Laskuveden paljastessa rantoja aarteenetsijät lähtevät liikkeelle. Bretagnessa Atlantin rannalla vesi laskee useita metrejä, jopa 12-13 metriä vuorokaudessa. Maisemat muuttuvat muutamassa tunnissa täydellisesti. Tämä on hämmentävä ilmiö vuorovesiin tottumattomalle. Joihinkin veneisiin on rakennettu kaksoisköli, jolla vene pysyy pystyssä myös kuivalla maalla, kun vesi lähtee alta. Joissain veneissä oli laidoilla kiinteät tuet, jotka pitivät venettä pystyssä. Paikalliset nauravat turisteille, jotka saapuvat laskuveden aikaan rannalle, sitovat veneensä tiukasti kiinni lyhyillä köysillä ja sitten ihmettevät kun vene jää veden alle nousuveden noustessa veneen yli. Seuraavaa laskuvettä odotellessa voi miettiä, onko veneen sisällä säästynyt jotain ehjänä, mutta ei ainakaan kuivana..
Me pääsimme Ranskan matkalla Locquirecissä Bretagnessa etsimään rannoilta paljastuneita aarteita. Hyvien oppaiden ohjeistuksella löysimme näitä kotiloita, joiden ranskalainen nimi on bigorneaux.
Kotiloita ja simpukoita oli vaikka minkä näköisiä. Jotkut olivat syötäviä ja toiset taas katseltavia. Noita vaaleita maistelimme suoraan rannalta poimittuna, vedessä huuhdeltuina ja sisuskalut poistettuina. Olivat taatusti tuoreita. Maku oli kuin kuivattua aprikoosia mutta suolaisena versiona.
Elämän jälkiä oli kaikkialla.
Tässä on meidän saaliimme, joka keitettiin suolavedessä ja herkuteltiin retken jälkeen. Kuoren sisältä löytyy pieni kiemura herkku syötäväksi. Ulos sen saa samalla tekniikalla kuin etanoita syötäessä eli pienellä haarukalla tai piikillä kaivaen. Minä tykästyin kovasti näihin alkupaloihin.
Parhaita matkamuistoja ovat itse poimitut simpukat ja kotilot.
Bretagnen muut postaukset löytyvät Bretagne tunnisteen alta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti