Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjat. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Teatterisuositus Kansallisteatteriin



Kansallisteatterin näytelmää Mestari ja Margarita esitetään loppuunmyydyille saleille. En yhtään ihmettele miksi. Näyttelijät valtasivat näyttämön sellaisilla roolisuorituksilla, että esiintymislava ei jäänyt kumisemaan tyhjyyttään.

Näytelmä perustuu Mihail Bulgakovin kuuluisimpaan teokseen Saatana saapuu Moskovaan. Kirjan kirjoittamisen Bulgakov aloitti jo vuonna1928 ja hän hioi tarinaa yli kaksikymmentä vuotta aina kuolemaansa saakka. Se ilmestyi Neuvostoliitossa vuonna 1966 sensuroituna versiona. 

Romaanissa kulkee rinnan kolme erilaista aika- ja tapahtumakerrosta. Mestari ja Margareta -näytelmässä nimiosan saa kiihkeä rakkaustarina.


Näytelmässä on tehty mielenkiintoinen ratkaisu yhdistää näyttelijäsuorituksiin nukketeatteria. Näyttelijät puhuivat välillä nukkejensa kautta. Nukkejen käsittely oli varmaa ja yhdistelmä tuntui luontevalta. Meillä oli paikat eturivistä. Siitä oli hyvä seurata näytelmän etenemistä. Eturivin paikka oli etu tällaisessa näytelmässä ja pienessä salissa. Tunnelma oli intensiivinen ja piti tiukasti otteessaan. 


Näytelmässä esiintyivät Marc Gassot, Maria Kuusiluoma, Juhani Laitala, Ilja Peltonen, Annika Poijärvi ja Juha Varis. Roolit elivät heissä vahvana. Hiukan jäin toivomaan Margaritaan lisää syvyyttä ja tilan ottamista. Muut roolit olivat niin väkeviä, että herkkä Poijärvi ei ihan päässyt rinnalle. Erityisesti Marc Gassotin pistävä katse ja vivahteikkaat kasvot hänen roolissaan Wolandina toimivat näytelmän punaisena lankana. Suosittelen ehdottomasti tätä näytelmää katsomisen arvoisena. 

lauantai 30. syyskuuta 2017

Villa Speranza



Virpi Hämeen-Anttilan uusin vuonna 2017 julkaistu romaani Villa Speranza alkaa sellaisella sana-akrobatialla, että heikompaa alkaa jo hirvittää moinen kikkailu. Vauhdilla alkanut juoni imee lukijan kuitenkin nopeasti mukaansa ja alkutekstin koukerot vaihtuvat mukaviin tunnelmakuviin. 


Italiaan sijoittuva tarina sisältää niin romantiikkaa kuin hieman jännitystäkin. Kirja on loistava mielikuvitusmatka syyssumujen keskeltä lämpimään ja aurinkoiseen Italiaan.


Kirjan seurana nautin samalta alueelta kotoisin olevaa Tommasin Amaronea vuodelta 2012 juustojen ja muiden herkkujen kanssa. Suosittelen lämpimästi tätä yhdistelmää vaikka syksyiseen mökkiviikonloppuun.


Kirjan tarina jättää lopussa asioita auki. Nähtäväksi jää, onko romaanille tulossa jatkoa vai syntyykö se lukijan päässä. Romaanilla oli ehkä vähän identiteettikriisiä. Hämeen-Anttilalla tuntui olevan hinku dekkarimaisiin juonen punontoihin, mutta romantiikka kuitenkin vei voiton. Mukava kirja kertaistumalla luettavaksi ja viinin kanssa nautittavaksi.

perjantai 22. syyskuuta 2017

Matkamuistoja Barcelonasta



Joka matkalta me hankimme itsellemme jääkaappimagneetin tuliaisiksi. Se on tärkein matkamuisto. Gaudimainen mosaiikkilisko koristaa nyt jääkaapin ovea. 

