Matka jatkuu Bretagnessa

Locquirecistä Ranskan kiertomatkamme jatkui kohti Quimperia. Haikein mielin kiittelimme upeita isäntiämme. Onneksi suunnitelmissa on jo seuraavan kesän tapaaminen Unkarissa. Monta kokemusta rikkaampina otimme suunnaksi eteläisen osan Bretagnea Atlantin rannalla.

Matkalla Quimperiin pysähdyimme jalottelemaan ja kahvitauolle Saint-Goazecissa sijaitsevan Trevarezin "pinkin linnan" maille. Puisto on valtavan iso ja siellä on varmasti upeaa keväällä kun erilaiset puut ja kukat ovat kukassa. Nyt kuljeskelimme valtavien puiden katveessa olevilla teillä ja kuuntelimme lintujen konserttia. Harmiksemme puihin oli viritelty ranskankielisiä ääniteoksia. Emme ymmärtäneet niistä mitään, mutta ne häiritsivät lintukonserttia. 

Näkymä linnan pihalta ympäristöön on upea sillä linna sijaitsee pienellä kukkulalla. Linna itsessään on vain surullinen muisto upea menneisyydestä. Osa välikatoista on purettu tai romahtanut alas ja sisällä ei ole juuri huonekaluja. Mutta jotenkin se linnan tyhjyys inspiroi mielikuvitusta. Ihan saattoi kuvitella itsensä saapumassa hevosvaljakoilla linnan pihaan ja istumassa juhlasalissa tuijottelemassa kaukaisuuteen.

Linna on aikoinaan ollut hyvin edistyksellinen, sillä yläkerrasta löytyi aikansa ensimmäisiä vesiklosetteja ja pieni kylpyläosasto. Sodan aikoihin saksalaiset valloittajat pitivät linnaa majapaikkanaan ja sitä myös pommitettiin.

Minusta linna oli kiehtova. Pariin sivurakennukseen mm. vanhaan pesutupaan on laitettu kahvila ja sisustustavaramyymälä. Linnalla on oma pieni kappeli. Vieressä on isot navetat ja maatalousrakennukset. Tämä oli mukava jaloittelukohde ajomatkan piristykseksi. Turisteja ei juuri näkynyt. Muutama ranskaa puhuva kahvilavieras oli meidän lisäksemme. 

Sääli, että tällaisia upeita linnoja rapistuu. Valtio ei voi loputtomasti syytää rahoja korjaamiseen ja ylläpitoon. Lahjoittajia tarvittaisiin ja pientä rahantuloa haetaan matkamuistomyynnillä jne. Linnojahan riittää Ranskassa...