Tässä vaiheessa kevättä kaipaa eniten valoa ja värejä. Kun menee taidenäyttelyyn, jonka väriskaala on harmaan eri sävyjä ja materiaalina hiiltä ja tuhkaa, niin mitä voi sanoa? No, ei nyt oikein puhutellut tällä kertaa....
Kaisa Erikssonin Varjokokoelman idea sinältään oli mielenkiintoinen. Hän on käyttänyt kirpputorilta löytämiään tuntemattomien henkilöiden valokuvia töidensä malleina ja inspiraation lähteenä. Mutta tuo harmaus jotenkin syö pois kaiken vanhojen valokuvien elämän maun ja jättää jäljelle vain surullisen ankeuden.
Ainoa kehu, jonka annan tälle kokoelmalle, on alla olevan piirroksen monimielinen ja minua puhutteleva viesti. Taulun nimi on Välissä.
Taitelija ja näyttelyn avajaisten vieraatkin olivat kovin harmaita... minä mukaan lukien..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti