Saksalaiset korot astelivat kotiimme. Tällä viikolla olemme saaneet nauttia saksalaisen sohvasurffarin seurasta. Uraa tekevä sinkkuneiti saapui ensimmäiselle Suomen vierailulle osallistuakseen haitaritaiteilija Kimmo Pohjosen 50 v. konserttiin Tamperetalossa. Muutaman päivän matkaan mahtuu parin päivän turistikierros Helsingin nähtävyyksiä ihmettelemässä, sekä tutustumista suomalaisten elämään. Matkan ensisijainen syy on kuitenkin Tampereen konsertti. Kimmo Pohjosen taide on ollut yhteinen ihastuksemme kohde ja sitä olemme sitten kilvan kehuneet. Ensimmäistä kertaa vieraamme on törmännyt Pohjosen musiikkiin ja ajatuksiin Saksassa, Kielissä Soundbreaker elokuvan myötä. Harmittaa aivan vietävästi, kun itse en pääse mukaan konserttia kuuntelemaan.
Surffarimme ensivaikutelma Helsingistä oli varsin positiivinen sateesta ja viileydestä huolimatta. Karjalanpiirakat tekivät vaikutuksen, samoin vanhat kauniit talot ja kahvilat. Ihmisten rauhallinen mentaliteetti myös viehätti. Meidän ensivaikutelmamme oli, että surffarimme puhuu erinomaista englantia, on hyvin perillä kansainvälisestä Pisa-tutkimuksesta, on siisti, sievä ja täsmällinen saksalainen, sekä ymmärtää hyvän suklaan ja hauskanpidon tärkeyden elämässä. Olikos sinkkumiehiä vailla mukavaa seuraa? Sitten vain suunta perjantaina Tampereelle ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti