Junalla Pretoriaan

Matka Cape Townista Pretoriaan on noin 1500 kilometriä. Junalla tuota matkaa tulee melkein 1600 kilometriä. Minun haaveeni toteutui, kun matkasimme Etelä-Afrikan läpi ensin Kapista Johannesburgiin ja siitä vielä toisella junalla Pretoriaan.

Aamulla klo 9 olimme Cape Townin päärautatieasemalla lunastamassa etukäteen netistä varattuja lippuja. Odotusaulan seinällä oli nimilistat, josta löysimme oman vaunumme ja hyttimme numeron. Olimme varanneet neljän hengen hytistä kaikki paikat, jotta saimme koko hytin käyttöömme. Nimilistalta sitten arvuuttelimme minkälaista matkaseuraa on naapurihyteissä luvassa. 

Juna saapui ajallaan ja laitoimme hyttimme kotoisaksi, sillä olihan tiedossa aikataulun mukaan 26 tunnin istuminen Johannesburgiin. 

Junassa oli makuuhyttejä ja käytävällä oli yhteiset vessat ja suihku. Ravintolavaunuissa oli tarjolla edulliseen hintaan ruokaa pitkälle matkalle. Muutamasta lämpimästä ruuasta sai valita mieluisensa. Aamulla oli tarjolla runsas lämmin aamiainen. Juotavaa löytyi joka makuun.

Alkumatkasta ikkunasta näkyi viinialueiden viljelmiä.

Vähitellen maisemat vaihtuivat ja laajat pellot lehmineen avautuivat silmien eteen. 

Minusta oli mukava katsella ohi vilistäviä maisemia.

Illan hämärtyessä kaivoimme matkakirjat ja eväät esille. Hyttiemännät ja -isännät kantoivat meille tyynyjä ja peittoja. Muutaman ylimääräisenkin viltin saimme kylmän yön varalle. 

Juna pysähtyi matkan aikana noin kymmenelle asemalle. Aikataulusta oltiin Johannesburgissa myöhässä tunti, kun jouduimme odottelemaan ohittavaa tavarajunaa. Matkan hinta oli noin 50 € / nuppi eli hytistä maksoimme 200€. Tuon saman matkan pääsee matkustamaan luksusjunalla, mutta hinta on silloin noin 1500€ henkeä kohden. Etukäteen Tripadvisor varoitteli usean tunnin myöhästymisistä, ruuan loppumisesta, epäystävällisestä henkilökunnasta jne. Mitään noita ongelmia emme kohdanneet. Tunnin myöhästyminen ei tuntunut missään. Ruoka oli edullista ja hyvää. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja tiedotti myöhästymisestä sekä muutenkin kävi esittäytymässä ja kyselemässä kuulumisia. Hytti oli yöllä kylmä, mutta siitäkin selvittiin. 

Lisämausteita matkaan toi täysi naapurivaunullinen rugbykannattajia, jotka olivat iloisia Etelä-Afrikan menestyksestä. Muuten olivat oikein toverillisesti, mutta välillä hirvitti kun he avasivat kulkevan junan ovia röökitauon ajaksi. Tutustuimme naapurihytin Pauliin, joka kantoi Hells Angels South Africa liiviä. Värikästä joukkoa oli siis liikkeellä. Emme kokeneet oloamme turvattomaksi. Matka oli kaikinpuolin mukava ja leppoisa. Maisemat olivat hienoja. 

Johannesburgin rautatieasemalla etsimme Gautrain pikajunan lippuluukun. Se oli samassa rakennuksessa, johon Shosholoza Meyel junamme saapui. Arvokortille pystyi lataamaan arvoa sen verran, että pääsimme Pretoriaan. Gautrain oli todella nopea, siisti ja turvallinen pikajuna. Se on rakennettu jalkapallon MM-kisaliikennettä varten vuonna 2010, mutta helpottaa edelleen sukkulointia Johannesburgin ja Pretorian välillä. Junamatkan päätteeksi perillä Pretoriassa meitä oli vastassa sohvasurffari-isäntämme.