maanantai 10. heinäkuuta 2017

Safari - Amakhosi



En voi välttyä ylisanoilta, kun kerron Etelä-Afrikan safarikohteestamme Amakhosista. Mies on käynyt Amakhosissa ensimmäisen kerran 11 vuotta sitten. Sen jälkeen sinne on ohjattu niin appivanhemmat kuin miehen veli kavereineen. Vihdoin nyt myös minä teinin kanssa pääsimme Amakhosiin.

Amakhosi on yksityinen safaripuisto, jonka alueen keskelle on rakennettu luksusluokan mökkejä, ravintola ja spa-osasto. Huonehintaan kuuluu kaksi safaria päivittäin, sekä täysihoito.

Kun saavuimme iltapäivällä Amakhosiin, jo vartioiduilta portilta ilmoitettiin meidän tulomme hotellille. Kun ajoimme auton vastaanoton pihaan meitä oltiin vastassa käsipyyhkeiden ja tervetulojuomien kanssa. Auton avaimet luovutettiin henkilökunnalle, joka siirsi auton parkkiin ja matkatavarat huoneeseemme. Hetken aikaa istuimme mehulla ja meille kerrottiin päiväohjelmasta ja muista käytännön asioista. Keittiö järjesti meille toiveemme mukaan pientä välipalaa.


Mökkimme oli kahden huoneen huoneisto, jossa oli iso kylpyhuone ja oleskeluterassi. Kaikki oli viimeisen päälle houkuttelevaa ja viihtyisää. Koska emme ehtineet iltasafarille oli meillä mukavasti aikaa laittaa olomme kotoisaksi ennen illallista. 


Illallissaliin oli katettu juuri se määrä pöytiä ja tuoleja, kun kulloisellekin ruokailulle oli osallistujia.


Kaikille oli omat nimikoidut paikat ja illallismenu valmiiksi kirjoitettuna pöytäpaikalla.


Ruoka oli taivaallisen hyvää. Alkukeitto, alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka veivät kielen mennessään. Jokaisella pöytäseurueella oli oma tarjoilija, joka huolehti tarkasti asiakkaidensa toiveiden toteutumisesta.


Ensimmäisenä iltana pitkän ajomatkan jälkeen uni maittoi hyvin. Aamulla oli aikainen herätys klo 5.30. Pikainen kahvi eteläafrikkalaisen korpun, "ruskin" kanssa ja sitten matkaan. Aamulla meillä oli seurana pari muuta seuruetta, jotka olivat viimeisellä safarikierroksellaan ennen kotiinlähtöä. Heidän toiveestaan etsimme norsuja ja siinä riitti puuhaa ensimmäiseksi tunniksi, kun norsut selvästi leikkivät kuurupiiloa kanssamme. Sitkeys palkittiin ja norsubongauksen jälkeen meille katettiin Amarula-kahvit luonnon helmaan.


Poislähtevien toinen toive oli nähdä leijona. Kun kahvitauon jälkeen lähdimme liikkeelle, niin noin sadan metrin päässä itse Leijonakuningas katseli puuhiamme. Olen varma, että jälkimies Mandla oli täysin tietoinen asiasta ja halusi eräopas Pierren kanssa järjestää meille pienen yllätyksen. Leijonakuningas oli uljas näky loikoillessaan kukkulankuninkaana taustanaan afrikkalainen maisema.


Reilun kolmen tunnin safarin jälkeen tulimme varsinaiselle aamupalalle, joka oli runsas ja täyttävä. Aamupalan jälkeen oli aikaa käydä vaikka kasvohoidossa ja hieronnassa tai sitten vain nauttia mukavasta ympäristöstä.


Puoli kolmen maissa tarjottiin ns. High Tea joka oli jokaisena iltapäivänä erilainen. Tämän kevyen lounaan jälkeen lähdettiin oman autokunnan kanssa iltapäiväsafarille.


Iltapäiväsafarinkin pituus oli reilu kolme tuntia. Toiveita bongattavien eläinten suhteen sai esittää. Meillä oli hauskaa kun tutkimme ja opettelimme jälkien tunnistusta, saimme tietoa parantavista yrteistä, yritimme kuunnella lintujen ääniä jne. Oppaat olivat todella innokkaita ja tietäviä. 


Erilaisten antilooppien lisäksi safariajeluillamme näimme seeproja, leijonia, gepardeja, norsuja, puhveleita, virtahepoja, sarvikuonoja, kirahveja jne. Vain leopardit jäivät näkemättä, mutta niitä olen nähnyt ennenkin. 


Olimme todella tyytyväisiä oppaisiimme. Mandla on työskennellyt alueella jo parikymmentä vuotta. Hän oli jäljestäjänä mieheni edelliselläkin safarikäynnillä 11 vuotta sitten. Pierre teki opasopiskelujensa viimeistä harjoittelua ja selvisi kyllä mainiosti. Intoa ja tietoa riitti. Meillä oli sama parivaljakko jokaisella safarillamme, joten he tiesivät hyvin mitä olimme nähneet ja mitä vielä oli toivelistallamme.


Iltasafarilla meille järjestettiin hauska yllätys, kun illallinen tarjoiltiin yön pimeydessä nuotiolla. Yhtäkkiä mutkan takaa avautui upea lyhdyin koristeltu illallispaikka. Ruuat grillattiin ja tarjoiltiin yöäänien kuuluessa pimeydestä, jännittävää ja taianomaista. Seurana meillä oli oppaiden lisäksi kaksi safarimatkojen järjestäjää, jotka olivat tulleet tutustumaan Amakhosiin. Oli tosi mukava istua tulen loisteessa ja kuunnella tarinoita sieltä ja täältä. Ilta jäi unohtumattomana mieleen.


Etelä-Afrikan matkan kohokohta oli ehdottomasti vierailu Amakhosissa. Eläinten näkeminen läheltä on todella hätkähdyttävää. Välillä tuntui, että henki salpautuu, kun on niin upeaa. Uudestaan menisin heti jos pääsisin!

5 kommenttia:

  1. Täydellistä! Ensin piti miettiä tuota jälkimies-sanaa, kun en ole ikinä kuullut, mutta sitten tajusin, että sehän on se, mikä "auf Neudeutsch" on tracker. Tuli nälkä, kun katselin noita ruokia ja hitsi kun saan tänään vasta sinfoniaorkesterin konsertin jälkeen ruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Englanniksi käyttivät nimiä tracker ja ranger, mutta ne jotenkin kehnosti taipuvat suomalaiseen kontekstiin. Jälkimies on vähän kotikutoinen käännös..

      Poista
  2. Eipä muuta kuin VAU! Olette saaneet kokea ikimuistoisen matkan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki meni paremmin kuin uskalsin ikinä toivoa. Paluumatkalla lentokentälle tosin jouduttiin poliisin haaviin ja maksamaan voitelurahaa ettei tarvinnut jäädä selittelemään. Poliiseilla alkoi lomat, niin ehkä se oli paikallinen tapa kerätä lomarahoja... Kokemus sekin..

      Poista
  3. Oijoi, mikä kokemus tuo on varmasti ollut! Äärimmäisen hienoa palvelua hotellilta ja sen ravintolalta, asiakkaat todellakin ovat etusijalla. Ja vautsi, tuollaiselle safarille pääsystä haaveilen minäkin. Olisi niin upeaa nähdä livenä paikan päällä noita luettelemiasi eläimiä! Vielä joskus... :)

    VastaaPoista