Kävin ensimmäistä kertaa avannossa. Tänä vuonna uimakausi jatkui vaivihkaa kesän jälkeen syksyn puolelle. Marraskuussa kävimme vielä järvessä kastautumassa, mutta silloin ei ollut jäätä ollenkaan. Olen aina sanonut ettei avantouinti ole minun juttuni, mutta nyt kyllä joudun vetämään sanani takaisin.
Mies on käynyt harvakseltaan avannossa jo vuosia. Tänään sitten lupasin lähteä Helsingin edustalla olevaan Uunisaareen kokeilemaan, miltä homma tuntuu. Mantereelta viritellään silta talvikaudeksi saareen, jotta saunojat ja muut retkeilijät pääsevät kulkemaan. Saunarannasta on hyvä näkymä suoraan Eiraan.
Saunassa oli lauteet täynnä konkareita, jotka antoivat noviisille hyviä neuvoja. Ensimmäinen kerta kehoitettiin kohtaamaan kuin synnytys; jos henki salpaantuu, niin rauhallisesti hengitellen pääsee eteenpäin. Tuumaamaan ei saa jäädä. Lopulta innostuin menemään veteen kahteen kertaan. Ensimmäisen shokin jälkeen toinen kerta tuntui jo nautinnolta. Taidan kokeilla toisenkin kerran.
Uunisaaressa on paljon kauniita maisemia talvellakin.
Merelle voi kurkistella joka suuntaan.
Tuuli kahisutteli hauskasti jäähilettä rannassa. Ulapalle on avarat näkymät. Illaksi on luvassa sadetta.
Saunan ja uinnin jälkeen voi käydä Uunisaaren ravintolassa juomassa vaikka kupin kuumaa ja popsimassa croisantin. Lounastajille oli tarjolla kalakeittoa. Poiketkaa.
Voisin poiketa tuolla ravintolassa ja kuvaamassa kauniita maisemia. Täytyy laittaa tämä mainio vinkki muistiin. Mutta avantouinnin jätän suosiolla rohkeammille. :)
VastaaPoistaOdota vain, avantohulluus voi iskeä yllättäin ;)
VastaaPoista