Piparimaailman bretagnelainen joulukylä

Piparimaailmamme hahmot seikkailevat tänä vuonna bretagnelaisessa kylässä Ranskassa. Meidän bretagnelainen piparikylämme on täynnä iloa ja tohinaa joulun hengessä. Suunnittelutyössä mielikuvitus pääsi vauhtiin ja tarina kasvoi kylän ympärille. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Kun idea ja hahmot saatiin päätettyä alkoi rakennustyö.

Tarinan keskushahmo on kaunis Lola, joka voitti Miss Christmas Beauty Pageant Year 2015 -kilpailun. Koko kylä on kokoontunut hurraamaan menestyksekkäälle Lolalle. Ylpeä sulho Tomas kulkee hevosten vetämien vaunujen perässä, jossa Lola heiluttelee ihailijoilleen. Viime vuotisessa piparimaailmassa Tomas oli vielä pikku poika isänsä El Machon seurassa, mutta nyt jo iso mies. Piparimaailmassa kaikki on mahdollista.

Kyläläisten joukossa on Lolan innostunut isotäti miesystävineen sekä monta muuta värikästä hahmoa. Porvoon kirppikseltä ostetulla pyrstötähtimuotilla saimme myös tähdenlennon taivaalle.

Monena vuonna piparimaailmamme on ollut valmis jo paljon ennen joulua, mutta tänä vuonna inspiraatio iski vasta joulun pyhinä. Hauskaa oli niin rakentajilla kuin vieressä kannustavilla.

Festarifiiliksiä Bretagnesta

Yksi Ranskan matkamme kohokohta oli, kun pääsimme mukaan Festival Cornouaillen päätöspäivään Quimperissa. Kaupungin keskustassa oli tuhansia esiintyjiä ja kymmeniä tuhansia muita osallistujia. Aamupäivän kuljimme kuuntelemassa konsertteja eri esiintymislavoilla. Säkkipillit soivat ja kansa tanssi.

Kaupungin keskusta oli suljettu autoilta ja siellä saattoi seurata erilaisia työnäytöksiä ja vanhan kansan kädentaitajia. Kangaspuiden äärestä löysimme ruotsalaisen rouvan, joka oli asunut Bretagnessa yli kolmekymmentä vuotta. Hän ilahtui kovasti kun pääsi juttelemaan kanssamme ruotsiksi. Katujen varsilla oli monia erilaisia myyntikojuja. Me kävimme ostamassa yhdeltä myyjältä perinteiset turistisukat koristeltuina Bretagnen tunnuksin.

Paikalliset ravintolat olivat festivaalin hengessä mukana. Me kävimme nauttimassa kolmen ruokalajin lounaan, jotta sitten jaksettiin taas jatkaa kulttuuririentoja.

Päätöspäivän huipentuma oli parin tuhannen esiintyjän paraati. Hevoset ja lippukulkueet aloittivat marssin.

Erilaisia soittajia ja bändejä oli sopivin välimatkoin. 

He antoivat tahtia tanssiryhmille, jotka ylpeinä esittelivät osaamistaan.

Kulkueessa oli hyvin edustettuina kansallispuvut. Pienet taaperot ylpeiden vanhempiensa sylissä olivat hellyyttävä näky.

Puvut olivat juhlavia.

Ensimmäisen lomaviikkomme aikana pääsimme tutustumaan Bretagnen maisemiin, historiaan ja kulttuuriin sekä näimme ihania ystäviämme ja tutustuimme uusiinkin. Mielenkiintoista oli kuulla esim. bretonin kielen elvytyksestä. Bretonin kieli kuuluu kelttikielien ryhmään. Toinen Bretagnen alueellinen kieli on latinapohjainen gallo. Kovasti on ollut pyrkimyksiä pitää nämä kielet elävinä. Jossain vaiheessa Bretagnen eri kielestä luotiin yleiskieli, mutta sitä ei innostuttu käyttämään kun kenelläkään ei ollut siihen tunnesidettä. Mielenkiintoisia juttuja siis kuulimme. Bretagnessakin on vitsit samaan tyyliin kun suomalaiset kertovat ruotsalaisista ja päin vastoin. Siellä on pohjoisbretagnelaisilla omat käsityksensä eteläbretagnelaisista jne. No eihän täälläkään aina tamperelaiset ymmärrä turkulaisia..