Teinille on yritetty löytää usealta reissulta teekannu-kuppi yhdistelmää. Nyt sellainen tuli vastaan Gaudi-museossa, kuten myös t-paita. Itselleni ostin mustan juhlallisen huivin. Yhteiseen juhlapöytään toimme ihania, haisevia katalonialaisia juustoja. Miehen matkamuisto oli kirjakirppikseltä löytynyt Asterix espanjaksi. 


Viikonloppuna laitetaan juustot pöytään ja muistellaan mukavaa matkaa!

perjantai 15. syyskuuta 2017

Matkalukemista



Minulle paras tapa rentoutua lentomatkalla on hyvän kirjan lukeminen. Kun haluan ajatukset pois lentokoneen rutinoista ja tutinoista, niin silloin tartun hyvään kirjaan, jonka juoni pitää minut koukussaan.


Viimeisin matkakirjani oli Milena Michiko Flašarin Kutsuin häntä Solmioksi. Tarina kahdesta miehestä puiston penkillä oli vahva kuvaus kohtaamisesta, joka muutti usean ihmisen elämän suunnan. Japanilainen maisema sekä koruttoman kaunis ja herkkä kuvaus tarjosi rentouttavan hetken muissa maailmoissa. Kirja ei ihan riittänyt neljän tunnin lentomatkalle, mutta sain sen mukavasti luettua yhdellä istumalla. Perillä odottivat mies, tapakset ja cava. Suosittelen kirjaa, tapaksia ja cavaa lämpimästi. 

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Runotyttö



Toiset tykkää runoista ja toiset dekkareista. Minä en muistaakseni ole koskaan ollut mikään runotyttö. Yritin parantaa tapani ja sivistyä runojen suhteen. Kuuntelin esitelmän Edith Södergranin elämästä. Mielenkiintoinen elämänkaari hänellä, mikäs siinä. Esitelmän ohessa lausuttiin hänen runojaan. Mutta en voi sille mitään, että minusta runonlausunta oli ylidramaattista ja silti kuolettavan tylsää. Enpä siis tullut hullua hurskaammaksi ja runotyttöä minusta ei saanut tälläkään yrityksellä. Mitenköhän tähän runojen salaiseen maailmaan pääsisi sisälle?

maanantai 21. elokuuta 2017

Inkiväärijuomaa

Muistatko vanhat Enid Blytonin nuorisokirjat, joissa Viisikko joi inkiväärijuomaa ja ratkaisi salaperäisiä mysteerejä? Eväät olivat tärkeitä, kun lähdettiin retkille sumuisille nummille ja myrskyisille merille. Inkiväärijuoma kruunasi onnistuneet seikkailut. 

Minä pieni maalaistyttö en ollut koskaan kuullutkaan eksoottisesta inkiväärijuomasta, saati että olisin tiennyt, miltä se maistuu. 

Reilu vuosi sitten Nokian Panimo toi markkinoille alkoholittoman Sun'n Ginger Beer virvoitusjuoman eli inkiväärijuoman. Yleensä en juo ollenkaan limsoja, mutta tämä juoma koukutti minut täysin. Sopiva hapokkuus, pirteän kuplat ja raikas jälkimaku. Juomassa ei mielestäni ole ikävää esanssimaisuutta, joka monia limsoja vaivaa. Mökkiviikonloppuinamme Ginger Beer kuuluu vakikalustoon, kun retkijuomia pakataan autoon.


Riemuni oli suunnaton, kun satuimme eräänä iltana bongaamaan Nokian Panimon inkiväärijuoman mainosauton. Ihana vaaleansininen kuplavolkkari oli saanut Ginger Beerin logot kylkeensä. Olin täysin myyty, kun tämä nuoruuteni kesäauto kurnutti vienosti Stadin kesäillassa.


Jos et ole koskaan päässyt kurkkaamaan kuplaa lähemmin, niin tässä on sinulle ihmeteltävää. Moottori pörisee pienessä takaluukussa. Edessä on tilaa matkatavaroille.


Nokian Panimon toimitusjohtajan Matti Heikkilän kanssa skoolasimme kauniin kesäillan kunniaksi inkiväärijuomat kuplavolkkarin hyristessä vieressä. Vaikka Matti taitaa olla enemmän olutmiehiä, niin hyvin se tarina luisti inkiväärijuomankin äärellä. Kiitos Matti juomatarjoiluista! 


Pitää varmaan jonain mökkiviikonloppuna kaivaa komerosta vanhat Viisikko-kirjat ja antautua sumuisten nummien polkujen vietäväksi, inkiväärijuoman äärellä tietenkin.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Tove Janssonin Bulevardi



Tove Janssonin novelleista koottu uusi kirja on täynnä kutkuttavia tarinoita.

"Monsieur Chatain puolustaa kiivaasti näkemystään turisteista: nämä ovat tyhmiä olentoja vailla oikeutusta olemassaoloon. He haluavat nähdä Pariisin, hélas - sehän on luonnollista - mutta alistuvaisempi asenne olisi paikallaan! He käyttäytyvät niin kuin eivät olisi vain maksaneet hotellihuoneestaan, typeristä matkamuistoistaan, pääsylipuistaan Moulin Rougeen, Folies Bergéreen, jota ei mitenkään jättää väliin - vaan niin kuin olisivat rahoillaan palkanneet palvelukseensa koko kaupungin!" 

Tässä maistiaisia Janssonin ensimmäisestä novellista Bulevardi, jonka hän kirjoitti 20-vuotiaana. Herkullinen kuvaus, värikästä kieltä, mukaansa tempaava tarina, lukekaa!


Janssonin novellista löydätte myös onnen kalossit, jotka jalassa maailma näyttää kauniimmalta. Niitä kannattaa etsiä.


Helsingin Sanomissa oli keskiviikkona 9.8.2017 Suvi Aholan laaja ja ansioitunut kirja-arvostelu. Sieltä voi lukea lisää Janssonin kirjasta. Minä pidin Janssonin loistavista tarinoista ja värikkäistä ihmishahmoista.

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Linda Olsson



Kesäkirjapinossani oli Linda Olssonin tuorein tammikuussa 2017 suomeksi julkaistu romaani Sisar talossani. Ihastuin tähän uuteen tuttavuuteeni. Löysin kirjastosta hänen 2005 kirjoittamansa esikoisromaanin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja.


Linda Olsson on ruotsalainen juristi, joka päätti toteuttaa unelmansa. Hän muutti Uuteen-Seelantiin ja ryhtyi kirjoittamaan englanniksi. Esikoisromaanista tuo globaali hitti. Ihanaa kun unelmat muuttuvat todeksi.


Molemmat lukemani Olssonin kirjat ovat todella kauniita tarinoita. Teksti on ilmavaa ja eteenpäin menevää, koukuttavaa. Ainakin kolme muuta teosta löytyy vielä suomennettuna. Seuraava on 2010 suomennettu Sonaatti Miriamille. On ihan pakko jatkaa näiden Olssonin kirjojen lukemista.

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Kesälukemista



Hain viikonlopuksi kirjastosta luettavaa, kun sääennuste povasi jälleen kerran sateita. Vaikka aurinko paistoi, niin luin pari kirjaa joutessani. Kirjastosta halusin poimia Espanjaan sijoittuvia kirjoja, sillä syyskuussa meillä on suunnitteilla viikonloppu Barcelonassa. Kirjojen kautta on hauska orientoitua tulevaan kohteeseen ja päästä tunnelmaan sisälle.

Molemmissa kirjoissa oli sattumoisin vähän samanlainen teema eli äiti kuolee ja tytär peilaa menneisyyttä. Yllätyksekseni huomasin, että molemmat kirjat sijoittuivat koillisessa Espanjassa olevaan Cadaquésiin. Kaupunki on kuuluisa siitä, että Dali on elänyt ja työskennellyt siellä. Rupesin oitis tutkimaan, kuinka Barcelonasta pääsee matkustamaan Cadaquésiin, mutta ehkä nyt ei tällä kertaa sinne saakka ehdi matkustamaan, ikävä kyllä. Houkuttamaan kyllä jäi ja pohdituttamaan, miksi kaupunki on niin vetovoimainen.


Milena Busquetsin kirjan kannessa oli mainos, että jos pidät Riikka Pulkkisen kirjoista, niin varmaan pidät tästäkin. Kirja oli oikein minun makuuni niinkuin Pulkkinenkin.


Varsinainen herkkukirja oli Linda Olssonin uutuusromaani Sisar talossani. Tykkäsin siitä tosi paljon. Juoni oli koukuttava ja kerronta soljuvaa. Kirja tarjosi paljon pieniä mukavia pohdintapaloja. Huomasin, että Linda Olssonilta on suomennettu ainakin neljä muutakin kirjaa aikaisemmasta tuotannosta. Nyt haluan kyllä ehdottomasti lukea nuo aikaisemmatkin teokset. Suosittelen lämpimästi!

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Metrilakua markkinoilta



Jokaiseen kesään kuuluu ehdottomasti yhdet markkinat, satoi tai paistoi. Metrilakua pitää saada. Kirpeä omenalaku on minun suosikkini. Pullatiskiltä löytyi korvapuustit ja kirjastosta lukemista. Mitä muuta tarvitaan viikonloppuun?


Tuli uuniin ja lukemaan, satoi tai paistoi. Hyvää viikonloppua!

perjantai 27. tammikuuta 2017

Ankkalinnan blogistit



Jos ette tienneet niin Ankkalinnassakin eletään ajan hermolla. Ahkerat blogistit Iines ja Heluna jahtaavat hyviä jutun aiheita ja pohtivat, miten saisi lisää lukijoita blogille. Vakilukijat Mikki ja Polle eivät riitä näille blogisteille.


Iineksen ja Helunan retki poiki mielenkiintoisen postauksen ja lisää seuraajia blogille. Hei, tää on niiiiin kivaa! Kiitos rakas mieheni tästä postausvinkistä Aku Ankka 3 / 2017. Meilläkin näköjään koko perhe yhdessä tukee tätä blogistin elämää :)

perjantai 6. tammikuuta 2017

Kirjasuositus: Paras mahdollinen maailma - Riikka Pulkkinen



Riikka Pulkkisen viides ja uusin romaani Paras mahdollinen maailma ilmestyi syksyllä 2016. Olen lukenut Pulkkisen aiemmat teokset ja odotin innolla lisää luettavaa. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan Pulkkisen teoksiin. Uusin romaani kiehtoi aivan kuten aiemmatkin. 

Romaani liikkuu eri aikakerroksissa, yhtälailla nykypäivän Helsingissä kuin muurin murtumisen vuosina Berliinissä ja Unkarin Sopronissa rajojen auettua länteen. Pulkkinen käsittelee vaikeitakin teemoja, kuten lapsen kuolema, menetys ja vapauden kaipuu. Romaani ei ole kuitenkaan raskas vaan kiehtova sukellus reaalimaailman ja sisäisen maailman välillä. Vahvana vireenä tarinassa kulkee oman tulkinnan antaminen tapahtumille ja rauhan löytäminen itsensä kanssa. Teksti on raikasta sekä täynnä tuoreita ja hauskoja mielikuvia. 

"Teatterikorkeakoulusta valmistunut Aurelia on saman ikäinen kuin vapaa Eurooppa: hän on syntynyt Berliinin muurin murtumisen päivänä. Nyt Aurelia on läpimurtonsa kynnyksellä, kun kulttiohjaaja on kutsunut hänet näytelmänsä päärooliin.Samaan aikaan Aurelian isä makaa sairaalassa puhumattomana. Äidin toistuviin soittoihin Aurelia ei suostu vastaamaan. Mitä isä ehti kertoa ennen sairauskohtaustaan? Ja kuka kulkee Aurelian kannoilla ja tietää kaikesta enemmän kuin hän itse?"


Sain Pulkkisen kirjan luettavaksi kirjastosta sopivasti juuri ennen joulua. Laitoin varauksen jo loppukesästä, mutta jonossa oli yli viisisataa innokasta lukijaa ennen minua. Tarkoitukseni oli lukea se heti pyhinä, mutta vasta nyt loppiaisena tartuin kirjaan. Kun ulkona on pakkasta yli kaksikymmentä astetta, niin silloin on mukava katsella maisemia ikkunassa olevien jääkukkien läpi. Mukissa höyryää joulusta jäänyttä glögiä ja tuli lepattaa uunissa. Minusta on parasta kun kirjan voi lukea yhdellä istunnolla. Sillä tavoin pystyy uppoutumaan toiseen maailmaan ja unohtamaan paukkuvat pakkaset.  


Kirjan bonuksena olivat tutut paikat Berliinissä ja Unkarin Sopronissa. Molempiin kaupunkeihin ja niiden historiaan olemme perehtyneet paikan päällä muutaman viime vuoden aikana. Muurin vierusta oli Berliinin vaikuttavimpia paikkoja. Unkarin matkalla viivyimme Sopronissa toista viikkoa.


torstai 27. lokakuuta 2016

Stooreja Stadin kersoille



Starbut tsiikaili ympäri kämppää ja yks niistä huomas jotain spesuu: " Mun bunkas on tsittailtu! " Muut tuli siihe kans kyylää ja ne huomas, et niideki bunkat oli jotenki sekaisin. Mut vikana makkariin tullu äijä tsiigas omaa bunkkaansa ihan monttu auki. Siin goisas äksänä joku giltsi. Ja viel sairaan snygi vosu. Kaikki seittemän snadii starbuu oli pihal ku lumiukot, mut samal kuiteski iha onskuina. Ne päätti, että bööna sais goisaa aamuun asti, millon ne sais tietää mis täs hommas oikeen mennää.


Mikä satu on kysymyksessä?  ....no tietysti Lumikki ja seitsemän kääpiötä, joka on yksi Sami Garamin slangilla kirjoittamia stooreja Stadin kersoille.

Flunssapedissä on mukava lueskella ja keräillä voimia. Ulkona sataa ja tuulee, ei ole sinnekään hinku mennä. Sami Garam on ennenkin viihdyttänyt Stadin slangin käännöksillään. Murrekirjat ovat hauskoja luettavia. Garamin kirjan lopussa on pieni sanakirja, josta voi tarkistaa vaikka mikä ihme on starbu...

http://blyygiblumsteri.blogspot.fi/2014/08/kessen-rehukotsa.html

lauantai 6. elokuuta 2016

Vuoden postikorttitaiteilija 2016



Oriveden taitokeskuksessa on 20.8.2016 saakka neljän taiteilijan ja käsityöläisen kesänäyttely. Esillä on keramiikkaa, mattoja, kortteja, kangastöitä jne. Ihana kokonaisuus, joka on laitettu kauniisti esille.


Minun suosikkini on vuoden 2016 korttitaiteilija Heli Pukki, joka on tuonut näyttelyyn korttien lisäksi kirjoja, tauluja, julisteita jne. Minusta hänen tekemänsä vauvakirja on suloinen. Kortteja ostin, kun niissä oli moneen tilanteeseen sopivia teemoja. Julisteena hänellä oli viehättävä sukupuu, joka olisi myös tehnyt mieli ostaa, mutta se nyt jäi vielä ottamatta. Heli Pukin huumori iskee minuun ja työt ovat ihanan valoisia.


Kuuhullun seinätaulu...

torstai 4. elokuuta 2016

Sateen ropinaa vintillä



Sateisena lomapäivänä voi kiivetä vintille kuuntelemaan sateen ropinaa,


tuumailla ottaako luettavaksi jonkun kesäkirjoista, 


vai pötkähtääkö pehmolelujen viereen peiton alle.


Kattopäreitä laskiessa, posliinikoiran vahtiessa, päiväunet voittavat.