Joulupukki toi meille tänä jouluna kirkasvalolampun. Sen äärellä istumme ottamassa valohoitoja ja yritämme selviytyä täysjärkisinä pimeän kauden läpi. Viikonloppuaamuina, kun ei ole kiire töihin, on mukava istuskella lampun valossa aamupalapöydässä lehteä lukemassa ja teetä hörppimässä. Minulle vaikeinta Suomen talvessa on pimeys. Kylmäkin vielä menettelee, mutta jos menee monta viikkoa ja joutuu vain arvuuttelemaan, onko aurinko olemassa, niin silloin kyllä ahdistus nujertaa sitkeimmänkin sissin. Katsotaan nyt onko lampulla vaikutuksia.
Sunnuntain Lux Helsinki oli mukava valokarnevaali. Nyt pitää järjestää omat kotoisat valokarnevaalit kirkasvalolampun kanssa.
Joo minustakin aina tuntui (jos muistan oikein) kaikista kamalimpana se pimeys. Aamulla lahdet toihin, pimeeta, palaat kotiin pimeeta. Eika siina valillakaan mitaan ihmeellisen kirkasta auringonpaistetta.
VastaaPoistaPimeänä kautena tarvitsee aina välillä lähteä merta edemmäs varmistamaan, että aurinko on olemassa.
VastaaPoista