lauantai 30. huhtikuuta 2016

Hauskaa vappua!


Huutokauppaa vappuna



Jos vappuna puuttuu tekemistä ja on kiinnostunut vanhoista tavaroista ja huutokaupoista, niin kannattaa suunnata Tehtaankadulle Hagelstamin huutokauppatavaroiden näyttöön. 


Minä olin kuin karkkikaupassa katsellessani kaikkia kauniita tavaroita.


Niitä riitti joka makuun. Hinnat vaihtelevat tosi paljon. Toisaalta on kallista ja suosittua designia. Toisaalta esimerkiksi vanhoja ryijyjä saa halvalla.


Tauluja on monta seinällistä.


Hagelstamilla on avautunut mahdollisuus osallistua myös nettihuutokauppaan jos ei itse pääse paikan päälle.


Arvaatkaa olenko jo osallistunut?!! Aika kiva matto vai mitä?


Meille on hankittu huutokaupasta mm. tauluja, vanhoja aseita ja vihkisormus. Häälahjarahoilla hankimme myös kauan sitten ihanat pienet kahvilusikat. Niihin on kaiverrettu nimi Lilly. Lusikat on valmistettu merkintöjen mukaan 1917 Turussa. Koskaan emme saaneet selvää lusikoiden alkuperästä, mutta olemme luoneet niille aivan oman historian. Lillyt kaivetaan aina esille pikkujouluaikaan kun tarvitaan glögilusikoita.

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Aamu Eirassa



Kiva kun joskus saa leikkiä turistia kotikaupungissaan Helsingissä. Minä kiertelin aamulla unisessa Eirassa. Lokki tarkkaili vieraita kulkijoita.


Eirassa on mielettömän upeita vanhoja taloja. Kaunis Helsinkini! Toisaalta sielläkään ei ole joka paikka siloteltua. 


Villa Ensin pihassa on kauniita patsaita.


Eiran helmi kimalteli aamuauringossa.

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Elysium - Onnela


Kummitytön kanssa tavattiin pitkästä aikaa. Taiteen ystävinä suuntasimme Galleria G:n näyttelyn avajaisiin. Teija-Tuulia Aholan taulut olivat täyteläisiä ja sävyiltään täydellisiä sateisen päivän harmauden karkoittajiksi. Elysium on kreikkalaisen mytolologian onnela. 


Tauluista löytyi ihania kesäkuviakin. Jotkut teokset toivat mieleen japanilaiset teemat. Tauluissa oli kauniita kultaisia ja heijastavia pintoja. Olisin halunnut nähdä taulut päivän valossa, sillä mielestäni gallerian valot eivät ollenkaan tarjonneet taululle parasta mahdollista esilläoloa.


Gallerian kätköistä löytyi mukavaa katseltavaa.


Taidehetken jälkeen suuntasimme herkkuhetkelle viinibaari Vin-Viniin. Namnam kuplivaa, loistavat juustot, ammattitaitoinen sommelier, viihtyisä ympäristö. Suosittelen molempia sekä näyttelyä että baaria!





maanantai 25. huhtikuuta 2016

Savukalaa ja parsaa



Avasimme mökillä viikonloppuna savustuskauden. Torilta löytyi pieniä siikoja savustettavaksi. Parsaa saa nyt kaupasta helposti. Siitäpä keksittiin hyvä yhdistelmä. Lisukkeeksi laitettiin salaatteja ja ruiskippoja. Muuta ei sitten tarvinnutkaan. Parsa onnistui hyvin keittämällä, vaikka monissa ohjeissa suositellaan grillaamista tai paistamista. Täytyy kokeilla seuraavalla kerralla muita vaihtoehtoja. Hyvää oli! 

http://www.soppa365.fi/2015/05/ei-enaa-ylikypsia-lollokkeita-opi-pomminvarma-tapa-kypsentaa-parsaa/#redir

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Kukkakuvat viikonlopulta



Kevät menee eteenpäin, vaikka välillä sataa lunta. Olemme espanjalaisen vieraamme kanssa mökkiretkellä ihmetelleet Suomen keväistä luontoa.

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Avantokauden päättäjäiset



Avantokautemme päättyi tänä vuonna upeassa auringonpaisteessa Tampereella Kaupinojan saunalla. Tänään myös satoi lunta, joten vielä ei voi sanoa, että avasimme kesäuintikauden.  Avantoa ei enää ollut, sillä jäät ovat väistyneet Näsijärveltä.


Kaupinojan saunalla oli tarjolla puusaunan lämpimät löylyt. Löylyä kiskottiin kiukaalle siihen malliin, että minä viihdyin parhaiten alalauteilla. Miehen ostamat uudet hienot avantotossut saivat kasteen vielä ennen kauden päättymistä, vanhat kun rupesivat murenemaan kovassa käytössä.


Kaupinojan sauna on isompi kun kilometrin päässä oleva Rauhaniemen sauna. Tilat ovat Kaupinojalla uudet ja hienot. Väkeä riitti tänäänkin paljon. Fiilis oli Kaupinojalla ehkä vähän rauhattomampi. Mutta kun aurinko paistaa ja ihmisillä on hyvä mieli, niin mikäs on elämästä nauttiessa.


Saunapolkua marssi kotiinpäin tyytyväinen saunaseurue.

torstai 21. huhtikuuta 2016

Iloa kukista



Tallinnasta kukkatorilta viikonloppuna tuodut ruusut ilahduttavat olohuoneen pöydällä.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Hammaslääkärissä Tallinnassa



Minulla on ollut pipo kireällä jo pienestä saakka. Lapsena narskuttelin hampaitani öisin ja lukiossa leuat olivat jo niin huonossa kunnossa, että suun sai kunnolla auki vain käsin leukaniveliä painelemalla. Etuhampaista mureni näissä leikeissä palasia ja hampaiden kiristelyllä sain joitain hampaitani juurihoitokuntoon. 

Valveutunut hammaslääkäri järjesti minulle ensimmäiset purentakiskot lukioikäisenä. Leukapielet rentoutuivat ja minä heitin purentakiskot naulakkoon kun ajattelin, että homma oli hoidettu. Arvio oli väärä, sillä kohta taas olin samassa jamassa leuat jumissa. Minulle on valmistettu matkan varrella kolmet purentakiskot. Kovassa kulutuksessa niitä on jouduttu uusimaan aika ajoin. Viimeisimmät olivat kymmenen vuotta ahkerassa käytössä. Muutama viikko sitten lomamatkalla pudotin risaiseksi käyneet kiskot vahingossa lattialle ja niistä lohkesi iso pala pois. Ilmankaan kun en pärjää, niin mistäpä uudet tilalle.

Kiireellä rupesin selvittelemään purentakiskojen hintaa. Omalla hammaslääkärillä kokonaishinnaksi arvioitiin vähän vajaa viisisataa euroa. Netistä bongasin mainoksesta tarjouksella kiskot 249 eurolla. Mutta kun rupesin varaamaan aikaa, niin tarjolla oli pelkkiä päiväaikoja. No eihän se duunarille käy. Muutakaan aikaa en saanut sovittua, vaikka mainoksen mukaan sen piti olla mahdollista. Se siitä. Lisää nettisurfailua ja löysin kansainvälisen hammaslääkäriaseman Budapestista. Sehän passasi suunnitelmiini, kun tarkoituksena on ollut joka tapauksessa lomailla siellä elokuussa. Kaikki tuntui sopivalta, varsinkin hinta 180 euroa tuntui oikein sopivalta. Mutta koko hammaslääkäriporukkapa lomailee juuri silloin kun meillä oli suunniteltu matka Unkariin eli unohda koko juttu.

Netistä löysin hammaslääkäriasema Albinin, joka tarjoaa hammaslääkäripalveluja sekä Helsingissä että Tallinnassa. Kaksi viikkoa ensimmäisestä sähköpostiyhteydenotosta ja minulla on uudet hienot purentakiskot suussani.  Hinnaksi jäi sopivat 250 euroa. Kelasta on vielä mahdollista puristaa muutama kymppi maksamastani summasta pois. Aikojen varaaminen ja Tallinnan käynti sujuivat joustavasti. Yhdelläkin reissulla pystyy saamaan koko homman hoidettua. Palvelu oli ystävällistä ja lopputuloksena sain todella hyvät purentakiskot. Asioin Tallinnassa suomalaisten ammattilaisten kanssa, joten mitään kielitaitoakaan ei hommassa tarvittu. Albinin sijainti sataman lähellä oli todella näppärä ja tilat viihtyisät. Hammaslääkärikäynnistä sain hyvän syyn lähteä kevätretkelle Tallinnaan. http://albin.fi


Yläkuvassa on kouluaikana saatu hammasmukini, joka on palvellut minua erinomaisesti kaikki nämä vuodet. Päivän kyssäri kuuluu: mikä opettavainen lause on kirjoitettu hammasmukini kylkeen?

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Pienestä kiinni Daube



Ravintola Grillhaus Daube sijaitsee Tallinnan vanhassa kaupungissa. Ravintolarakennus on ulkoapäin siisti ja kauniisti kunnostettu. Se houkuttelee ohikulkijoita astumaan sisälle. Sisällä on paljon kivoja sisustuksellisia yksityiskohtia. Talo on kaikin puolin moitteettoman näköinen ja se tarjoaa hyvät edellytykset viihtyisälle ruokahetkelle.


Alkajaisiksi pöytään kannetaan ihanan lämpimät sämpylät ja ruokailuvälineet pikkuisessa korissa.


Laajalta ruokalistalta poimimme liharuokia, sorsaa, possua ja lohta. Kaikki ruuat olivat loistavasti grillattuja ja annokset siistejä. Erityisesti kastikkeet olivat maukkaita ja ruuan kanssa hyvin yhteensopivia. Minun sorsa - luumu yhdistelmäni oli erinomainen. Peruselementit olivat hienosti hallussa, mutta... mutta... Miksi ravintolasta jäi fiilis, että ihan ok, muttei mitään sen enempää?


Kun ravintolaan astui sisälle niin ruokailijoita oli harvakseltaan ja kaikki loput pöydät olivat tyhjiä. Kattaus puuttui pöydistä ja tuli sellainen olo ettei edes odotettu, että muita tulee. Valmis kattaus pöydässä antaisi tunnelmaa ja fiiliksen, että minua on odotettu. Nyt pöydät ammottivat tyhjyyttään ja osalla pöydistä oli mitään sanomattomat värittömät pöytäliinat. Takka oli hieno, mutta sinnekään ei ollut laitettu puita tai edes kynttilöitä tunnelman luojaksi. Sisätilasta saisi pienellä vaivalla paljon houkuttelevamman sillä sisustus- ja kalustuselementit olivat ihan hyvät.


Lämmin alkuleipä oli kiva, mutta miksei se voisi olla joku persoonallisempi leipä kuin vaalea tusinaleipä. Talon oma leipä tekee aina vaikutuksen. Grillatut ruuat oli tehty todella hyvin, mutta oheissalaatit ja kasvikset olivat varsin mielikuvituksettomia. 


Tarjoilu oli ystävällistä, mutta vielä olisi kaivannut reippaampaa asiakkaan lähestymistä. Alakerran keittiöltä kaikui iloinen nauru. Väkeä tuntui olevan keittiössä runsaasti. Olisikohan vaikka iloinen kokki ehtinyt pöytään tarjoamaan pippurimyllystä lisää maustetta ja kysymään miltä ruoka maistuu. Keittiöhenkilökunnan näkyminen salin puolella antaa ymmärtää että tekijät ovat kiinnostuneita, miltä lopputulos vaikuttaa asiakkaan silmissä.


Dauben kohdalla on todella harmillista, että keskiverron yläpuolelle nouseminen on vain pienestä kiinni. Puitteet ovat hyvät, samoin grillaus on hanskassa. Tarvitaan vain vähän yksityiskohtien hiomista ja olisin valmis palaamaan uudelleen. 

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Pierre Chocolaterie Tallinnassa



Tallinnan reissun parhaan herkkuhetken tällä matkalla vietimme Mestarien pihalla sijaitsevassa Pierre Chocolateriessä. Ympäristö pajoineen ja putiikkeineen on jo kerrassaan herkku. Tästä postasinkin eilen. 


Chocolateriessä on tuoleja asiakkaille sekä sisällä että ulkona. Sisustus on todella viihtyisä.


Tarjoilujen äärellä ei kukaan jää nälkäiseksi. Tarjolla on suolaistakin, mutta me keskityimme jälkiruokiin.


Kakut olivat todella mehukkaita ja hyllystä olisi voinut ostaa käsintehtyjä suklaita.


Palvelu oli erinomaista vaikka asiakkaita tuli ovista ja ikkunoista.


Ensimmäistä kertaa kuulin tästä kahvilasta nelisen vuotta sitten. Kävin Tallinnan laivalla hiustenleikkuussa. Kampaaja oli tallinnalainen nuorimies. Rupattelimme niitä näitä ja minä kysyin häneltä kahvilasuositusta. Hän kehoitti vierailemaan Chocolateriessa. Osoite oli jotenkin hankala, enkä koskaan oikein löytänyt perille tai en vain muistanut tätä suositusta. Nyt eksyimme vähän vahingossa paikalle ja muistin heti, että tämä paikkahan on ollut vierailulistalla. Voin kyllä lämpimästi suositella tätä kahvilaa. Jatkossa se on ehdottomasti numero ykkönen kahvilalistallani... Voittaa aikaisemman suosikkini Kehrwiederin sillä, että vitriinin tarjonta on monipuolisempi, palvelu henkilökohtaisempaa ja tunnelma jotenkin kutkuttava. Käykää viihtymässä.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Mestareiden piha Tallinnassa



Ken Mestareiden pihan portista Tallinnassa käy sisään saa kaiken toivon heittää. Nimittäin rahapussin nyörejä ei millään pysty pitämään tiukalla näiden ovien sisäpuolella. Tämän pienen sisäpihan joka seinällä on ovia, joista pääsee sisään eri alojen mestareiden työpajoihin ja myymälöihin. Älä lue pidemmälle, jos et halua vaarallisia houkutuksia elämääsi. 


Putiikit ovat todella erilaisia, mutta kaikista löytyivät tekijät paikan päältä.


Yksi maantasalla oleva ikkuna oli auki. Sisällä ahersi lapsiporukka keramiikkatöiden äärellä ohjaajansa johdolla.


Puutöitä myyvässä kaupassa tuoksui ihanalta. Pidän puun tuoksusta. Takin nappeja oli tarjolla joka makuun.


Väliin pieni arvoitus... mikä on tämä alla oleva härveli, jonka ostin nappikauppiaalta?

Seurasimme lasitaiteilijaa työssään.

Ihmeellisellä tavalla lasin saa venymään vaikka mihin muotoihin.


Laura Smidebergan lasihelmet olivat värikkäitä ja kauniita.


Toisesta kerroksesta rappujen päästä löysimme mielenkiintoisen nukkepajan.


Kaikki nuket olivat kuin taideteoksia. Aikuisen silmin katsottuna ne olivat kiehtovia, mutta teinit valittivat että ne olivat pelottavia.


Sitten löytyi tyttöjen taivas! Putiikki täynnä ihania mekkoja!!


Niitä voi teettää myös oman kokoisina ja yhteisen suunnittelun pohjalta. Onneksi aika loppui tässä kohden kesken, eikä ehditty sovituspuuhiin. Teinit tympääntyivät ja laiva alkoi töräytellä torviaan. Uudestaan on pakko päästä... Tällä kertaa ei ehditty edes kurkistaa kaikkiin pajoihin.


Toinen taivas löytyi Pierren Chocolateriesta. Siitä postaan ihan erikseen.


Houkutukset ovat auki joka päivä klo 10-18 Tallinnan vanhassa kaupungissa osoitteessa Vene 6, aivan Raatihuoneentorin kyljessä.