Muut Bretagnen postaukset Bretagne tunnisteen alla.

Kansanmusiikkia ja sohvasurffausta Quimperissa

Quimper oli meidän toinen sohvasurffauskohteemme Ranskassa. Pääsimme sukeltamaan bretagnelaisen kansanmusiikin ja kulttuurin saloihin Festival Cornouaille Quimper -viikolla. 

Quimper, bretagnelaiset kutsuvat Kemper, sijaitsee Etelä-Bretagnessa Atlantin rannalla. Varsinaisesti Quimperin keskusta ei ole rannassa, mutta sinne tulee mereltä pitkä kapea lahdelma tai joki, jossa vuorovesi elää omaa vahvaa elämäänsä. Keskustassa on paljon vanhoja rakennuksia. 

Meidän vierailu alkoi vähän sateisissa merkeissä. Mutta ei syytä huoleen, meillä oli hyvä varustus hankittuna sateitakin varten, sillä ostimme uudet hienot sadetakit matkalta. Onneksi lopulta tuli vain pari lyhyttä kuuroa koko vierailun aikana vaikka taivas harmaa välillä olikin. Koko sen ajan kun kiertelimme Bretagnea oli keli varsin sopiva. Lämpöä oli vähän yli 20 astetta, mutta ei mitään 30-40 asteen helteitä. Meille herkkähipiäisille se oli oikein sopiva. Hyvin jaksoi sitten kierrellä ja ihmetellä kaikkea ympärillään. Etukäteen oli vähän hirvittänyt Ranskan hirmuhelteet, mutta me vältimme ne sopivasti Bretagnessa.

Quimperin majapaikan emäntä kävi Suomessa meidän sohvalla surffaamassa vuosi sitten kesällä. Hän on seitsemänkymppinen juuri eläkkeelle jäänyt kielten opettaja. Emäntä isäntineen oli poissa kotoaan omalla lomamatkalla kun me tulimme. Saimme talon avaimen tyttäreltä. Meillä oli koko kolmikerroksinen huusholli käytössä itsellemme vierailumme ajan. Yläpuolella on näkymä talomme ikkunasta joelle.

Viihdyimme mainiosti, sillä emäntämme oli antanut hyvät ohjeet. Quimperin keskustassa oli viikon kestävä bretagnelaisen musiikin ja kulttuurin viikko, jonne pääsimme joen vartta kävellen majapaikastamme. Tuloiltana kiiruhdimme kreppejä syömään ja menoon mukaan.

Festival Cornouaille Quimper on vuosittainen suuri tapahtuma meidän Kaustisten tapahtuman tyyliin. Tuloiltanamme oli festivaalin viimeinen ilta ennen sunnuntain päätöspäivää ja meno oli sen mukainen. Usealla lavalla oli bändejä ja porukka tanssi pitkin katuja. Osalla oli kansallispuvut päällä kadullakin. Koko ydinkeskusta oli suljettu autoilijoilta.

Täytyy sanoa, että meillä kaikilla teiniä myöten oli aivan huikea fiilis kun kuunneltiin, katseltiin ja osallistuttiin juhlamenoon muiden mukana. Bretagnelaisen musiikin juuret ovat samat kuin Irlannissa. Säkkipillit ja erilaiset puhaltimet olivat musiikissa vahvasti mukana. Rummuilla saatiin potkua menoon. Tuntui, että kaikki osasivat tanssit, joita yhdessä tanssittiin. Oli hassua katsoa kun satapäinen joukko hyppi ja pomppi täysin samanaikaisesti. Siinä painui melkein joukkohypnoosiin. Yötä myöten tanssahdeltiin pitkin joen vartta takaisin majapaikkaamme lepäämään ennen seuraavan päivän konsertteja ja juhlaparaatia.

