Riikka Pulkkisen viides ja uusin romaani Paras mahdollinen maailma ilmestyi syksyllä 2016. Olen lukenut Pulkkisen aiemmat teokset ja odotin innolla lisää luettavaa. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan Pulkkisen teoksiin. Uusin romaani kiehtoi aivan kuten aiemmatkin.
Romaani liikkuu eri aikakerroksissa, yhtälailla nykypäivän Helsingissä kuin muurin murtumisen vuosina Berliinissä ja Unkarin Sopronissa rajojen auettua länteen. Pulkkinen käsittelee vaikeitakin teemoja, kuten lapsen kuolema, menetys ja vapauden kaipuu. Romaani ei ole kuitenkaan raskas vaan kiehtova sukellus reaalimaailman ja sisäisen maailman välillä. Vahvana vireenä tarinassa kulkee oman tulkinnan antaminen tapahtumille ja rauhan löytäminen itsensä kanssa. Teksti on raikasta sekä täynnä tuoreita ja hauskoja mielikuvia.
"Teatterikorkeakoulusta valmistunut Aurelia on saman ikäinen kuin vapaa Eurooppa: hän on syntynyt Berliinin muurin murtumisen päivänä. Nyt Aurelia on läpimurtonsa kynnyksellä, kun kulttiohjaaja on kutsunut hänet näytelmänsä päärooliin.Samaan aikaan Aurelian isä makaa sairaalassa puhumattomana. Äidin toistuviin soittoihin Aurelia ei suostu vastaamaan. Mitä isä ehti kertoa ennen sairauskohtaustaan? Ja kuka kulkee Aurelian kannoilla ja tietää kaikesta enemmän kuin hän itse?"
Sain Pulkkisen kirjan luettavaksi kirjastosta sopivasti juuri ennen joulua. Laitoin varauksen jo loppukesästä, mutta jonossa oli yli viisisataa innokasta lukijaa ennen minua. Tarkoitukseni oli lukea se heti pyhinä, mutta vasta nyt loppiaisena tartuin kirjaan. Kun ulkona on pakkasta yli kaksikymmentä astetta, niin silloin on mukava katsella maisemia ikkunassa olevien jääkukkien läpi. Mukissa höyryää joulusta jäänyttä glögiä ja tuli lepattaa uunissa. Minusta on parasta kun kirjan voi lukea yhdellä istunnolla. Sillä tavoin pystyy uppoutumaan toiseen maailmaan ja unohtamaan paukkuvat pakkaset.
Kirjan bonuksena olivat tutut paikat Berliinissä ja Unkarin Sopronissa. Molempiin kaupunkeihin ja niiden historiaan olemme perehtyneet paikan päällä muutaman viime vuoden aikana. Muurin vierusta oli Berliinin vaikuttavimpia paikkoja. Unkarin matkalla viivyimme Sopronissa toista viikkoa.
Mustakin on kivaa, kun kirjoissa tulee vastaan tuttuja paikkoja. Nyt luen Akvarelleja Engelin kaupungista ja siinä tuli vastaa Eckerön posti Ahvenanmaalla, jonka näimme muutama vuosi sitten. Pulkkiselta olen tainnut lukea vain Totta, se on käännetty saksaksikin.
VastaaPoistaTuo Engelin kaupunki tuntuu mielenkiintoiselta, mutta sitä ei taida jaksaa lukea yhdellä istumalla :)
Poista