ja sitä olemme sitten kilvan kehuneet. Ensimmäistä kertaa vieraamme on törmännyt Pohjosen musiikkiin ja ajatuksiin Saksassa, Kielissä Soundbreaker elokuvan myötä. Harmittaa aivan vietävästi, kun itse en pääse mukaan konserttia kuuntelemaan. 

Surffarimme ensivaikutelma Helsingistä oli varsin positiivinen sateesta ja viileydestä huolimatta. Karjalanpiirakat tekivät vaikutuksen, samoin vanhat kauniit talot ja kahvilat. Ihmisten rauhallinen mentaliteetti myös viehätti. Meidän ensivaikutelmamme oli, että surffarimme puhuu erinomaista englantia, on hyvin perillä kansainvälisestä Pisa-tutkimuksesta, on siisti, sievä ja täsmällinen saksalainen, sekä ymmärtää hyvän suklaan ja hauskanpidon tärkeyden elämässä. Olikos sinkkumiehiä vailla mukavaa seuraa? Sitten vain suunta perjantaina Tampereelle ;)

tiistai 23. syyskuuta 2014

Latvialaista viiniä ja herkkujuustoa maisteltavana



Meidän illallispöytäämme oli koottu pienen seurueen iloksi makuja maailmalta. Ciabatta-leipää ja ankkaterriiniä, kasvis-sienikeittoa maustettuna latvialaisella juustolla, sekä jälkiruuaksi latvialaista omena-kvitteniviiniä ja japanilaista suklaata.  

Ankkaterriini Terrine de Canard a l'Armagnac on tarttunut mukaan joltain Tallinnan reissulta. Se vain odotti sopivaa herkutteluhetkeä. Lämpimän Ciabatta-leivän kanssa se sopi mainiosti. Kasvis-sienikeiton mausteeksi käytin pari viikkoa sitten Riian reissulta tuotua latvialaista sulatejuustoa. Ystävämme Ieva suositteli sitä meille. Hänen mielestään Latvian maito on maukkaampaa ja juusto sellaista, että sitä ei Suomesta saa. En tiedä olisiko juusto rasvaisempaa ja maito vähemmän käsiteltyä kuin meillä ja siksi niin maukasta. Täytyy myöntää, että keitto juustolla maustettuna ainakin maistui todella hyvältä


Jälkiruuaksi avasimme Latviasta tuodun Martins Santsin tuottaman viinin. Kuten blogissani 15.9 kerroin, ystävämme Martins valmistaa viinejä Latvian Aizputessa sijaitsevassa Ekovins yrityksessään. Toimme Riiasta mukana kolme Martinsin viiniä. Nyt maistelimme omena-kvitteniviiniä. Kvitteni on päärynän sukuinen hedelmä, jonka saattaa saada Suomessakin kasvamaan hyvin suojattuna. Minulla ei tosin ole aavistustakaan käytetäänkö ja kasvatetaanko sitä Suomessa kuinka laajalti.

Viinin tuoksu oli välittömästi pullon aukaisun jälkeen vahva. Se toi mieleen vahvan hedelmäviinan. Alkoholia juomassa on 13%. Maku oli hedelmäinen, mutta ei liian äitelä vaan mukavan happaman kirpeä. Yksi seurueemme jäsen totesi välittömästi, että tämän kanssa sopisi vaniljajäätelö. Pullon pohjalle jäi sen verran juotavaa, että yhdistelmä tarvitsee myöhemmin testata. Viini oli ehdottomasti positiivinen yllätys ja maistuu varmasti viimeiseen tippaan. Parasta minusta oli, että viini ei ollut liian makea. Kirpeydestä tuli mieleen jotenkin minttukin, en tiedä miksi.  Viinin seurana herkuttelimme japanilaisen sohvasurffarimme Natsukon Japanista tuomaa suklaata. 



Hämähäkki taiteilijana

Tällainen luonnon muovaama taideteos löytyi kasteisena syysaamuna metsästä. Hämähäkki oli tehnyt pohjat tälle taideteokselle ja yökaste hoiteli loppusilauksen. Upea. 


sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Tatit tutuksi


Olen suorittanut tattien tunnistuksen  alkeet asiantuntevassa ohjauksessa. Suppilovahverot ja kanttarellit olen jo ottanut haltuun aikaisemmin. Metsästä löytyy vaikka minkä näköisiä ja kokoisia tatteja. 

Ensimmäinen tärkeä asken opinnoissa on se, että ymmärtää kurkata hatun alle ja etsiä sieltä sienimäistä alapintaa. Tämän olen nyt oppinut. Tatin tunnistus siis yleisellä tasolla on hallussa, mutta alalajit ihan hakusessa. 


Ehkä vielä tänä syksynä harkitsen poimimista ja paistamista. Mutta voisiko joku tattitieteilijä kuitenkin vinkata, riittääkö se, että etsii pesusienimäisen alapinnan, toteaa, että kysymyksessä on joku tatti ja sitten vain poimii. Vai onko olemassa myrkyllisiä tatteja, niin että nämä tiedot eivät vielä riitä?


Metsästä löytyi ensimmäinen pieni suppilovahverokin. Purkissa on onneksi viime vuodelta kuivattuja suppilovahveroita niin paljon, että uusien tuloa voi vielä odottaa. 


Ilokseni metsässä tuli vastaan myös kanttarelleja, ei paljon mutta sen verran kuitenkin, että päästiin herkkujen makuun. 



Voissa paistamalla, mausteina suolaa, ripaus sokeria ja tuorejuustoa saatiin leivän päälle herkkujen herkku. Lisää tätä mulle!





lauantai 20. syyskuuta 2014

Fonduekattilat esiin




Juuri nyt on oikea aika kaivaa fonduekattilat esiin ja nauttia juusto- tai suklaaherkkuja hyvässä seurassa. Viikonlopun keli houkutteli nautimaan ulkoilmafoundueta. 


Valmiita juustosekoituksia saa kaupasta. Leivän palat riittävät dipattaviksi. Halutessa voi laittaa vaikka kukkakaalia, tomaatteja ja porkkanan palasia seuralaiseksi. 


Jälkiruuaksi voi viritellä tummasta suklaasta ja kermasta makean fonduen, jossa voi kuorruttaa omenan palasia, viinirypäleitä ja pieniä keksejä. Mansikka-aika on jo vähän ohi mutta luumut ovat erinomaisia dipattavia. Jos ei ole fonduekattilaa, niin tavalliset kattilat vain peliin. Kyllä niilläkin alkuun pääsee. Meidän fonduekattila ja tikut löytyivät kirpputorilta muutamalla eurolla. Hyvin ovat ajaneet asiansa. 

torstai 18. syyskuuta 2014

Kuuhullu tähtibongari


Täyden kuun lähestyessä minut valtaa kuuhulluus. Pari päivää ennen täyttä kuuta en saa kunnolla nukuttua. Heräilen yöllä moneen kertaan tai pyörin vain sängyssä. Jos sinulla on sama tauti, niin sopivaa puuhaa unta odotellessa on kuun tuijotus ja tähtikuvioiden opiskelu. 



Kuuta voi katsella aivan tavallisilla kiikareilla tai heikollakin kaukoputkella. Kuun pinnalta erottuvat hyvin kraaterien varjot ja kuun meret. Täysikuu ei ole mikään välttämättömyys vaan itse asiassa varjot näkyvät paremmin, kun kuu on vähän vajaa tai yli. Nyt on sopivan pimeitä iltoja, jotka eivät ole vielä liian kylmiä. Makuupussin sisällä on lämmin väijyä kuuta. Lepolasse vain pihalle makuuasentoon ja kiikarit kohti taivasta. Sisätiloissa voi tietysti toteuttaa sivistyneemmän version vähemmällä vaivalla ikkunan ääressä.

Jos kuu ei satu olemaan sopivassa asennossa tuijottelua varten niin kannattaa keskittyä tähtikuvioiden opiskeluun. Jos käytössäsi on iPad tai vastaava niin appseista voi ladata ilmaisen Night Sky 2 ohjelman. Sen voit suunnata taivaalle. Näin löydät tähdille ja kuvioille nimet. 

Tämä sopii oikein hyvin vaikka iltaohjelmaksi isommallekin porukalle. Vähän naposteltavaa mukaan tai drinkkilasi pöydälle, niin iltashow on valmis. Sopii myös lapsille ilman drinkkilasia. Jänskää puuhaa yhdessä illan hämärtyessä. Ensimmäisen syttyvän tähden näkijälle voi luvata vaikka palkinnon. Joku onnekas voi nähdä tähden lennon. Hyvässä lykyssä saat samalla reissulla bongattua vielä lepakot kaupan päälle. Tässä hyvä ohjelmanumero viikonlopulle.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Iltaa istumassa


Koijärveltä Viiankiaavalle - kantaa ottavaa taidetta



Hämmentävää astua taidegallerian ovesta sisään ja tuijottaa ensimmäisenä Pentti Linkolaa silmästä silmään. Linkola 81 v. on Suomen varmaan tunnetuin luonnonsuojelija, filosofi ja toisinajattelija. Hän oli jo Koijärven kuivaamista vastustavassa kansanliikkeessä mukana ja nyt sitten Kaija Kiurun näyttelyn avajaisissa  Galleria G:ssä.


Piristävää kun taitelija ottaa kantaa. Kuvataiteilija Kaija Kiurun näyttely on selvästi ja vahvasti kantaaottava, ei kuitenkaan aggressiivisella tavalla. Suojeltu aapa nimeä kantavassa näyttelyssä otetaan kantaa Viiankiaavan kohtaloon. Viiankiaava sijaitsee soidensuojelu- ja Natura-alueella Sodankylässä. Siellä on havaittu useita uhanalaisia kasvi- ja eläinlajeja. Viiankiaavan alueelta vähän aikaa sitten löydetyt nikkeli- ja kupariesiintymät ovat vuosisadan malmilöytö. Vastakkain ovat taloudelliset ja luonnonsuojelulliset näkökulmat. Eu:n komissiolta odotetaan lausuntoa asiasta. Eu:ssa Viiankiaava on tärkeä ennakkotapaus. 



Sodankyläläinen Kaija Kiuru on antanut oman kylän ihmisten puhua suonsa puolesta. Kuuluisin puolestapuhuja lienee kunnanvaltuutettu Riikka Karppinen, 20v. http://www.hs.fi/paivanlehti/kotimaa/Koulutyttö+vastaan+kaivosyhtiö/a1351833160372

Minusta näyttelyn yleensä tekee mielenkiintoiseksi se, että löydän jotain, mitä taiteilija on halunnut sanoa. Minä haen taiteesta ihmisiä, kasvoja, kertojia ja tarinoita. Niitä tässä näyttelyssä riittää. Viesti on vahva. Galleria G ja www.kaijakiuru.net  


Näyttely oli minulle positiivinen yllätys, varsinkin kun ennakko-odotukset olivat jotain aivan muuta. Ehdottomasti piristävä poikkeus mitään sanomattoman taiteen joukossa. Joskus on mukava leikkiä salapoliisia ja yrittää selvittää taiteilijan salakoodia, mutta tällä kertaa oli mukava, kun ei tarvinnut epäillä olevansa eksyksissä. Olo oli melkein kuin herätyskokouksessa, viesti tuli selväksi.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Kissakaupunki Riika


Riika on kissojen ystävien kaupunki. Riiasta löytyy kissatalokin. 
Nimensä talo on saanut kahdesta mustasta kissasta talon katolla. Tarinan mukaan talon rakennuttaja, rikas kauppias, hiiltyi siitä, ettei häntä hyväksytty jäseneksi Suureen kiltaan, jonka talo oli kadun toisella puolella. Kostoksi hän asennutti talonsa katolla kaksi mustaa kissaa, hännät ylhäällä ja takapuolet killan taloa kohti. Kauppias voitti kiistan, pääsi killan jäseneksi ja kissat käännettiin arvokkaampaan asentoon. http://ellit.fi/matkailu/eurooppa/riika-arkkitehtuurin-aarrearkku


Meille todellinen oikea Riian kissa on ystävämme Ievan kissa. Erikoinen kissa, joka käyttäytyy kuin koira, leikkii, seurustelee, ääntelee. Fiksu kissa. Tässä kissakuvia kaikille kissojen ystäville.



maanantai 15. syyskuuta 2014

Viinejä Latviasta



Latviassa valmistetaan muiden herkkujen lisäksi myös viinejä. Pari vuotta sitten tapasimme ensimmäistä kertaa latvialaisen viinintekijän Martins Santsin. Hänellä on Eko Vins niminen yritys Aizputessa, joka sijaitsee noin 200 km Riikasta länteen. Tällä Riikan matkalla meillä oli mahdollisuus saada maisteltavaksi kolmea Martinsin viiniä. 

Martins on innokas uusien rerseptien ja yhdistelmien kokeilija, varsinainen viinimaailman Pelle Peloton. Tarjolla hänellä on erilaisia omena, mansikka, tyrni, kvitteni jne. pohjaisia viinejä. Martins järjestää tilallaan viinintekokursseja, maistelutilaisuuksia, juhlia jne. Nettisivuilla voit tutustua hänen viineihinsä ja toimintaansa. Nettisivut ovat latviankielellä, mutta käännösohjelmat toimivat ja Martinsin sähköpostiosoitteeseen voit kirjoittaa hyvin myös englanniksi. http://ekovins.lv/

Tällä pienellä latviankielen kurssilla voit selvittää tuomiemme viinien sisällön.

zemenes= mansikka
āboli= omena

smiltsērkšķi= tyrni
cidonijas= kvitteni (päärynän sukulainen, Suomessa kasvaa  vain hyvin suojattuna, paleltuu helposti)

salds = makea

sausais = kuiva

baltvīns= valkoviini

sarkanvīns =punaviini





Pullot ovat vielä korkkaamatta, joten makuarviot tulevat myöhemmin.