Matka jatkuu Bretagnessa

Locquirecistä Ranskan kiertomatkamme jatkui kohti Quimperia. Haikein mielin kiittelimme upeita isäntiämme. Onneksi suunnitelmissa on jo seuraavan kesän tapaaminen Unkarissa. Monta kokemusta rikkaampina otimme suunnaksi eteläisen osan Bretagnea Atlantin rannalla.

Matkalla Quimperiin pysähdyimme jalottelemaan ja kahvitauolle Saint-Goazecissa sijaitsevan Trevarezin "pinkin linnan" maille. Puisto on valtavan iso ja siellä on varmasti upeaa keväällä kun erilaiset puut ja kukat ovat kukassa. Nyt kuljeskelimme valtavien puiden katveessa olevilla teillä ja kuuntelimme lintujen konserttia. Harmiksemme puihin oli viritelty ranskankielisiä ääniteoksia. Emme ymmärtäneet niistä mitään, mutta ne häiritsivät lintukonserttia. 

Näkymä linnan pihalta ympäristöön on upea sillä linna sijaitsee pienellä kukkulalla. Linna itsessään on vain surullinen muisto upea menneisyydestä. Osa välikatoista on purettu tai romahtanut alas ja sisällä ei ole juuri huonekaluja. Mutta jotenkin se linnan tyhjyys inspiroi mielikuvitusta. Ihan saattoi kuvitella itsensä saapumassa hevosvaljakoilla linnan pihaan ja istumassa juhlasalissa tuijottelemassa kaukaisuuteen.

Linna on aikoinaan ollut hyvin edistyksellinen, sillä yläkerrasta löytyi aikansa ensimmäisiä vesiklosetteja ja pieni kylpyläosasto. Sodan aikoihin saksalaiset valloittajat pitivät linnaa majapaikkanaan ja sitä myös pommitettiin.

Minusta linna oli kiehtova. Pariin sivurakennukseen mm. vanhaan pesutupaan on laitettu kahvila ja sisustustavaramyymälä. Linnalla on oma pieni kappeli. Vieressä on isot navetat ja maatalousrakennukset. Tämä oli mukava jaloittelukohde ajomatkan piristykseksi. Turisteja ei juuri näkynyt. Muutama ranskaa puhuva kahvilavieras oli meidän lisäksemme. 

Sääli, että tällaisia upeita linnoja rapistuu. Valtio ei voi loputtomasti syytää rahoja korjaamiseen ja ylläpitoon. Lahjoittajia tarvittaisiin ja pientä rahantuloa haetaan matkamuistomyynnillä jne. Linnojahan riittää Ranskassa...

Kuinka artisokka syödään?

Latva-artisokka valmistetaan keittämällä sitä noin puoli tuntia kiehuvassa suolatussa vedessä. Sen jälkeen se käännetään nurinpäin valumaan ja kuivumaan. Mutta miten se syödään ja mitä siitä syödään?

Tähänkin saimme oppitunnin Ranskan matkalla, sillä emme olleet koskaan syöneet kokonaisena keitettyä artisokkaa. 

Artisokan voi syödä esim. viinietikka-sinappi-mustapippuri kastikkeeseen dipaten. Kastike laitetaan lautasen alareunaan. Lautasen takareunan alla oleva väärinpäin käännetty haarukka nostaa takareunan ylös. Näin kastike pysyy kasassa alareunassa.

Artisokkaa ryhdytään syömään lehti lehdeltä. Päällimmäisistä isoista lehdistä hyvän makuista on vain pieni kärki, joka on kiinni keskellä olevassa ytimessä. Tämä pää kastellaan kastikkeeseen ja  imeskellään suuhun. Sisältä löytyvät pehmeät lehdet ovat kelvollisia syötäväksi.

Kun kaikki lehdet on syöty jäljellä on vain keskellä ollut ydin. 

Siitä poistetaan karvainen parta.

