Toiset tykkää runoista ja toiset dekkareista. Minä en muistaakseni ole koskaan ollut mikään runotyttö. Yritin parantaa tapani ja sivistyä runojen suhteen. Kuuntelin esitelmän Edith Södergranin elämästä. Mielenkiintoinen elämänkaari hänellä, mikäs siinä. Esitelmän ohessa lausuttiin hänen runojaan. Mutta en voi sille mitään, että minusta runonlausunta oli ylidramaattista ja silti kuolettavan tylsää. Enpä siis tullut hullua hurskaammaksi ja runotyttöä minusta ei saanut tälläkään yrityksellä. Mitenköhän tähän runojen salaiseen maailmaan pääsisi sisälle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti