maanantai 1. syyskuuta 2014

Mato-ongella


Pidän mato-onginnasta. Minusta on rentouttavaa tuijottaa kohoa ja toivoa, että kala nappaisi. Uskallan itse laittaa madon koukkuun, enkä pelkää ottaa kalaa pois koukusta. Mielestäni hyvä lopputulos tulee rauhassa istukellen ja kaloja odotellessa. Virvelöinnistä en pidä. Se on liian levotonta. Perhokalastusta en ole kokeillut, enkä tiedä siitä mitään. Pilkillä olen käynyt ainakin yhden kerran. Kohteena oli Töölönlahti Finlandiatalon edessä. Pilkkimisestä ei tullut oikein mitään, kun turistit parveilivat ympärillä ja halusivat ottaa meistä kuvia pilkkimässä. Tai sitten halusivat lainata pilkkejä ja ottaa kuvia itsestään muka pilkkimässä. Kalaakaan ei tullut. Pilkkiminen oli liian kylmää puuhaa minulle. Jos on hyvää seuraa ja hyvät eväät niin se menettelee. Eniten pidän kuitenkin mato-onginnasta.

Edellisellä venereissulla istuimme kaislikon laidassa ankkurissa katselemassa rannalla onkivaa pariskuntaa. Mies jökötti kuin toteemi vapansa kanssa. Vaimo viskoi kolmen ongen siimoja vuorotellen uuteen paikkaan. Oikein ahdisti se säpellys. Saalis taisi olla sama miehen yhdellä rauhallisella vavalla kuin vaimon kolmella ylivilkkaalla kalastusvälineellä. Taisi jäädä vähän takaraivoon, että kalastamaan pitäisi päästä. 


Nyt sitten päästiin. Vene pakattiin tarpeellisin kalastusvälinein, kaikki kalastajat innokkain mielin ja toiveikkaana. Ilma oli loistava ja muitakin kalastajia runsain määrin ympärillä. Mutta mikä ettei tärpännyt. Yritettiin olla kärsivällisiä ja neuvoa toisiamme hyviin suorituksiin. Koko ajan tuijotettiin kohoja.  Kalastuspaikkaa vaihdettiinkin, mutta lopulta oli pakko todeta, että saalis oli vain muutaman nykäisyn verran. Onneksi oli hyvät eväät ja mieliala saatiin kohoamaan. 


Ahti meinasi ahmaista ankkurin. Sitkeällä juonittelulla se kuitenkin saatiin irti ja suunnattiin kotisatamaan. Vielä oli onneksi muutama mato jäljellä. Niillä päätettiin sitten tehdä pikainen laiturikalastus. Voi sitä riemua, kun merestä alkoi nousta ahvenia ja lahnoja. Ihan hyvät iltapalan ainekset saatiin kasaan. Voitiin vain todeta ettei kannata mennä merta edemmäs kalaan.


Yksi pieni sinttikin eksyi koukkuun. Päästimme sen menemään, mutta kukaan ei ollut varma tuon kalan nimestä. Kukahan voisi sen meille kertoa ettei tarvitse ihan kalajuttuja kertoa?



2 kommenttia:

  1. Kun katselin googelista kivisimpun kuvia, niin kyllä mä olen melko varma, että olet oikeassa. Se oli jotenkin aika kivan näköinen kala.

    VastaaPoista