Riikassa, niinkuin muissakin Baltian kaupungeissa, parveilee turistinähtävyyksien liepeillä meripihkakorujen myyjiä. Kojuissa on kaikkea maan ja taivaan väliltä meripihkasta tehtynä, rannerenkaita, kaulakoruja, korvakoruja, pelinoppia, shakkinappuloita, jääkaappimagneetteja (juu, meilläkin on sellainen), koriste-esineitä, vaikka mitä. Paremmista alan liikkeistä voi löytää upeita design tuotteita. Entisaikoina on koristeltu jopa kokonaisia huoneita lattiasta kattoon meripihkalla. Meripihkahuoneita voi ihailla Pietarista Riikaan ja Puolan Gdanskistakin sellaisen löysimme. Upeita taidon näytteitä.
Edellisellä Latvian reissulla matkustimme Riikasta Jurmalaan, kauniiseen Latvian merenrantakaupunkiin. Sieltä löysin antiikkikaupasta vanhan meripihkasormuksen. Eipä tuo sormus liene muuta kuin vanha ja vähän särölläkin, mutta en millään voinut jättää sitä yksin kaupan hyllylle. Meripihkassa minua viehättää juuri tuo rosoinen kauneus. Jotkut pihkan sävyt ovat todella kauniita. Koruissa voi nähdä hyönteisiä, kiven siruja jne jähmettyneenä pihkan sisään.
Latvialainen ystävämme hymisteli meidän meripihkan ihailulle. Hän vain totesi, että meripihkasta tulee lapsuus mieleen. Joka paikassa sitä oli tarjolla ja käytössä. Mutta en minäkään kaikista meripihkaväkerryksistä välitä. Vuosi sitten toimme Puolasta pari meripihkasta tehtyä tuikkulyhtyä.
Jalkalampun tuomiseen ei sitten omat reput riittäneet ja roudari se vähän kiitteli, kun lamppua pakattiin kuljetusta varten. Mutta kun... no ostimme lampun suoraan tekijältä ja onneksi saimme kotiin ehjänä. Minusta se on niin kaunis, kun valo palaa sisällä. Pimeässä valo tulee meripihkakivien läpi paljastaen kaikki yksityiskohdat kustakin kivestä. Ihan vain tiedoksi, että tällä kertaa tyydyttiin vain katsomaan, mitään ei tuotu mukana. Musiikkivinkki aiheeseen liittyen: J.Karjalainen ja Meripihkahuone.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti