Karakorumin maantie on maailman korkeimmalla sijaitseva kansainvälinen maantie. Se yhdistää Pakistanin ja Kiinan Karakorum-vuoristossa sijaitsevan Khunjerabin solan kautta, joka on 4 693 metrin korkeudessa. Minusta se oli myös maailman pelottavin tie. Teimme matkaa Pakistanissa Peshawarista kohti Kiinan rajaa useamman päivän ajan halki upeiden Swatin ja Hunzan (Shangrilan esikuva) laaksojen, Induksen virtaa välillä seuraillen. Paikka paikoin tie korkealla vuoren rinteessä oli syöpynyt maanvyöryissä ja murtunut syvälle laaksoon. Bussilla oli aika ajoin vain kolme pyörää maassa, neljäs kun roikkui tyhjän päällä. Siinä sitä vain tuijotti hiljaisena tyhjyyteen tien reunamalla. Rotkossa näkyi vähän väliä alas syöksyneitä autojen raatoja. Gilgitissä herkuttelimme aprikooseilla, joita näkyi kuivumassa melkein joka talon katolla. Vuorten keskellä Sostissa ihailimme Nanga Parbatin (8125m) ja Rakaposhin (7790m) lumisia huippuja.
Sostissa tapasimme paikallisia naisia heinähommissa sirppeineen. Meidätkin kutsuttiin töihin mukaan. Herttaisia naisia. Kävimme heidän perheitäänkin tapaamassa. Sostista vuokrasimme avolava-auton muutaman muun matkalaisen kanssa. Sillä viiletimme loppumatkan Kiinan rajalle. Paluumatkalla bongasimme jakkeja laiduntamassa. Paimenperhe kutsui meitä maistamaan jakkijuustoa. Ja hyi, en ikinä ole maistanut mitään niin pahaa!! Mutta lämpimiä ja vieraanvaraisia ihmisiä tapasimme. Olen siis ollut melkein Kiinassakin...
Keskiviikon surulliset tapahtumat Pakistanissa saivat ajatukseni näiden upeiden ihmisten luo, joihin minulla oli mahdollisuus tutustua siellä lomallani mahtavissa maisemissa. Keskiviikkona 21 ihmistä kuoli Talebanien hyökätessä yliopistolle. Vuosi sitten Peshawarissa, aivan lähellä keskiviikkoista iskua, kuoli 150 ihmistä, joista suurin osa oli lapsia. Surullista lukea näistä tapahtumista, varsinkin kun itse on kulkenut samoissa paikoissa. Enää ei onnistuisi retki, jonka aikoinaan Pakistaniin tein. I cry for you Pakistan!
Tämä oli Melkein - sarjan postaus nro 2. Sarja jatkuu taas jossain vaiheessa. Niitä paikkoja kyllä riittää, missä on melkein käynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti