Tampereen museokeskus Vapriikki on aina houkutteleva matkakohde. Yleensä käymme siellä kerran kesässä. Tänä kesänä minulle erityinen houkutin oli Hurriganes näyttely. Ihana istua nojatuolissa luurit korvilla, uppoutua kuuntelemaan tuttuja biisejä ja selailla vanhoja Suosikki-lehtiä. Ihan kuin olisi tehnyt aikamatkan omaan nuoruuteen. Teinit intoutuivat myös jammailemaan, sillä näyttelyssä oli heillekin tuttuja juttuja. Hempeiltiinpä miehenkin kanssa ja pistettiin tanssiksi kappaleen verran kun oli niin sokerinen kutubiisi. Remun tankeroenglannille kirjoitetut laulujen sanat olivat hellyyttäviä. Nostalginen näyttely.
Jääkausinäyttely oli hyvin koottu.
Esillä oli aitojakin vanhoja esineitä. Pienten lasten mielikuvitus tuntui laukkaavan tässä näyttelyssä. Taisi olla hurrrrjan jännittävä heille.
Vuoden 2015 palkitut luontokuvat olivat upeita.
Mies muisteli menneitä Pahkasika sarjakuvanäyttelyssä.
Nukkemuseossa olivat Nukkekotiyhdistys ry:n jäsenet sisustaneet kokonaisen kerrostalollisen verran hauskoja pieniä huoneita asukkaineen.
Mielikuvitus lähti laukkaamaan ja luomaan tarinaa kullekin asukkaalle. Toki tekijät olivat antaneet asukkailleen omat tarinansa.
Kivimuseossa on esillä Paavo Korhosen lahjoittama upea kivikokoelma. Inspiraation keräilyyn hän sai aikoinaan vierailullaan Eräjärven kivimuseossa.
Kivet ovat kiehtovia.
Vapriikissa katon alta löytyy vielä paljon muutakin. Yhden päivän aikana ei kuitenkaan jaksa tutkia määräänsä enempää. Vapriikki on minusta Suomen monipuolisin ja upein museokeskus. Hienoa, että rakennuksessa on myös hyvä lounasravintola. Ruoka on edullista ja hyvää. Vierailu oli minun museokorttivierailuni Nro 5.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti