Puumanaisten päiväkahvit

Mistä juttelee puumanaiset päiväkahveilla? No tietenkin Teemu Selänteestä, Sauli Niinistöstä ja kukkakoruista. Vietin riemullisen puolituntisen seitsemän puumanaisen vieruspöydässä Cafe Torpanrannassa Helsingin Munkkiniemessä. Kahvilaan astuessani tilan täytti iloinen, miltei riehakas puheen sorina. Seitsemän, keski-iältään noin kahdeksankymppisten leidien, ryhmä viihtyi keskenään kahvikupposen äärellä innokkaasti rupatellen.

Minä istuskelin tomaattikeittoani syöden ja ulos merelle tuijotellen, kun naisten jutut imaisivat mukaansa. Ei tarvinnut höristellä korviaan. Puhe kantoi korkealta ja kovaa.

Ensin juteltiin, kuinka Teemu Selänne on niin söpö, varsinainen naisten mies. Joku tiesi Teemun äidin, toinen Teemun nuoruuden naisretket. Teemusta tuli mieleen Sauli Niinistö, kun sekin on ollut niin naisten mies. Jonkun leidin sukulainen oli vienyt Saulin Jennille tuliaisiksi kukkakorukirjan, joka on juuri ilmestynyt. Jenni oli vallan ihastunut kukkakoruihin. Josta sitten päästiin aiheeseen muut korut. Yhdellä osallistujalla oli kotona aito orkidea, joka oli kullattu päältä ja tehty näin koruksi. Toisella oli medaljonki ja sitten muisteltiin 50-luvun rintarosseja, joita oli laatikoissa ja lahjoiteltu lasten lapsille. Koska kaikilla oli hienoja koruja, joita muut eivät olleet nähneet, päätettiin pukea ne päälle seuraavalle yhteiselle teatterireissulle. Siitä juttu jatkui Kyllikki Stenroosiin, jolla oli aina päällä aivan kamalasti kaikkia koruja ja hörselöitä, joihin varmaan Johannes Virolainenkin ihastui. Tästä sitten edettiin Kyllikki Virolaisen pojan tyttäreen, joka oli nähty televisiossa kommentoimassa Ranskan tapahtumia. Näitä puidessa joku leideistä ihmetteli, miten tämä nyt liittyi koruihin. Vierustoveri totesi, ettei mitenkään, ja pahoitteli kun aina siirtyy asiasta toiseen. Yhteen ääneen todettiin, että niinhän se menee, että jutellessa mennään koko ajan asiasta toiseen. Leidien tarinat etenivät huikealla vauhdilla. Minä olin kuin lasten satutunnilla ja kuuntelin silmät pyöreinä. Harmi, kun leideille tuli kiire kotiin. Minulla oli hauska puolituntinen puumanaisten päiväkahvitarinoiden äärellä.