Väriä sadepäivään

Minulla oli lyhyt kävelymatka lounaspaikaan ja näin monenlaisia punaisen sävyjä tuli vastaan!

Sommaren är kort...

Tänä vuonna puut ovat täynnä pihlajanmarjoja. Muistaakseni joku sanonta tiesi kertoa, että kun on paljon pihlajanmarjoja niin tulee ankara talvi. Punaiset marjat ovat ihana väripilkku loppukesän maisemissa.

Illat ovat olleet lämpimiä, mutta kyllähän se täytyy myöntää, että kohti syksyä ollaan menossa. Nyt vain täytyy toivoa hyviä kelejä, jotta pystyy uskottelemaan itselleen, että kesä jatkuu vielä.

Miehen kännykässä on soittoäänenä 

"....Sommaren är kort 
de mesta regnar bort 
men nu är den här 
så ta för dig 
solen skiner idag 
hösten kommer snart 
de går med vindens fart 
så lyssna på mig 
solen skiner 
kanske bara idag..."

Tšekkipottuja ja härkistä

Saimme Tšekistä tuliaisina näin hauskoja laikukkaita perunoita. Kyseessä on risteytys eikä mikään laikkutauti. Olivat tosi hyvän makuisia. Sohvasurffarimme ovat viljelleet näitä omalla maallaan. En muista, että Suomessa olisi tullut vastaan tällaisia perunoita.

Suomessa pelloilla sen sijaan näkee viljeltävän enemmän ja enemmän vanhaa suomalaista perinnekasvia eli härkäpapua. Siitä on tullut aivan hittiruoka. Meidänkin teini tekee usein härkiksestä pastakastiketta. 

Härkäpapu on yksi maailman vanhimmista viljelyskasveista. Sitä on viljelty Suomessa jo ennen perunaa ja hernettä. Hassua kuinka se on yhtäkkiä löydetty uudelleen.

In memoriam Aki Koivisto

Taiteilija Aki Koivisto kuoli melkein vuosi sitten eli 14.10.2016. Aki oli syntynyt 1950 Orivedellä. Hän kuvasi maisematöissään asuinkaupunkinsa Turun lisäksi myös hänelle tuttuja orivesiläisiä näkymiä. Aki Koiviston töitä ei juurikaan nähty hänen elinaikanaan Orivedellä, mutta nyt on mahdollista tutustua Akin tuotantoon hänen muistonäyttelyssään Auvisen vintillä.

Akin harmonisia ja värikkäitä maisematauluja sekä omakuvia on esillä kahdessa huoneessa sekä muutamia muita töitä myös rappukäytävän seinillä. Harmillista ettei Aki eläessään tuonut taulujaan enempää esille Orivedellä. Tauluista löytyy paljon tuttuja maisemia. Syvät värit ovat elinvoimaisia ja toivat varmasti vastapainoa hänen työlleen graafikkona. Koivisto maalasi vahvaa  sielunkuvaa ja tunnemaailmaa tauluihinsa. Näyttely on kaunis kokonaisuus.

Näyttelyn avajaisissa Akin veli, sarjakuvapiirtäjä Tarmo Koivisto muisteli lämmöllä veljeään. Tarmo Koiviston Mämmilä-sarjassa orivesiläiset maisemat ovat olleet vahvasti esillä. Tarmon vaimo ja poika sekä Akin hyvä ystävä kuvanveistäjä Hasan Fuat Sari olivat mukana jakamassa muistojaan Akista.

Minä pidin erityisesti tästä japanilaistyyppisestä, kevyin vedoin tehdystä maisemasta. Oi, sitä elämän keveyttä ja kauneutta, jota saa ajoittain elämässään kohdata. 

R.I.P Aki Koivisto

Näyttely on auki 16.9.2017 saakka Auvisen vintillä Oriveden Taitokeskuksessa.

Oodi Isojärvelle

Suomen luonnon päivä 26.8 on ensimmäistä kertaa Suomen yleinen liputuspäivä. Me juhlimme tätä nuotion lämmössä Kuhmoisissa Isojärven kansallispuistossa kuunnellen jämsäläisen Cantare-kuoron esittämänä mm. Finlandia-hymniä. Oli ihana istua tulta tuijotellen ja hienoa kuoroa kuunnellen. Takana liplatti järvi ja tuuli humisi puiden latvoissa. Kalliolle, kukkulalle laulu oli kuin tehty tätä tilaisuutta varten. Suomen luonto antoi hienot puitteet juhlalle. Sadekin malttoi pysyä poissa, vaikka pilvet kulkivat pitkin taivasta.

Kannuslahden nuotiopaikka, jossa kuoro esiintyi, oli vain puolen kilometrin päässä Heretyn vanhan metsätyökämpän pihasta. Laavun suojasta löytyivät nokipannut ja puita nuotiota varten.

Heretyn ympäristöstä löytyivät hyvin merkityt luontopolut ja reitit.

Retkeilijät pääsivät tänään nauttimaan paistettua kalaa juhlapäivän kunniaksi Heretyn pihapiirissä.

Sisällä kämpässä oli tarjolla pullaa ja kahvia.

Cantare-kuoro esitti Heretyn pihapiirissä maailman ensi-illassa ennen kuulemattoman hienon Oodin Isojärvelle.

Laulun on sanoittanut ja säveltänyt Veikko Kilpanen, joka asui elinaikansa parin kilometrin päässä Heretystä.

Kiitos Cantare-kuorolle, te teitte meille upean juhlan luonnon keskelle!

https://blyygiblumsteri.blogspot.fi/2016/07/melomassa-isojarven-kansallispuistossa.html

Aarteita etsimään

Salainen puutarha

Taiteiden yötä varten Senaatintorille on rakennettu upea Salainen puutarha. 

Alueelle on laitettu vihreät ruohomatot sekä erilaisia oleskelu- ja puuhakeitaita. Tori on täynnä mystisiä hahmoja, jotka elävät omaa elämäänsä ihmiskuhinan keskellä.

Halutessaan voi pysähtyä kuuntelemaan musiikkia...

...tai askartelemaan itselleen oman kukkapuutarhan.

Lapsilla on omat salaiset sopukkansa.

Laatikoista löytyy aarteita ja satutädin tarinat kiehtovat pieniä ja isoja kuulijoita.

Salaisen puutarhan salaisuuksia pääsee selvittämään vielä perjantainakin. Anu Pentikin Paratiiisn kukkaset kukkivat myös torilla.

Torilla oli rauhoittava ja harmoninen tunnelma. Voin vain kuvitella millaista mystiikkaa siellä on yön tunteina, kun valot syttyvät kissankelloihin ja kansa ryhtyy tanssimaan. 

Runotyttö

Toiset tykkää runoista ja toiset dekkareista. Minä en muistaakseni ole koskaan ollut mikään runotyttö. Yritin parantaa tapani ja sivistyä runojen suhteen. Kuuntelin esitelmän Edith Södergranin elämästä. Mielenkiintoinen elämänkaari hänellä, mikäs siinä. Esitelmän ohessa lausuttiin hänen runojaan. Mutta en voi sille mitään, että minusta runonlausunta oli ylidramaattista ja silti kuolettavan tylsää. Enpä siis tullut hullua hurskaammaksi ja runotyttöä minusta ei saanut tälläkään yrityksellä. Mitenköhän tähän runojen salaiseen maailmaan pääsisi sisälle?

Trubadurix Ranskasta

Sohvasurffauksen kautta on mahdollista tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin. Meille tuli vieraaksi ranskalainen professori. Hän haastattelee muutaman päivän ajan suomalaisia opettajia omaan tutkimukseensa. Tutkivan tiedemiehen lisäksi saimme samassa paketissa yllätykseksemme myös hienoäänisen trubaduurin ja kitaristin, joka järjesti meille yksityisen iltakonsertin. Hyväksi lisäksi hänen juurensa ovat Bretagnessa, joka on meille tuttu ja mieluinen paikka Ranskan matkoiltamme. Olipa meillä taas hyvä syy pyyhkiä kitarasta pölyt ja laittaa se vireeseen. Toivotaan vain, että saamme lisää laulavia kulkureita jatkossakin. 

Inkiväärijuomaa

Muistatko vanhat Enid Blytonin nuorisokirjat, joissa Viisikko joi inkiväärijuomaa ja ratkaisi salaperäisiä mysteerejä? Eväät olivat tärkeitä, kun lähdettiin retkille sumuisille nummille ja myrskyisille merille. Inkiväärijuoma kruunasi onnistuneet seikkailut. 

Minä pieni maalaistyttö en ollut koskaan kuullutkaan eksoottisesta inkiväärijuomasta, saati että olisin tiennyt, miltä se maistuu. 

Reilu vuosi sitten Nokian Panimo toi markkinoille alkoholittoman Sun'n Ginger Beer virvoitusjuoman eli inkiväärijuoman. Yleensä en juo ollenkaan limsoja, mutta tämä juoma koukutti minut täysin. Sopiva hapokkuus, pirteän kuplat ja raikas jälkimaku. Juomassa ei mielestäni ole ikävää esanssimaisuutta, joka monia limsoja vaivaa. Mökkiviikonloppuinamme Ginger Beer kuuluu vakikalustoon, kun retkijuomia pakataan autoon.

Riemuni oli suunnaton, kun satuimme eräänä iltana bongaamaan Nokian Panimon inkiväärijuoman mainosauton. Ihana vaaleansininen kuplavolkkari oli saanut Ginger Beerin logot kylkeensä. Olin täysin myyty, kun tämä nuoruuteni kesäauto kurnutti vienosti Stadin kesäillassa.

