Suksilla

Hikilaudat viriteltiin valmiiksi ja nollakelissä lähdettiin metsälenkille. Sukseni ovat varmaan viisitoista vuotta vanhat, ehkä enemmänkin. Pitovoiteet unohtuivat kotiin, mutta pitoa oli aivan riittämiin, sillä yöllä oli satanut lunta, latukone ei ollut käynyt vielä vetämässä uusia uria ja lumi paakkuuntui heti suksen pohjaan, jos vauhti hidastui. No vauhti pysyi yllä ja paidan selkämys kastui. 

Uusia suksiahan ei tarvitse nykyisin enää edes voidella. Mutta minulle riittävät nämä vanhat menopelit aivan hyvin, sillä voiteet ovat niin helppoja käyttää. Savetin tyyppisellä pienellä liinalla voi siististi laittaa luistoa. Pitoa voi vedellä keskelle kuin deodoranttia kainaloon, yhtä helppoa ja se on siinä. Kun vain muistaisi ottaa mukaansa..

Mäen kun jaksoi teputella ylös, 

..niin sopivasti sai alamäessä vauhtia. Tyylinä arvatenkin perinteinen hiihtotyyli. Luistelutyyli ei oikein sovi minun polvilleni ja selälleni.

Sitä on turha kysyä, kuinka monta kilometriä hiihdettiin. En tiedä. Ihana oli olla suksilla ensimmäistä kertaa tänä talvena.