Quimper oli meidän toinen sohvasurffauskohteemme Ranskassa. Pääsimme sukeltamaan bretagnelaisen kansanmusiikin ja kulttuurin saloihin Festival Cornouaille Quimper -viikolla.
Quimper, bretagnelaiset kutsuvat Kemper, sijaitsee Etelä-Bretagnessa Atlantin rannalla. Varsinaisesti Quimperin keskusta ei ole rannassa, mutta sinne tulee mereltä pitkä kapea lahdelma tai joki, jossa vuorovesi elää omaa vahvaa elämäänsä. Keskustassa on paljon vanhoja rakennuksia.
Meidän vierailu alkoi vähän sateisissa merkeissä. Mutta ei syytä huoleen, meillä oli hyvä varustus hankittuna sateitakin varten, sillä ostimme uudet hienot sadetakit matkalta. Onneksi lopulta tuli vain pari lyhyttä kuuroa koko vierailun aikana vaikka taivas harmaa välillä olikin. Koko sen ajan kun kiertelimme Bretagnea oli keli varsin sopiva. Lämpöä oli vähän yli 20 astetta, mutta ei mitään 30-40 asteen helteitä. Meille herkkähipiäisille se oli oikein sopiva. Hyvin jaksoi sitten kierrellä ja ihmetellä kaikkea ympärillään. Etukäteen oli vähän hirvittänyt Ranskan hirmuhelteet, mutta me vältimme ne sopivasti Bretagnessa.
Quimperin majapaikan emäntä kävi Suomessa meidän sohvalla surffaamassa vuosi sitten kesällä. Hän on seitsemänkymppinen juuri eläkkeelle jäänyt kielten opettaja. Emäntä isäntineen oli poissa kotoaan omalla lomamatkalla kun me tulimme. Saimme talon avaimen tyttäreltä. Meillä oli koko kolmikerroksinen huusholli käytössä itsellemme vierailumme ajan. Yläpuolella on näkymä talomme ikkunasta joelle.
Viihdyimme mainiosti, sillä emäntämme oli antanut hyvät ohjeet. Quimperin keskustassa oli viikon kestävä bretagnelaisen musiikin ja kulttuurin viikko, jonne pääsimme joen vartta kävellen majapaikastamme. Tuloiltana kiiruhdimme kreppejä syömään ja menoon mukaan.
Festival Cornouaille Quimper on vuosittainen suuri tapahtuma meidän Kaustisten tapahtuman tyyliin. Tuloiltanamme oli festivaalin viimeinen ilta ennen sunnuntain päätöspäivää ja meno oli sen mukainen. Usealla lavalla oli bändejä ja porukka tanssi pitkin katuja. Osalla oli kansallispuvut päällä kadullakin. Koko ydinkeskusta oli suljettu autoilijoilta.
Täytyy sanoa, että meillä kaikilla teiniä myöten oli aivan huikea fiilis kun kuunneltiin, katseltiin ja osallistuttiin juhlamenoon muiden mukana. Bretagnelaisen musiikin juuret ovat samat kuin Irlannissa. Säkkipillit ja erilaiset puhaltimet olivat musiikissa vahvasti mukana. Rummuilla saatiin potkua menoon. Tuntui, että kaikki osasivat tanssit, joita yhdessä tanssittiin. Oli hassua katsoa kun satapäinen joukko hyppi ja pomppi täysin samanaikaisesti. Siinä painui melkein joukkohypnoosiin. Yötä myöten tanssahdeltiin pitkin joen vartta takaisin majapaikkaamme lepäämään ennen seuraavan päivän konsertteja ja juhlaparaatia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti