tiistai 14. maaliskuuta 2017

Liikuttavia miehiä


Paljastan jotain menneisyydestäni. Olen aikoinani parikymppisenä tytönhuitakkeena harrastanut tanssia. Suomen yksi merkittävimmistä modernin tanssin kehittäjistä oli tanssitaiteilija Riitta Vainio. Tanssin hänen improvisaatioryhmässään muutaman vuoden. Tuo aika oli ihanaa luovan tanssin ilottelua ja toisaalta syvissä vesissä seikkailua. Minä amatööri nautin ammattilaisten seurasta. Selkäni oli välillä hyvin hankala, mutta Riitta itsekin selkäongelmaisena osasi ohjata oikeiden liikkeiden äärelle, joilla sain selkäni houkuteltua mukaan leikkiin. Sitten tanssi vain jäi elämän muissa koukeroissa vuosikymmeniksi. Haikeudella aina välillä muistelin aikoja, kun kroppa osasi kertoa siitä mistä sydän lauloi. Viimeiset pari, kolme vuotta olen ottanut varovaisia askeleita takaisin kohti noita vanhoja hyviä aikoja. Minulla on kolme miestä, jotka ovat omalla tavallaan liikuttaneet minua tällä matkalla.


Ensimmäisenä ja tärkeimpänä liikuttajanani on oma Mies. Hän jaksaa aina kannustaa minua liikkumaan. Olemme kehittäneet viime vuosina myös yhteisen liikunnallisen parisuhdeharrastuksen, joka on Asahi-tuokiot vieri vieressä. Löysimme Asahin pari vuotta sitten Oriveden Purnusta savusaunareissulla ja siitä lähtien olemme harrastaneet sitä harvakseltaan kesät ulkona ja talvet sisällä. Löysin netistä sopivan kymmenminuuttisen Asahi-videon, jonka tahdissa liikuttelemme luitamme.  Alla linkit kesän postaukseen Purnusta ja Asahi-videoon.

http://blyygiblumsteri.blogspot.fi/2015/06/kesaliikuntaa-luonnossa.html

https://www.youtube.com/watch?v=rfRkjJC__TA


Toinen minua liikuttava mies on Matti. Hänen johdollaan olen opiskellut Aleksander-tekniikkaa pari vuotta. Viimeisen vuoden olemme tutkineet liikettä ja käyneet moninaisia pohdintoja liikkeen syvimmästä olemuksesta. Matin johdolla olen löytänyt aavistuksia vanhoista ihanista kokemuksista liikkeen äärellä. Aleksander-tekniikkaan tutustuin alunperin pari vuotta sitten Ennin kesäkurssilla. 



Matin kanssa pistetään sukat jalkaan liikkuessa, mutta kolmas minua liikuttava mies kohdataan paljain varpain. Rainer on uusin tuttavuus ja toivon, että pitkäaikainen sellainen. Rainer avaa kerran viikossa salin ovet, sytyttää kynttilät hämyisen huoneen valaisijaksi ja laittaa musiikit soimaan. Vapaa tanssikollektiivi Muuvilaakso kokoaa tanssinhaluiset pariksi tunniksi liikkumaan sielunsa syvyyksistä. Tyyli on vapaa ja jokainen saa tanssia niinkuin hyväksi kokee. Joku kulkee omassa rauhassa, toinen hakee kumppania vuoropuheluun. Minulle tuo hetki on vapauttava ja pyhä hetki itseni kanssa. Back to the roots. On hauska olla innostunut jostain sellaisesta, mikä on ollut tosi merkittävää elämässä joskus kauan sitten ja palannut elämään kuin kauan kadoksissa ollut ystävä. 







4 kommenttia:

  1. Olipa mukava luettavaa! Erilaiset harrastemuodot kuulostavat kiinnostavilta. Viimeisestä jopa hieman liikutuin, vaikuttaa niin upealta kokemukselta! :) Tanssi on aina kiehtonut minua harrastuksena, mutten ole vaan uskaltanut sitä koskaan aloittaa. Millään jumppatunneillakaan en käy, kun ei oma motoriikka meinaa pysyä perässä ja menee vaan sekaisin... :D Tuollainen vapaampi tanssi voisi sopia paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän tanssista, vaikka hahmotushäiriöisenä en pysty seuraamaan muiden näyttämiä liikkeitä. Ohjatut liikuntatunnit ovat painajainen minulle. Huonon selän ja kankean kropan takia en ole balettitanssija-ainesta. Pitää vain löytää se oma juttu ja nauttia siitä. Etsivä löytää :)

      Poista
  2. Riitta Vainio on kyllä hauska yhteensattuma, yhteinen nimittäjä. Vaikken koskaan tanssinut Riitan kanssa, niin hänen performansseissa ja esityksissä sain ensikosketuksen moderniin tanssiin - siihen mikä kumpuaa sisältä. Jokin siinä kosketti jo silloin, mutta olin liian kaukana siitä osasta itseäni seuratakseni sitä. Nyt on toisin. Jalat paljaina :)

    VastaaPoista