Kengät vm 56

Nämä kengät ovat olleet vintillä hyvässä tallessa. Sieltä kaivoin ne esille ja samalla kaivoin esille myös tarinan niiden takaa. Kenkien omistaja osti ne vuonna 1956. Hän oli valmistunut vähän aikaisemmin apuhoitajakoulusta. Työpaikka oli hyvä ja nuoren naisen mielestä palkkakin erinomainen. Ensimmäisillä palkoilla hän maksoi koulusta koituneet kustannukset pois ja sen jälkeen saattoi jo ajatella jotain mukavaa. 

Ensimmäinen ja tärkein ostos oli radio. Siitä sai kuulla suuren maailman uutisia ja etenkin musiikkia. Sen jälkeen oli vuorossa nämä ihanat unelmien kengät. Niillä sitten saattoi keikutella ja tuleva aviomieskin tuli vastaan. Ennen oli varsin tärkeää, että mies on vaimoaan pidempi. Kun sulhasmies ei ollut morsmaikkua kuin vähän pidempi, niin kengät jäivät pölyttymään komeroon. Sen jälkeen ei muita korkeita korkoja hankittu, mutta muistoksi ne jäivät. Minusta kenkien korko on varsin kaunis ja klassinen. Aivan hyvin voisin laittaa kengät omaan jalkaani, jos koko olisi sopiva.

Niinkuin muu muoti, niin kenkienkin mallit toistavat itseään aina muutamien vuosikymmenten välein. Toisen kuvan kengät on ostettu Honolulusta vuonna 1998. Väri on melkein sama. Korkojen korkeuskaan ei paljoa eroa ja muotokin on jollain lailla samanlainen. Näillä 16 vuotta vanhoilla kengillä minä mennä viiletän, kun on korkokenkäbileet. Kerran on suutari kenkiä remontoinut, sillä millään en halua hyvistä kengistä luopua. Melkein pystyn saman lenkin painattamaan näillä korkokengillä kuin lenkkareilla, en tosin juosten mielellään. 

Aavistustakaan ei ole mikä korko nyt on muodissa, toivottavasti ei taas kamala 70-luku ja halon paksuiset pohjat. Tai on sentään aavistus, kun siskon tytölle etsittin kesällä kenkiä. Aika lailla korkeat ja kapeat korot oli mieluisimmat nuorelle silmälle. Ja hän on muotitietoinen, niin muotitietoinen...