Kecskemetiin on Budapestista noin tunnin junamatka. Meidän automme nokka kääntyi kohti Kecskemetiä Budapestin ja Egerin jälkeen.
Kaupungin keskusta on täynnä erilaisia torneja, kirkontorneja, kellotorneja, mitä vain torneja ja kauniita taloja. Parhaat soitot kuuli kun meni kaupungintalon eteen istumaan. Ensin alkoivat soida kirkonkellot ja sen jälkeen kaupungintalon kellot soittivat leppoisia sävelmiä. Hauska ulkoilmakonsertti.
Näistä kauniista taloista ja kukkaistutuksista muistan kaupungin 80-luvulta, kun kävin siellä ensimmäisen kerran. Mukavat mielikuvat houkuttelivat kaupunkiin.
Torilla oli satokausi parhaimmillaan. Vesimelonit olivat uskomattoman suuria.
Kaupungin paras kahvila Vincent tarjosi hyvät leivokset.
Kahvilan terassi oli mukavan varjoisa oleskelupaikka.
Virvokkeet pitivät lämpimällä kelillä nestetasapainon kohdallaan.
Koko Unkarin matkan paras ruokapaikka oli Kecskemetin ravintola 48 Etterem. Se sijaitsi vähän piilossa pääkadulta, mutta oli ehdottomasti vierailun arvoinen.
Ruoka-annokset olivat aivan huippuhyviä ja kauniita. Pienistäkin yksityiskohdista oli huolehdittu.
Ravintolassa oli kauniita huoneita.
Yläkerrassa oli muutama istumapaikka ja loput alakerrassa.
Terassilla emme jaksaneet istua kun oli niin kuuma.
Kecskemetistä oli helppo hurauttaa junalla Budapestiin. Käväisimme hääpäivän kakkukahveilla Budapestissa.
Matka ei montaa euroa maksanut vaikka ostimme ykkösluokan liput. Ykkösluokassa penkit olivat mukavammat. Junan ikkunasta oli kiva katsella ohi kiitäviä auringonkukkapeltoja.
Majapaikkamme oli mainio Fábián Panzió. Meillä oli kahden huoneen puutarhahuoneisto. Teinikin sai omaa rauhaa.
Kecskemetistä käsin mies osallistui kilpailun ja me tyttöset harrastimme sillä välin shoppailua. Hyvin viihdyimme kaikki. Mekin kävimme avajaisissa katsomassa kisojen alkua. Siellä oli paikallinen polkka-humppaporukka esiintymässä.
Kisojen välissä harrastimme maaseutumatkailua. Tuttuja tyyppejä tuli tiellä vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti