Parsaa ja viiniä

Viiniklubilla teemana oli tällä kertaa parsa ja viini. Minulle uusi ja erinomainen yhdistelmä oli uunissa valmistettu parsa parmesaanin, kinkun ja leivän kera. Parsa pidetään uunissa 175 asteen lämmössä 10 minuuttia. Tämän jälkeen hyvä oliiviöljy, sitruuna ja suola maustavat parsan. Oheen voi ottaa kinkkuja ja patonkia. Nami, nami miten rapsakkaa! Suomessa ei tällä hetkellä ole kovin helposti saatavissa valkoista parsaa. Meilläkin oli tarjolla vihreää parsaa.

Pöytäseurueemme valisti, että parsoja voi hyvin paistaa vedessä paistinpannulla ja erityistä parsakattilaa ei välttämättä tarvitse. Viiden tai maksimissaan kymmenen minuutin keittäminen riittää hyvin. 

Keitettyjen parsojen ehdoton kruunu on Bearnaise- kastike. Sitäkin saimme maistella parsojen kanssa.

No, mikä viiniklubi se on, jos ei viinejä maistella.

Emäntämme olivat löytäneet hyviä parsan kumppaneita niin Ranskasta kuin Saksasta. 

Minä taisin kallistua enemmän saksalaisten juomien puolelle. Hyvää Rieslingiä ei voita mikään.. no mielenkiintoisia olivat weissburgunderitkin... eikä valittamista ranskattarissakaan.. kuplajuomista puhumattakaan.. kaikki kelpasi! 

Huippuravintola Oosten Frankfurtissa

  

Saksan matkamme ehdottomasti paras ruoka ja miljöö löytyi Frankfurtista ravintolasta nimeltä Oosten. Ravintola sijaitsee aivan Main-joen rannalla. Muistona ajoista ennen uutta lasista ravintolarakennusta on nostokurjet sekä jäljelle jätetyt vanhat satamarakenteet ja junanvaunu. Kaupungin valot näkyvät vähän matkan päässä.

Ravintolan toisella puolella näkyy Euroopan keskuspankin massiivinen rakennus.

Ravintola on rantareitin varrella, jonka rakentaminen on ainakin osittain vielä kesken. Ravintolan terassi odotteli vielä lämpimämpiä kevätpäiviä.

Ravintolasalin kolme sivua on pelkkää lasia ja sieltä on mukava kurkistella ulos rantanäkymiä. Sisutus on kodikas ja sopivan boheemi. Yksi ja ainoa seinä joka ei ole lasia on täynnä tauluja. Osa ainakn myytäviä.

Innostuimme kaikki maistamaan tonnikalaa. Mielettömän hyvää!! Kala oli päällystetty erilaisilla siemenillä. Kastikkeena oli wasabilla maustettu piparjuurikastike ja lisukkeena vihreää parsaa ja bataattiperunoita. Mielettömän hyvä yhdistelmä! Kaikki oli onnistunut viimeisen päälle hyvin. Parsa ol juuri sopivaa, wasabi upea yhdistelmä tonnikalan kanssa ja pisteenä iin päälle oli hauska suolainen - makea yhdistelmä bataattiperunoiden kanssa. Saksalainen ystävämme kertoikin että ravintolan kokkeihin on todella satsattu ja saatu hyviä osaajia. Annos oli runsas ja suomalaisiin hintoihin verrattuna todella kohtuullinen.

Selvä lisäbonus ravintolalle oli, että tarjoilu pelasi hyvin ja ammattitaidolla. Naisasiakkaille bonuksena se, että tarjoilija oli komea ja sopivalla tavalla huumorintajuinen vilkkusilmä :) Menkää ihmeessä paikan päälle tsekkaamaan!

Brunssilla Frankfurtissa

Retkipäivämme Frankfurtissa alkoi brunssilla Iimorissa. Tarjolla oli ihania täytettyjä leipiä, sekä makeita että suolaisia tuoreita leivonnaisia, itse puristettua tuoremehua, hyviä leikkeleitä, hedelmiä jne. Tarjolla oli aivan riittävästi kaikkea hyvää. Kahvilan brunssi on viikonloppuaamuna todella suosittu. Se on palkittu useampana vuonna ansioistaan. 

Miljöö on myös hauska yhdistelmä sekalaisia vanhoja kalusteita. Kyllä Iimorin eväillä jaksoi päivän aloittaa. Suosittelen.

Muistikuvani Frankfurtista vuosien takaa ja lentokoneen ikkunasta oli lähinnä pilvenpiirtäjät ja moderni kaupunki.

Minulle oli yllätys, että Frankfurtista löytyi niin paljon vanhoja kauniita taloja.

Kauppahallissa kävi viikonloppuna kova kuhina kun ihmiset hakivat ruokatarpeita. Minä tietysti vain ihailin kukkatiskejä.

Lounaalle poikkesimme Erbgutiin. Söin todella maistuvan lämpimän salaatin.

Gallerioita Franfurtissa riittää ja todella monenlaisia. 

Frankfurtilaisilla on hauska pubiratikka. Melkoisen iloinen väreiltään.

Illalla poikkesimme ihailemaan yöllisen kaupungin valoja Main towerin huipulle.

Ylhäällä on hieno ravintola, jonne päästäkseen pitää ostaa pääsylippu ja kulkea metallinpaljastimien läpi.  Jos ei halua ruokailla niin loungen puolella voi istuskella maisemia ihailemassa. Kerrosta ylempää löytyy näköalatasanne. Sinne emme tällä kertaa halunneet. Sisällä oli lämpimämpää.

Päivän päätteeksi suuntasimme nukkumaan sohvasurffariystävämme luo, joka toimi paikallisoppaanamme koko vierailun ajan. Hänen kotinsa oli kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Hän on vieraillut luonamme Suomessa useamman kerran. Sohvasurffausystävien kautta matkailuunkin avautuu aivan toisenlainen paikallinen näkökulma. Näimme ja koimme parin Frankfurtin päivän aikana paljon. Ilman ystäväämme vierailu olisi ollut paljon latteampi. Ensi kesänä taas tavataan. 

Miron näyttely Frankfurtissa

Frankfurtin taidehallissa on kesäkuulle saakka aivan ihana Joan Miron töiden näyttely. Tauluja on saatu esille yksityisistä kokoelmista ja taidemuseoista ympäri maailman.

Vaikka modernista taiteesta voidaan olla montaa mieltä, niin en tiedä mikä taika näissä Miron tauluissa on, kun ne ovat niin upeita. 

Olen erityisen ihastunut hänen sinisiin tauluihinsa. Sininen väri on huumaava.

Mirolla on monenlaisia töitä. Toiset ovat täynnä pieniä yksityiskohtia. Toiset taas ympäripyöreitä ja suureellisia.

Ruskeissa tauluissa on ihana maanläheinen sävy.

Näyttelyn avajaisissa salit olivat kuulemma niin täynnä, että tauluja tuskin näki. Nyt oli väljää kulkea tauluilta toiselle.

Jostain syystä tämä taulu houkutteli pariskuntia pysähtymään äärelleen.

Olin niin onnellinen kun huomasin, että näyttely oli sopivasti auki juuri Saksan matkamme aikaan. Menkää ihmeessä katsomaan, jos liikutte kulmilla. Upea!

Viinialue Rheingau

Mainzista jatkoimme matkaa Reininjoen vartta pitkin Rheingaun viinialueelle. Pysähdyimme Rudesheimiin katselemaan viinipeltoja. Viljelijöillä oli menossa usealla tilalla oksien karsinta. Ymmärtämättä viininviljelyn syvintä olemusta, totesin että täällä suositaan sellaista tyyliä, että vanhasta rungosta kasvamaan jätetään vain yksi nuori oksa ja muut hörselöt leikataan pois.

Nämä nuoret yksinäiset oksat taivutetaan vaakasuorille tukilangoille, jossa ne sitten kasvattavat versoja ja uusia oksia. Jossain muualla päin suositaan enemmän puskamaisia viiniköynnöksiä, jotka saavat alkunsa useammista nuorista oksista, mutta täällä siis näin.

Hienolta näytti maisema vaikkei kevät vielä kovin pitkällä ollutkaan.

Rudesheim on kesällä yksi vilkkammista viiniturismikaupungeista, mutta näin maaliskuulla se oli aivan hiljainen. Monet kaupat ja kuppilat olivat kiinni. Yksi iso kiinalainen turistiryhmä liikkui kujilla.

Välillä ilmassa oli sadetta ja pakenimme kosteutta Engelin kahvilaan. Siellä ei ollut ketään muita meidän lisäksi. Työntekijät puhdistivat valkoisia nahkasohvia alkavaa kesäkautta varten.

Kylmän kelin kunniaksi viini nautittiin tällä kertaa lämpimänä eli lasillinen Gluhweinia lämmitti kummasti. Skandinaavista glögiäkin olisi ollut tarjolla.

Kevään merkkejä oli Rudesheiminkin puissa.

Viininviljelyn syvin olemus on minun mielestäni hyvät viinit. Rudesheimista suuntasimme Hattenheimiin maistelemaan Barthin tilan viinejä. Tuottajalta on Alkossakin ollut parinkympin kuohuviini ja isäntä oli sitä mieltä, että hänen Riesling Fructuksensa on tulossa piakkoin Alkoon myyntiin. No katsotaan käykö näin. 

