Huuliharppukvartetti Sväng taikoi esiin kaikki sateenkaaren värit konsertissaan Taalintehtaalla. Ohjelmistossa oli niin kansanmusiikkia, gospelia kuin klassista. Suurin osa ohjelmistosta oli muusikoiden itsensä säveltämää. Komeasti soi Sibeliuskin huuliharpuille sovitettuna. Parasta kaikista oli se hersyvä huumori, jota muusikot viljelivät niin musiikissaan kuin myös välispiikeissään. Huumori ei tullut sanoituksista, sillä bändi on melkein sataprosenttisesti instrumentaaliyhtye. Huumori tuli siitä musiikillisesta vuoropuhelusta, joka kukoisti muusikoiden välillä. Tanssiva fanijoukko ilotteli eturivissä. Konsertti oli uskomaton hyväntuulenkonsertti. Minä kuulin tätä porukkaa ensimmäistä kertaa.
Kemiönsaaren Taalintehtaan Norpas festivaali on pieni ja sympaattinen festivaali. Ensimmäistä kertaa se järjestettiin vuonna 2012. Tapahtuma mainostaa itseään vapaan kulttuurin festivaalina, joka tarkoittaa sitä että tarjolla on musiikkia, tanssia, kuvataiteita, elokuvia, sirkusta jne. Yleensä mukana on aina jotain yllättäviä yhdistelmiä. Norpas ylläpitää tiivistä yhteistyötä barcelonalaisen Nook-kulttuuritalon kanssa. Tästä johtuen esiintyjistä löytyy aina espanjalaisia taiteilijoita. Svengaavien huuliharpistien jälkeen lavalle marssi improvisoiva espanjalaisduo Za! Paidat pois ja volyymit kaakkoon oli teemana. Tässä vaiheessa me otimme vähän etäisyyttä ja siirryimme ulkoilmaan. Joku muu pääsi nauttimaan tästä.
Taalintehtaalla majoituskapasiteetti ei aivan vastaa festivaalikansan kysyntää. Mattimyöhäiset saavat tyytyä siihen, mitä muilta on jäänyt jäljelle.
Päätimme olla tänä vuonna ennakkoluulottomia ja lunastimme itsellemme patjamajoituksen. Mies ei ole moisessa eläissään ollut ja minunkin edellinen kokemukseni taisi olla 80-luvulta. Norpaksen majapaikkana oli koulun liikuntasali, joka oli jaettu väliverhoilla kolmeen osaan. Meidän sektorilla yöpyi kymmenkunta henkeä miehet ja naiset sekaisin. Tilaa riitti, patjat olivat paksuja ja siistejä. Olimme varanneet omatkin patjat mukaan, mutta niitä ei tarvittu. Salin pukuhuoneet, suihkut ja vessat olivat aivan vieressä. Nuoriso hiippaili hiljaa saliin ja kunnioitti muiden nukkumarauhaa. Me nukuimme loistavasti! Neljällä eurolla sai aamulla erinomaisen aamupalan, jossa oli tuoretta sämpylää, hedelmiä, kasviksia, ihanaa puuroa, laatuteetä ja ruusuvettä. Kyllä ovat ajat muuttuneet sitten oman nuoruuden patjamajoitusten...ruusuvettä...oli muuten hyvää!
Taalintehdas on viihtyisä paikka meren rannalla. Veneilijöitä ja muita turisteja riittää. Pikkuputiikeista voi ostaa kesäkivaa ja kahviloissa voi oleilla pidemmänkin aikaa.
Me tulemme tänne varmaan toistekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti