lauantai 28. helmikuuta 2015

Slava - Kansallisteatterissa



Kansallisteatterissa sai kantaesityksen torstaina 25.2.2015 musiikkiteatteriesitys Slava, oligarkkien ooppera. Eilisessä 27.2 Hesarissa Suna Vuorio hehkuttaa teatteriarviossaan tätä poliittista satiiria, joka on täynnä huumoria ja toisaalta tarkkanäköistä puhetta maailman tapahtumista ennen ja nyt, etenkin Venäjän näkökulmasta.


En kiistä, minusta esitys oli raikas ja ajan hermolla. Joukkokohtaukset olivat näyttäviä. Musiikkiesitykset olivat taidokkaita. Näyttelijäsuoritukset olivat varmoja. Aivonystyröitä sai sopivasti hieroa liikkeelle, jotta pysyi mukana kaikissa rivienvälitarinoissa ja historiallisissa viittauksissa. Ei nukuttanut yhtään. Esitys imaisi mukaansa.

Erityisen iloinen olin esityksessä esiintyneistä nuoruudenintoisista Lahden ammattikorkeakoulun musiikkiopiskelijoista. Innokkaita esiintyjiä on ilo seurata, itsekin tempautuu muiden intoon mukaan. Elävällä orkesterilla oli hyvä meno päällä.  Opiskelijat ja muusikot olivat esityksen mauste. Istuimme permannolla kolmannessa rivissä. Siihen jytisivät mukavasti musiikin bassot. Oli mukava nähdä läheltä myös esiintyjien ilmeet, joita ei takariviin yleensä erota.


Suna Vuorio ilmetteli perjantain lehdessä, miksi esitystä ei ollut tekstitetty venäjäksi. Tänään Kansallisteatterin johto ehti jo vastaamaan, että tekstitys tulee. Odotan mielenkiinnolla, millaisia jälkimaininkeja esitys aiheuttaa. Ihmettelen, jos ei mitään kuhinaa synny, joko venäläisen tekstityksen voimalla tai ilman sitä. 

Esitys on rohkea, mutta kuitenkin kiltti. Loppuratkaisu oli mielestäni jopa pateettinen. Mutta en tiedä millainen muu loppu esityksellä olisi voinut olla. Toivon, että Slava puhuttaa ja kiinnostaa. Kannattaa käydä muodostamassa oma mielipide esityksestä. 


Väliaikatarjoilut Kansallisteatterissa ovat maistuvia.


Sampanjaa ja kakkua.


Yläkerta on täynnä hienoja lasi-ikkunoita.


Seiniltä löytyy taidetta.


Salin katto on upea.

 
Salista löytyy myös muita hienoja yksityiskohtia.


Niin myös naisten vessasta.

perjantai 27. helmikuuta 2015

Tarvaspäässä aurinko paistaa



Ei ole ihme, että Akseli Gallen-Kallela rakennutti ateljeelinnansa Espooseen Tarvaspään mäelle. Sieltä on upea näköala Laajalahdelle. Aurinkoisena päivänä mäellä on mukava nauttia lämmöstä ja valosta, niinkuin varmaan Akselikin teki. Museossa voi halutessaan tutustua tarkemmin Gallen-Kallelan elämään ja taiteeseen.

Tarvaspään mäellä on myös kaunis vanha puinen pitsilinna, jossa toimii kahvila. Varsinkin kesällä terassi on loistava paikka hengähtää hetki. Jo nyt terassilla tarkenee aurinkoisena päivänä.


Sisällä on ikkunat täynnä kukkia.


Jos sattuu olemaan liikkeellä lounasaikaan, niin kahvilasta saa keittoakin.


Paras anti on kuitenkin upea maisema. Sen ihailu ei maksa mitään. 

torstai 26. helmikuuta 2015

Jääpuisto


Nyt alkaa eteläisessä Suomessa jo tuntua siltä, että lumi loppuu kesken. Talvi on ohi ennen kun se kunnolla alkoikaan. Talviurheilusta on päässyt tänä vuonna nauttimaan kovin vähän. Joinain vuosina hiihtokautta on ollut pääkaupunkiseudullakin monta kuukautta ja meren jäälläkin on voinut luistella useita viikkoja. Tänä vuonna ainakin yhdessä paikassa aivan Helsingin keskustassa on vielä talven tuntua. Rautatientorilla on Jääpuisto täydessä vedossa. 


Suuntasimme Jääpuistoon luistelemaan arki-iltana töiden jälkeen. Luistimet kaivettiin komerosta esille ja     parin asteen plussakelissä lähdettiin katsomaan, missä kunnossa jää on. Hankin itselleni muutama vuosi sitten uudet luistimet kun edelliset oli varmaan 70-luvulta kouluajoilta. Uusissa on paksut ja lämpimät vuoret, niin etteivät varpaat palele.


Jään kunnossa ei ollut mitään moittimista. Keli oli juuri sopiva, eikä sormiakaan palellut. Meidän lisäksi jäällä oli enimmäkseen ulkomaisia turisteja. Jotkut ehkä ensimmäistä kertaa luistimilla liikkeellä. Kulku oli sen verran huojuvaa, että minua aivan hirvitti kun useilla ei ollut pipoa päässään, saati sitten kypärää. Luistimia saa kentän laidalta vuokrattua kuudella eurolla ja kypäriä olisi saanut lainata ihan ilmaiseksi.


Jäällä oli tarjolla apuvälineitä ensikertalaisille. Kovassa käytössä olivat tuonakin iltana. 


Jääpuisto tarjoaa luistelun opetusta ja senkin ihan ilmaiseksi. Meidän porukka tilasi neuvoja sirklaukseen. Oikein mukava opettaja ohjasi meitä, ihme etteivät useammat tarttuneet opettajaa hihasta. 


Luistelukin on mukavampaa kaverin kanssa. Kentällä soi leppoisa rytmimusiikki, jonka tahdissa on kiva kiitää.


 Jääpuiston reunalla olevaan kahvilaan voi mennä vaikka luistimet jalassa pitämään huilitaukoa ja hörppäämään kaakaota.


Nyt nauttimaan talvilajeista kun vielä voi! www.jaapuisto.fi

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Vie mennessäs - tuo tullessas




Hohto Kirppis Orivedellä on keksinyt hauskan ja ilmaisen huvin asiakkaille. Kirppiksen kahvioon on laitettu kirjahylly, josta asiakkaat voivat ottaa kotiin lukemista, eikä maksa mitään. Kahviossa voi myös lueskella kahvikupposen ja herkkujen äärellä.


Kuten tekstissä kerrotaan hyllyyn voi jättää muillekin lukemista. Sekä lehdet että kirjat kelpaavat.


Kirppis on ollut auki vasta pari viikkoa ja jo nyt on hyllyyn kertynyt mukavasti vaihdettavaa. Kovasti tuntuu ihmisiä käyvän kirppistä katsastamassa, joten ei ihme, että kirjojen ystävätkin ovat löytäneet paikan. Itse vein yhden kirjan, jonka sain luettua. Mukaan en vielä ottanut mitään, mutta ehkä ensi kerralla kirppiksellä käydessä.


Mukavaa, että Hohto Kirppis on nähnyt vaivaa asiakkaiden viihtymisen eteen.

tiistai 24. helmikuuta 2015

Suomen paras leipomo

Televisiossa Jim kanavalla kisaillaan Hans Välimäen ja Jenni Höijerin johdolla Suomen parhaan leipomon tittelistä. Tänään illalla kolmesta pirkanmaalaisesta leipomosta valittiin semifinaaliin jatkaja. Kotikatsomomme oli intoa piukeana kannustamassa orivesiläistä Cafe Herkkuhetkeä.

Valmistauduimme kisaan jo viikonloppuna maistelemalla Herkkuhetken täytekakkua 10-vuotissynttäreillä. Kakun ulkonäkö oli värikäs ja pirteä.


Kakku oli rakenteeltaan mehevä ja maku erinomainen. 


Olimme yksimielisiä siitä, että paras joukkue oli ansainnut jatkopaikkansa!


Voiton kunniaksi pistettiin pullat uuniin ja ruvettiin juhlimaan. Onnea Herkkuhetki ja tsemppiä jatkoon!

maanantai 23. helmikuuta 2015

Pikkuautoja liikenteessä



Pikku Fiiujen ja vespojen lisäksi Roomassa oli liikenteessä hauskoja pieniä yhden hengen sähköautoja. En tiedä olivatko ne mopoautoja vai mitä. Suomessa en ole vastaaviin törmännyt. 


