Mainzin matkamme ehdoton ykköspaikka ruokailun suhteen oli ravintola HDW oopperan kupeessa. Ainakin jos haluaa maistuvaa Flammkuchenia, niin voin lämpimästi suositella paikkaa. Yläkuvassa näkyy näitä herkkuja, jos joku ei tunne tätä pitsan näköistä läpyskää.
Osuimme ravintolaan puolta tuntia ennen kuin esitys oopperalla loppui. Tämän jälkeen olisikin ollut mahdotonta löytää yhtä ainoaa vapaata paikkaa ravintolapöydistä.
Ympäristö oli todella viihtyisä, palvelu asiantuntevaa ja ystävällistä...
...ja ruoka taivaallisen hyvää. Ostettiin pullo viiniäkin ensimmäisen Saksan illan kunnaksi. Ihmeteltiin kuinka tuota saksalaista herkkujuomaa vain riitti ja riitti, kunnes tajusimme, että meillä oli litran pullo. No, kyllä sekin meni, eikä tehnyt tiukkaakaan.
Toisena iltana lähdimme katsastamaan Tripadvisorista bongaamaani viinitupa Zum Spiegeliä Augustinerstrassen nurkille. Suomessa ollaan totuttu siihen, että jos pöydässä istuu yksikin henkilö niin kaikki neljä paikkaa ovat hänen omaisuuttaan. Mutta ei täällä! Tiivistämällä ja siirtelemällä meillekin saatiin tilaa.
Iloisesti rupatteleva eläkeläisjoukko tempaisi meidät mukaan juttuihinsa. Täällä sai laittaa koko kielitaitonsa peliin. Muutamia yhteystietojakin vaihdettiin. Saimme hyviä vinkkejä Mainzin turistikohteisiin ja tiukkaa pohdintaa siitä, missä on paikkakunnan paras ruoka.
Raadin tiukassa äänestyksessä voitti niukasti lähellä sijaiseva Weinhaus Michel.
Menimme Michel ravintolaan sisälle ja olimme aivan hämillämme, sillä verhon takana avautui tavallinen, vähän nukkavieru kuppila, joka kaiken lisäksi oli täynnä taas eläkeläisiä. Vaikka ei eläkeläisissä mitään pahaa ollut, ihan melkein ikätovereita :) Mutta ei syytä huoleen. Pieni tarkistuspuhelinsoitto ja meidät ohjattiin alakerran ruokapuolelle. Sieltä löytyi yksi pöytä meillekin.
Alhaalla oli aivan toinen maailma. Valkoiset seinät ja pelkistetty sisustus tekivät kellarihuoneesta viihtyisän. Alhaalla myytiin tuottajien viinejä kotiinkin ostettavaksi, mutta me pysyimme sitkeästi pääsääntöisesti ruokalinjalla.
Ruoka-annokset olivat tuhteja, mutta oikein maistuvia.
Huh sitä syömistä Saksan reissulla! Annokset olivat isoja, ruoka hyvää ja viiniä sai riittävästi. Jos jäi nälkä niin ei muuta kuin kakkua tai Appfelsrtudelia syömään vaniljakastikkeella Dom Cafeseen kirkon viereen. Se oli oikein perinteinen kahvila ja suussa sulavat herkut!
Kaikki tämä Mainzin pojan, Gutenbergin, valvovien silmien alla. Juu, kiloja tuli, mutta hyvää oli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti