tiistai 31. maaliskuuta 2015

Rataskaevu 16



Kävimme viikonloppuna Tallinnassa syömässä vanhan kaupungin alueella ravintola Rataskaevussa. Pöytä oli varattu sähköpostilla jo hyvissä ajoin, sillä seitsemän hengen seurueella ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia saada lauantai-iltana pöytää tästä suositusta ravintolasta. Paikka täyttyi illan mittaan varsin nopeasti. Ilman pöytävarausta olleet, jopa kahden hengen seurueet, joutuivat kääntymään ovelta kotiin.


En yhtään ihmettele, että paikka on niin suosittu. Ravintolassa on alakerrassa kaksi puolta. Meidän pöytämme oli peräkammarin puolella. Yläkerrassa oli ehkä lisää pöytiä, mutta sinne saakka ei ehditty. Meidät otettiin vastaan ystävällisesti. Koko illan meistä huolehti sama pirteä tarjoilija. Ruokalistat saimme suomeksi.  Englanniksi palvelu sujui erinomaisesti ja vaikka tarjoilijamme oli nuoremmasta päästä, niin mielellään hän käytti osaamiaan suomen sanoja. 

Ensimmäiseksi meille tuotiin pöytään ravintolan omaa leipomaa lämmintä kurpitsaleipää, hyvää ja mausteista! Lisukkeena oli pienet coctail-palat. En tiedä mitä sisälsivät, mutta maukkaita olivat nekin. Yhtään murua leipää ei jäänyt. Lisääkin tarjottiin, mutta pakko oli jättää tilaa muullekin ruualle.


Tilaukset otettiin vastaan sujuvasti, eikä alkuruokia tarvinnut kauaa odotella. Listalla oli hyvät valikomat kalan, lihan ja kasvisten ystäville. Minun ankkasalaattini oli erittäin hyvä. Kaikki ainekset olivat tuoreita ja raikkaita. Hyviä ja puhtaita makuja oli tarjolla.


Aivan saman totesivat lohen syöjät. Lisäksi erityisesti lohiannos oli mielestäni todella kaunis, kuin taideteos.


Pääruokaa odotellessa yritimme perehtyä seinällä olleisiin nuotteihin. Ei kuitenkaan saatu selvää, millaiset laulut olivat kysymyksessä. Perähuoneessa oli viihtyisä sisustus. Katossa oli näkyvillä hirret, seinillä hirsiä ja kaunista vanhaa tiiliseinää. Ikkunalaudoilla oli anopinkieliä ja muita viherkasveja. Pienessä sivuhuoneessa oli lapsilla mahdollisuus puuhastella omiaan.


Pääruokani oli naudan sisäfile ja kypsyysaste juuri sitä mitä tilasinkin. Loistava pehmeä liha, hyvät mausteet ja lisukkeet, kastike oli superhyvä.


Listalta löytyi myös muita lihavaihtoehtoja.


Hirven lihaakin oli tarjolla. Todella murea ja maukas annos. Kaikissa kastike oli erinomainen. Annosten ulkonäkö oli harkittu. Viinilista oli riittävän laaja ja vaihtoehdot meidän mielestä hyviä. Joimme itävaltalaista valkoviiniä ja uusiseelantilasta punaviiniä. 


Vaikka vatsa oli tähän mennessä jo hyvin täyttynyt ja nälkä selätetty, niin aivan pakko oli maistella jälkiruokiakin. Kaikki olivat tyytyväisiä annoksiinsa. Sorbetissani oli ihanan aito marjan maku ja raparperi maistui tortussa.


Kaikki annokset tarjosivat taas hyvän maun lisäksi silmänruokaa.


Olimme viettämässä seurueemme jäsenen syntymäpäiviä. Henkilökunta sai tämän selville. Sankarimme jälkiruuan päällä oli kynttilä palamassa kun se tuotiin pöytään ja kolmen hengen tarjoilijakuoro lauloi hänelle onnittelulaulun. Tosi ystävällinen ele heiltä.


Loppuillasta vierailimme tihenevällä tahdilla ihailemassa perhosia vessan seinällä.


Paikka oli arkeologin unelma. Istuskellessaan saattoi perehtyä talon alla tehtyihin kaivauksiin. Hienoja löytöjä oli esillä. Enpä ole tällaisella istunnolla ennen ollut.


Olimme oikein tyytyväisiä ravintolan tarjontaan ja palveluun. Ruokien ja juomien hinnat olivat todella kohtuullisia. Hinta-laatu suhde oli erinomainen. Ravintolaa voi hyvillä mielin suositella ihan millaiselle vain seurueelle. Tarjoilija oli piirtänyt laskuun vekkulin pääsiäispupun ja hauskan illan toivotukset. Kiva pieni yksityiskohta. 


Hotellille marssiessa ihailimme puistojen iltavalaistuja patsaita. Oikein hieno ilta, kiitos hyvän seuran ja ravintola Rataskaevun!


maanantai 30. maaliskuuta 2015

Puutarhatonttu pelastui täpärästi



Puutarhatonttu oli siirtynyt jo toiveikkaasti passiin marjakuusen juurelle odottelemaan kevään tuloa. Kuinkas sitten kävikään? Tänään on satanut taivaan täydeltä märkää lunta, joka painoi marjakuusen oksia niin että vanha puu ei enää kestänyt ylimääräistä painoa vaan kaatua romahti maahan pitkin pituuttaan. 


Mummon ja ukin tonttu selvisi rytäkästä kuin ihmeen kaupalla. Se jäi sopivasti oksien väliin ja odottelee siellä raivaajien ilmestymistä.


Eiköhän lumi nyt riittäisi tälle talvelle. Tiet ja kadut ovat aivan sohjoa täynnä. Jos joku on ehtinyt vaihtaa kesärenkaat niin liukastapa on. Kuinka mahtaa käydä kesänopeuksien? Päästäänkö pääsiäisen viettoon täydellä vauhdilla..

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Munia virpojille ja kranssi oveen



Toimme Tallinnasta pääsiäiskarkkeja. Toiveikkaasti ajattelimme, että palmusunnuntain virpojia olisi liikkeellä vielä kotiin palattuamme iltapäivän tunteina. Mutta taisivat olla kaikki tuhlaamassa palkkarahoja Hulluilla päivillä. Yhtään virpojaa ei nähty edes vilaukselta. Kalevin karkit säästyivät pääsiäiseksi. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun meiltä ei kukaan lähtenyt virpomaan. Ensi vuonna kyllä palataan taas vanhoihin perinteisiin. Ainakin isovanhemmat pitää toivotella tuoreeks ja terveeks.


Tallinnan kukkatorilta löytyi kaunis pääsiäisaiheinen kranssi oveen ripustettavaksi. En ole vielä päässyt selvyyteen ovatko munat aitoja vai jäljitelmiä. Todennäköisesti jotain keinotekoista. Lisäksi toin torilta suosikkejani valkoisia oksaruusuja. En tiedä onko se oikea nimi, mutta yhdessä oksassa on monta pientä ruusun kukkaa. Ne ovat niin kauniita maljakossa.

Turistilokit lensivät Toompean mäellä innokkaasti tutkimaan, mitä hyvää kassista löytyy. Toivottavasti ovikranssin munat eivät olleet tämän lokin tuotoksia. Oikeasti en edes tiedä, miltä lokin munat näyttävät..

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Seela Sellan Aamu

Yksi unelmani on toteutunut. Olen nähnyt Seela Sellan livenä näyttämöllä. Hän on TV:stä tuttu ja naistenlehdissä esillä. Olen törmännyt häneen kerran koiran kanssa pankin tuulikaapissa rahaa nostamassa. Seela rupatteli ystävällisesti koiransa kujeista kuin kuka tahansa naapuri ilman diivan elkeitä. Eikä hän toisaalta yrittänyt muuttua näkymättömäksikään. Kiehtova persoona ja täynnä karismaa.


Kävimme Kansallisteatterin Willensaunassa katsomassa näytelmän Aamu, jossa Sella näytteli pääosaa. Tarina sinältään ei ollut maata mullistava, mutta Sellan näyttelijätyötä oli hieno seurata. Hän oli aika huikea näky nahka-asussa ja varmaan 15 sentin piikkikorolla varustetuissa saapikkaissa. Varsinkin väliajan jälkeen roolin seuraaminen suorastaan koukutti. Täytyy kyllä sanoa, että myös Terhi Panula osasi hommansa hienosti. Heikki Pitkäsen putkimies oli tosi mainio tyyppi. Ainoastaan Cecile Orblin saa vähän vielä vanheta ennen kuin ylinäytteleminen ja turha säntäily tasottuu. Mutta hyvää varmaan tulee kun saa rauhoittua roolinsa kanssa.


Erityismaininta siitä, että näytelmän kengittäjä onnistui tehtävässään erinomaisesti. Sellan piikkikorkosaapikkaat olivat hienot, Panulan saapikkaissa oli särmää ja putkimiehen duunikengät sopivat rooliin mainiosti. Lava on sen verran lähellä katsojia ja silmien korkeudella, että kenkiin tuli kiinnitettyä tavallista enemmän huomiota.

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Kesäterassi odottaa



Hakaniemen suunnalla kulkiessani huomasin, että Eläintarhanlahdelle on purjehtinut uusi alus. Oikeammin sanottuna Säästöpankinrantaan ponttoonien päälle on rakennettu 200 paikkainen kelluva ravintola Meripaviljonki.


Kummasta suunnasta tahansa katsottuna lasinen ravintola istuu maisemaan yllättävän hyvin. Kovasti suosittua on tuo kuparin käyttö uudisrakennuksissa. Jos vapuksi puuttuu lounaspaikka, niin nettisivuilta näkee, että varauksia otetaan jo vastaan. Täytyypä poiketa joku ilta testaamassa paikka. Se hyvä puoli ravintolalla on, että parkkipaikkoja löytyy aivan vierestäkin, jos on autolla liikenteessä.

torstai 26. maaliskuuta 2015

Kauniita käytäviä Helsingissä II



Seminaarin merkeissä vierailin Hakaniemen Paasitornissa. Se on komea Jugend ajan linna, joka valmistui 1908 työväestön vapaa-ajan viettopaikaksi ja toimi pitkään työväentalona.


Seinäkoristuksissakin on havaittavissa talon historia työväen kokoontumispaikkana. Seinillä on kukkasten sijaan enemmän työkaluja ja muita duunarille läheisiä aiheita.


Rappusten kaiteista tulee mieleen Kallion kirkko.. Miksiköhän? 


Paasitorni on mukava seminaaripaikka. Kokoustilat ovat ilmavia, ravintolassa on hyvät ruuat ja tarjoilu pelaa.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Mandoliinimiehen matkassa



Didrichsenin taidemuseon ulkoseinällä taiteilija Pauno Pohjolaisen teos toivottaa vieraat tervetulleeksi näyttelyyn, joka on saanut nimen Mandoliinimiehen matkassa.


Vietin viihdyttävän iltapäivän mandoliinimiehen matkassa. Muodot ja värit pursuilivat tauluista ja veistoksista.


Toisaalta näyttelyssä oli myös hillittyjä maanläheisiä sävyjä.


Mandoliini löytyi useammastakin teoksesta.


Alakerrassa oli kivoja pikkutöitä.


Alakerrassa voi istahtaa katsomaan 15 minuuttisen lyhytfilmin, jonka Pauno Pohjolaisen tytär on tehnyt isästään. Minusta on aina mukava tutustua taiteilijan maailmaan. Filmi on omistettu mummolle, joka kuoli vain muutama kuukausi sitten. 


