Olen suorittanut tattien tunnistuksen alkeet asiantuntevassa ohjauksessa. Suppilovahverot ja kanttarellit olen jo ottanut haltuun aikaisemmin. Metsästä löytyy vaikka minkä näköisiä ja kokoisia tatteja.
Ensimmäinen tärkeä asken opinnoissa on se, että ymmärtää kurkata hatun alle ja etsiä sieltä sienimäistä alapintaa. Tämän olen nyt oppinut. Tatin tunnistus siis yleisellä tasolla on hallussa, mutta alalajit ihan hakusessa.
Ehkä vielä tänä syksynä harkitsen poimimista ja paistamista. Mutta voisiko joku tattitieteilijä kuitenkin vinkata, riittääkö se, että etsii pesusienimäisen alapinnan, toteaa, että kysymyksessä on joku tatti ja sitten vain poimii. Vai onko olemassa myrkyllisiä tatteja, niin että nämä tiedot eivät vielä riitä?
Metsästä löytyi ensimmäinen pieni suppilovahverokin. Purkissa on onneksi viime vuodelta kuivattuja suppilovahveroita niin paljon, että uusien tuloa voi vielä odottaa.
Ilokseni metsässä tuli vastaan myös kanttarelleja, ei paljon mutta sen verran kuitenkin, että päästiin herkkujen makuun.
Voissa paistamalla, mausteina suolaa, ripaus sokeria ja tuorejuustoa saatiin leivän päälle herkkujen herkku. Lisää tätä mulle!
No Googlen mukaan myrkyllisia ei ole paitsi joku Piruntatti, jolla on punainen jalka. Sekin HYVIN harvinainen. Mutta pahanmakuisia kylla on, joten sienikirja kateen tai tietavamman sienestajan mukaan saalistamaan alkuun. Mina en oikeen tykkaa siita tattien suutuntumasta, tai sitten en osannut valmistaa oikein.
VastaaPoista