Maistelimme isännän johdolla eri tyyppisiä ja hintaisia viinejä. Halvimmat pullot olivat seitsemän euroa ja kalleimman hinta hulppeat 279 €. Meidän tuliaisvalinnat osuivat sinne välimaastoon edullisempaan päähän.

Rose tuntuu olevan kovin suosittu niin viineissä kuin kuohuvissakin. Yhden pullon rosea toimme kesää odottamaan. Kaikki pullot selvisivät matkalaukkukuljetuksesta ehjänä. Näitä pulloja kotona maistellessa voi muistella hauskaa Saksan retkeä. 

Melko lähellä Hattenheimia sijaitsee Eltvillessä Kloster Eberbach. Kävimme siellä muutama kesä sitten. Jos haluaa nähdä upean luostarin ja yhden Saksan suurimmista viinintuottajista, niin suosittelen myös sitä paikkaa. Hieno ympäristö ja hyviä viinejä. Tällä kertaa emme ajelleet sinne saakka, sillä jatkoimme matkaa eteenpäin.

Mainzin ravintolasuosituksia

Mainzin matkamme ehdoton ykköspaikka ruokailun suhteen oli ravintola HDW oopperan kupeessa. Ainakin jos haluaa maistuvaa Flammkuchenia, niin voin lämpimästi suositella paikkaa. Yläkuvassa näkyy näitä herkkuja, jos joku ei tunne tätä pitsan näköistä läpyskää.

Osuimme ravintolaan puolta tuntia ennen kuin esitys oopperalla loppui. Tämän jälkeen olisikin ollut mahdotonta löytää yhtä ainoaa vapaata paikkaa ravintolapöydistä. 

Ympäristö oli todella viihtyisä, palvelu asiantuntevaa ja ystävällistä... 

...ja ruoka taivaallisen hyvää. Ostettiin pullo viiniäkin ensimmäisen Saksan illan kunnaksi. Ihmeteltiin kuinka tuota saksalaista herkkujuomaa vain riitti ja riitti, kunnes tajusimme, että meillä oli litran pullo. No, kyllä sekin meni, eikä tehnyt tiukkaakaan.

Toisena iltana lähdimme katsastamaan Tripadvisorista bongaamaani viinitupa Zum Spiegeliä Augustinerstrassen nurkille. Suomessa ollaan totuttu siihen, että jos pöydässä istuu yksikin henkilö niin kaikki neljä paikkaa ovat hänen omaisuuttaan. Mutta ei täällä! Tiivistämällä ja siirtelemällä meillekin saatiin tilaa. 

Iloisesti rupatteleva eläkeläisjoukko tempaisi meidät mukaan juttuihinsa. Täällä sai laittaa koko kielitaitonsa peliin. Muutamia yhteystietojakin vaihdettiin. Saimme hyviä vinkkejä Mainzin turistikohteisiin ja tiukkaa pohdintaa siitä, missä on paikkakunnan paras ruoka.

Raadin tiukassa äänestyksessä voitti niukasti lähellä sijaiseva Weinhaus Michel.

Menimme Michel ravintolaan sisälle ja olimme aivan hämillämme, sillä verhon takana avautui tavallinen, vähän nukkavieru kuppila, joka kaiken lisäksi oli täynnä taas eläkeläisiä. Vaikka ei eläkeläisissä mitään pahaa ollut, ihan melkein ikätovereita :) Mutta ei syytä huoleen. Pieni tarkistuspuhelinsoitto ja meidät ohjattiin alakerran ruokapuolelle. Sieltä löytyi yksi pöytä meillekin.

Alhaalla oli aivan toinen maailma. Valkoiset seinät ja pelkistetty sisustus tekivät kellarihuoneesta viihtyisän. Alhaalla myytiin tuottajien viinejä kotiinkin ostettavaksi, mutta me pysyimme sitkeästi pääsääntöisesti ruokalinjalla.

Ruoka-annokset olivat tuhteja, mutta oikein maistuvia.

Huh sitä syömistä Saksan reissulla! Annokset olivat isoja, ruoka hyvää ja viiniä sai riittävästi. Jos jäi nälkä niin ei muuta kuin kakkua tai Appfelsrtudelia syömään vaniljakastikkeella Dom Cafeseen kirkon viereen. Se oli oikein  perinteinen kahvila ja suussa sulavat herkut!

Kaikki tämä Mainzin pojan, Gutenbergin, valvovien silmien alla. Juu, kiloja tuli, mutta hyvää oli!