Laskiaisladuilla

Merenjäällä kulkijoita

Meren jäällä oli merkkejä monenlaisista kulkijoista.

Minun piti käydä pilkkiavannosta tarkistamassa jään vahvuus, että uskalsin lähteä kauemmas rannasta.

Jotkut nauttivat vauhdin hurmasta.

Minulle riitti hiljaisempikin vauhti.

Jollekin muulle riitti auringonvalo ja ...

...sininen taivas.

Kuuhullun yöhiihto

Kuu paistaa kuin katulamppu. Sukset on kaivettu naftaliinista ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Pakkasta on sopivat -10 astetta ja tuulta ei nimeksikään. Mitä muuta kuuhullu voi tehdä kuin lähteä yöhiihdolle?

Jäälyhtyjen ja lamppujen valossa löytyy mitä mainioin kohdekin. Latukahvila Väinölä on avannut tänään ovensa ja toivottaa tervetulleeksi kaikki hiihtäjät. Avajaisten kunniaksi kuumaa teetä ja munkkia sai puolille öin saakka.

Latukahvila Väinölä sijaitsee Orivedellä Teerijärven rannalla olevassa Minna ja Mauri Kailan saunamökissä. Jos pitkä hiihtolenkki ei houkuttele niin parin sadan metrin sivakoinnilla parkkipaikalta järven jäätä pitkin pääsee jo nauttimaan pöydän antimista, erinomaisesta isäntäväen juttuseurasta ja saunamökin lämmöstä. Nämä ihanan viitseliäät ihmiset ovat avanneet mökkinsä oven kaikille lepotaukoa kaipaaville.

Minä innostuin mehutarjoilun jälkeen hiihtämään järven ympäri. Neljän kilometrin lenkki kuun valaistessa latua oli huikea kokemus hiljaisessa yössä. Kiitos Minna ja Mauri! 

Väinölän blogista voit seurata latukahvilan elämää. orivedenlatukahvila.blogspot.fi

Hiihtokausi avattu

Auringonpaistetta ja pakkasta -7 astetta, eikä voisi olla parempi ulkoilukeli! Me avasimme teinin kanssa hiihtokauden. Meidän hiihtäminen on enemmänkin suksillakävelyä ja maisemien ihailua. Ensin seurattiin puiston poikki hiihdettyä uraa. Sen jälkeen kuljettiin kävelytien vierustaa eteenpäin.

Talin golfkentälle oli vedetty monen kilometrin latu, jossa nopeimmat suihkivat luistelutyylillä ohi ja loput sitten omalla tyylillään ja nopeudellaan. Vaikka hiihtäjiä oli runsaasti liikkeellä niin kaikille riitti tilaa.

Monet olivat ensimmäistä kertaa tänä talvena suksilla niinkun mekin. Hyväntuulisten vastaantulijoiden kanssa vaihdettiin tietoja ladun kunnosta ja reitistä. Tuttujakin oli liikkeellä. Lapsia oli uusilla joululahjasuksilla harjoittelemassa hiihtämisen jaloa taitoa. Nyt ei tarvitse lähteä lumen perässä Lappiin vaan kotiportilta Helsingissä homma hoituu näppärästi. Tätä lisää! 

Suksilla

Hikilaudat viriteltiin valmiiksi ja nollakelissä lähdettiin metsälenkille. Sukseni ovat varmaan viisitoista vuotta vanhat, ehkä enemmänkin. Pitovoiteet unohtuivat kotiin, mutta pitoa oli aivan riittämiin, sillä yöllä oli satanut lunta, latukone ei ollut käynyt vielä vetämässä uusia uria ja lumi paakkuuntui heti suksen pohjaan, jos vauhti hidastui. No vauhti pysyi yllä ja paidan selkämys kastui. 

Uusia suksiahan ei tarvitse nykyisin enää edes voidella. Mutta minulle riittävät nämä vanhat menopelit aivan hyvin, sillä voiteet ovat niin helppoja käyttää. Savetin tyyppisellä pienellä liinalla voi siististi laittaa luistoa. Pitoa voi vedellä keskelle kuin deodoranttia kainaloon, yhtä helppoa ja se on siinä. Kun vain muistaisi ottaa mukaansa..

Mäen kun jaksoi teputella ylös, 

..niin sopivasti sai alamäessä vauhtia. Tyylinä arvatenkin perinteinen hiihtotyyli. Luistelutyyli ei oikein sovi minun polvilleni ja selälleni.

Sitä on turha kysyä, kuinka monta kilometriä hiihdettiin. En tiedä. Ihana oli olla suksilla ensimmäistä kertaa tänä talvena.