Näitä yhden hengen autoja oli eri värisinä, mutta malli oli kaikissa näkemissäni tuo Renault.


Pienet pakettiautotkin mahtuu paremmin parkkeeraamaan kuin normaalilevyiset. Roomassa ei tuota parkkitilaa turhaa ollut. Kaikki sentit oli käytetty niin tehokkaasti hyväksi, että autoissa oli usein vähän ryppyiset ja naarmuiset kyljet.


Nyt sitten saa riittää Italian jutut tällä erää. Kiva ja rentouttava reissu. Aiemmin olen käynyt Roomassa 80-luvun alkupuolella. Silloin olin liian nuori ja kokematon Roomaan. Tällä kertaa kokemus oli monta kertaa mukavampi. Voisin mennä uudelleenkin.

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Pastaa, pizzaa, tiramisua

Italia on turistille helppo maa ruuan suhteen. Suurin osa italialaisista ruuista on tuttuja ympäri maailman. Italialaiset emigrantit ovat perustaneet mennessään ravintoloita ja levittäneet italialaista ruokakulttuuria. Vieraita makuja ei juuri tule vastaan, jos suuntaa turistiravintoloihin. Roomassa emme harrastaneet makuseikkailuja, vaikka kaikenlaisia sisäelinruokia olisi ollut tarjolla.

Näillä antipastotarjoiluilla olisi pärjännyt vaikka koko suku, eikä muuta olisi tarvinnut tilata.


Pastan joukossa herneet maistuivat hyviltä. Pastakastike oli ihana maistuvaa.


Hotellimme suosituksesta vierailimme Roomassa ravintola Le Tavernellessa. Ravintola oli illalla aivan täyteen varattu, mutta saimme hotellistamme mukaan käyntikortin respan allekirjoituksella ja sen voimin meille raivattiin tilaa. Hauskat ja äänekkäät tarjoilijaherrat pitivät leppoisaa tunnelmaa yllä ja ruoka oli todella hyvää. Suosittelen vierailemaan, mutta pöytävarauksella kannattaa varmistaa, että mahtuu mukaan.


Tuttu pizza Quatro Formaggi ja siinä kyllä todella maistuivat erilaiset juustot.


Tämä tiramisu oli varsin kahvisen makuinen, kyytipoikana limoncello.


Monessa paikassa oli mahdollista tilata hedelmäsalaatti ja se oli taatusti tuoreista hedelmistä tehty eikä purkista kaadettu. Mansikatkin maistuivat yllättäen makeilta. Proseccoa kylmänä ei voita mikään.


Yhdessä ravintolassa tuotiin laskun mukana ainaisten suklaakarkkien sijaan tällainen vastapaistettu, kuuma jälkiruokapipari. Nami, nami.


Pistaasitorttua Trasteveresta.



En aio käydä puntarissa vähään aikaan kaiken tämän herkuttelun jälkeen!

lauantai 21. helmikuuta 2015

Italialaista muotoilua



Rooman vierailumme majapaikka oli hotelli Suitedreams. Sijainti oli erinomaisella paikalla hiljaisella kadulla ja kuitenkin kävelymatkan päässä kaikesta, sekä nähtävyyksistä että julkisesta liikenteestä. Lentokentältä tulimme junalla Terminille päärautatieasemalle ja siitä oli kävelymatka hotellille. Metroassema ja bussit olivat aivan lähellä. 

Hotellin respassa oli super ystävällistä ja avuliasta henkilökuntaa. Saimme neuvot liikkumiseen, suosituksia ruokapaikkoihin jne. Aamupala oli tuore ja runsas. Tarjoilupöytää täytettiin koko ajan niin että kaikkea riitti. Kahvikoneiden käyttöä opastettiin kädestä pitäen ja muutenkin seurusteltiin ystävällisesti vieraiden kanssa.

Hotellissa minua ilahdutti italialaisen muotoilun näkyminen sisustuksessa. Aamiaishuoneessa oli italialaiset Kartellin tuolit. Lamppujen valot ja varjot leikkivät katossa.


Huoneessa oli hauskat yöpöydät.


Alla on kuva pöydän alapuolesta.


Seinillä oli taulujen tilalla valokuvia, elokuvajulisteita ja mietelauseita tai laulujen sanoja.


Jos Roomaan menemme uudestaan niin aivan varmasti samaan hotelliin!