Tämän työn jälkeen poistetaan keskustassa jäljelle jäänyt kova kanta. Loppu keskus herkutellaan kastikkeen kanssa.

Suurin osa artisokasta menee kierrätykseen, mutta tässäkin tapauksessa laatu korvaa määrän.

Mahtaako Suomesta löytyä hyllystä näitä pyöreitä latva-artisokkia, kysyy nimimerkki Tietämätön..?

Siideriä presidentille

Tältä rouvalta Ranskan presidentti ostaa siiderinsä kesäbileisiin Versaillesiin. Domaine de Kerveguen tila tuottaa kolmea erilaista siideriä, joista kuiva brut oli ehdottomasti suosikkini. Carpe Diem on hieman makeampi, hyvä sekin. Tilalla valmistetaan myös omenista ja hunajasta tehtyä likööriä, jonka nimi on Chouchenn. Varoittelivat, että se saattaa aiheuttaa hallusinaatioita. Ostettiin mukaan yksi pullo, jotta voidaan varmistaa oliko se vain bretagnelainen citylegenda. Kaupanpäälle saatiin omenasiideristä tehtyä hyytelöä. Se on mainio yhdistelmä juuston kanssa samaan tapaan kuin leipäjuusto ja lakkahillo. 

Kellariinkin pääsimme tutustumaan. Tähän vuoden aikaan tynnyrit kumisivat tyhjyyttään ja odottivat uuden kauden satoa.

Tilan rakennukset olivat vanhoja kauniita kivirakennuksia. Ympäröivillä pelloilla kasvoivat tilan omenapuut.

Bretagnessa siideri tarjoiltiin melkein aina keraamisesta mukista, ei juuri koskaan lasista. Monet näyttivät yhdistävän siiderin juontiin joko suolaisia tai makeita kreppejä. Suolaiset tehdään usein tattarijauhoista ja makeat vehnäjauhoista. En tiedä oliko tämä vain paikallinen vai yleisranskalainen tapa. Muualla huomasimme, että suolaisia kreppejä saatettiin kutsua myös nimellä galette. Alla kuva sekä suolaisesta, että makeasta liekitetystä krepistä. Molempia sai vaikka millä sisuksilla, mutta suolaisessa lieni tyypillisin sisältö kinkku, juusto ja muna. Krepit olivat mukava pieni lounas tai iltapala. 

Saari Atlantilla

Ile-de-Batz, saari Atlantilla Roscoffin kaupungista pohjoiseen, Bretagnessa Ranskassa. Saari ilman autoja. Polkupyöriä saa satamasta vuokralle. Puisto täynnä kukkia. Kujat täynnä viehättäviä pikku taloja.  Saaresta löytyy ravintoloita ja kahviloita. Uimaranta. Leppoisa päiväretkikohde lomamatkalla.

Toripäivä

Toripäivänä Locquirecin keskusta suljetaan autoliikenteeltä. Kadut täyttyvät erilaista myyntikojuista. Vietimme viihtyisän päivän vaellellen pitkin katuja ja kujia. Jotain löytyi ostettavaksikin.

Taiteen ystäville löytyy tauluja, joiden aihepiiri on selvästi Bretagnen rannan laskuvesi. Innokas taiteilija esitteli niitä halukkaille ostajille.

Juuston myyjällä on valtavat valikoimat erilaisia sortimentteja. Meidän kassiin valittiin Reblochon, johon tutustuimme kun meillä oli sohvasurffareita Savoien alueelta Ranskasta. Sieltä on kyseinen juustokin. Lisäksi mukaan lähti Saint-Nectaire, Chevre, Cantal ja Roqueford. Hyvää!

Juustojen seuraksi torilta voi poimia erilaisia tahnoja ja pestoja. Artisokka valkosipulilla maustettuna oli minusta oikein hyvää. Oliiveja oli monenlaisilla täytteillä.

Torilta pitää Bretagnessa löytyä tietysti kaikenlaisia kalaherkkuja.

Muut Bretagnen postaukset Bretagne tunnisteen alla.