Jos et ole koskaan päässyt kurkkaamaan kuplaa lähemmin, niin tässä on sinulle ihmeteltävää. Moottori pörisee pienessä takaluukussa. Edessä on tilaa matkatavaroille.

Nokian Panimon toimitusjohtajan Matti Heikkilän kanssa skoolasimme kauniin kesäillan kunniaksi inkiväärijuomat kuplavolkkarin hyristessä vieressä. Vaikka Matti taitaa olla enemmän olutmiehiä, niin hyvin se tarina luisti inkiväärijuomankin äärellä. Kiitos Matti juomatarjoiluista! 

Pitää varmaan jonain mökkiviikonloppuna kaivaa komerosta vanhat Viisikko-kirjat ja antautua sumuisten nummien polkujen vietäväksi, inkiväärijuoman äärellä tietenkin.

Mustatorvisieni

Onko tässä kantarellien seurana mustatorvisieniä? Tällaisia tuli vastaan metsästä aivan yllättäen. Sienitieteilijät hoi, voiko tämän sekottaa muihin sieniin? Mitä tästä kannattaa valmistaa?

Aamupalaa

Ihana kun viikonlopulle sattui aamu, jolloin vielä pääsee aamupalalle aurinkoiselle mökin nurkalle. Aamu-uinnilla vesi ei tuntunut enää kovin lämpimältä. Ehkä tuuli oli tuonut kylmää vettä rantaan.

Mustikkasmoothie

Teini ihana kävi poimimassa metsästä mustikoita ja mies toi mansikoita. Niistä tuli aivan mahtava smoothie. Vähän lisäsin banaania joukkoon. Kiva kun mansikoita on näin loppukesästäkin tarjolla. Ehkä huomenna kokeilen joukkoon vähän viinimarjoja. Mustikat olivat aivan jättimäisen kokoisia. Kyllä tämä on parasta mahdollista kesäherkkua.

Hääpäivän kunniaksi

Tänään on oikea tuplajuhlapäivä. Meillä on hääpäivä ja blogikin täyttää kolme vuotta!

Kesäjemmoja

Nyt on viimeisetkin kuvat ja jutun aiheet kaivettu kesäjemmoista. Mukavia matkoja ja juttuja on ollut lomalla. Kaikki ei ole mennyt kuitenkaan kuin Strömsössä vaan takaiskujakin kesän vietossa on tullut. Kaaduin lomalla rappusissa. Aamusaunan aikana rankkasade yllätti ja poistuessani liukkaissa ulkorappusissa tulin alas kuin hidastetussa filmissä. Tajusin, että nyt mennään nurin, mutta mistään en saanut kiinni, että olisin saanut pidettyä itseni pystyssä. Otin kädellä vastaan rappusista ja ensimmäisen viikon käsi vihotteli moisesta iskusta ja oikea käsi tietenkin! Nyt alkaa jo käsi pelittää. Naamani satutin rappusiin ja kivikkoon. Rutina vain kuului nenänvartesta. Toinen puoli nenästä turposi ja meni vereslihalle, onneksi ei murtunut. Nyt on suurin osa ruvista jo tippunut pois. Pahimmat kolhut koki polvi joka vääntyi. Lääkäri totesi, että murtumaa ei tullut, mutta jotain siellä on vähintään revähtänyt. 

Tukiside jalassa ja huumeita nupissa olen koittanut päästä jaloilleni. Ensimmäinen viikko meni horroksessa. Yöllä heräsin aina kipuun kun yritin vaihtaa asentoa. En saanut oikein nukuttua yöllä ja päivällä olin aivan poikki. Istuminen on sujunut vain jalka ylös nostettuna. Jäät tukisiteen alla ovat helpottaneet. Lukeminen on ollut sujuvin harrastus tässä kohtaa, sillä vasurikädellä ei paljoa jaksa kirjoitellakaan. Autolla ei ole voinut kuvitellakaan ajavansa.

Olen yrittänyt kuntouttaa jalkaa kävelemällä kotiuima-altaan pohjassa. Hassua kuinka jalka viikossa unohti, kuinka kävellään. Kipu kuitenkin estää edelleen normaalin kävelyn ja rappusia ei pääse kulkemaan. Mutta pikkuhiljaa toivottavasti mennään parempaan päin. 

Blogi on saanut kuva- ja juttuapua Tsekinmaata myöten. Jos blogirintamalla on hiljaista niin tiedätte, että se johtuu siitä, että minä en ole päässyt juttujen luo tai jutut eivät ole tulleet minun luokseni. Mutta kohta taas on sohvasurffareitakin tulossa, että jotain uutta tulee sieltäkin päin.