Pohjolaisen taulut ovat riemastuttavan tursuilevia, eivätkä millään meinaa mahtua kehyksiinsä. Lyhytfilmillä Pohjolainen kommentoi, että taide on dialogia. Minä pääsin hyvään dialogiin näiden teosten kanssa.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Taidemesenaatti



Kuten näette, olen ryhtynyt taidemesenaatiksi. Olen siis taiteen tukija ja suosija. 


Didrichsenin taidemuseo Helsingin Kuusisaaressa on keksinyt taiteilija Kaarina Kaikkosen kanssa aivan loistavan idean, jota minäkin olen nyt ollut tukemassa. Taidemuseo kerää käytettyjä paitoja ympäristötaideteosta varten. Teos rakennetaan paidoista, jotka sidotaan yhteen ja nostetaan teräsvaijerilla taidemuseon veistospuiston puihin. Houkuttimena Didrichsen tarjoaa ilmaisen sisäänpääsyn jokaista tuotua paitaa vastaan. Näitä paitoja on kertynyt tähän mennessä noin 1600 eli reilusti yli tavoitteen, joka oli 1000 paitaa. Vielä on aikaa maaliskuun loppuun saakka viedä paitoja taiteilijalle. Nimekkäin paitalahjoittaja on tähän mennessä Martti Ahtisaari. Jännittävää on nähdä pääseekö oma paita liehumaan komeiden mäntyjen väliin. Toukokuussa se sitten nähdään.


Kaarina Kaikkosen installaatioita on nähty ennenkin. Kesällä 2000 Helsingin tuomiokirkon portaille oli koottu miesten pikkutakeista teos nimeltä Tie. Viime kesänä näimme matkalla Serlachiuksen taidemuseolle paitanauhoin koristellun Mäntän kirkon. Minusta tämä Totuuden tie teos oli hauska, vaikka jotkut sitä paheksuivatkin.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Kylpyankka



Nyt on mahdollisuus hankkia uusia kylpyleluja vaikka pääsiäiseksi. Etolan hyllyjä tutkiessani tulivat vastaan nämä hauskat kylpyankat. Nimikkoankkoja löytyy eri ammattien edustajille ja harrastusryhmille. Ratsastajille löytyy kylpyhevonenkin.


Tarkemmin kun katselin tuoteselosteita, niin löytyi lappu, että ovat saksalaista alkuperää. Vallan hauskoja hahmoja, sopivat myös aikuisten kylpyleikkeihin ;) Minun suosikkini on tuo herrasmiesankka. En tiedä kuinka hyvät purjehdusominaisuudet on näillä ankoilla vai tupsahtavatko heti nenälleen.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Hirven sarvet



Veljeni löysi näin komeat hirven sarvet metsästä. Ensin löytyi yksi sarvi ja muutaman sadan metrin päässä oli toinen. Aika hieno ilmestys olisi tämä hirvi ollut sarvet päässä vastaan tullessaan.


Wikipedia tietää kertoa, että hirvisonneilla on täysiluiset hanko- tai lapiosarvet, jotka uusiutuvat vuosittain vanhojen pudotessa talven aikana. Leveitä lapiosarvia on eniten pohjoisilla alueilla. Uudet sarvet kasvavat touko- kesäkuussa samettimaisen nahan alla lopullisiin mittoihinsa elo- syyskuuksi, jolloin sarvien kasvukudos kuolee ja hirvi keloo sarvensa hankaamalla niitä puiden runkoihin ja oksistoihin. Näistä sarviluu saa myös pintaansa usein tummanruskeaa väritystä.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Venekerho unessa



Vaikka jäät ovat jo lähteneet, niin venekerholla ollaan aivan unessa. Veneet ovat vielä visusti pressujen alla eikä ketään ollut edes raaputtamassa veneen pohjaa puhtaaksi. Laiturit ovat aivan tyhjiä.


Onneksi merellä oli muutama kulkija nauttimassa aurinkoisesta päivästä.