Bükkin kansallispuisto - Unkari

Egeristä teimme päiväretken Szilvásváradiin. Sieltä käsin pääsee helpolle luontoretkelle Bükkin kansallispuistoon. Hyppäsimme Szilvásváradissa vanhan dieselveturin vetämään avovaunujunaan ja tuksuttelimme vuoren rinnettä ylös.

Junalla olisi päässyt takaisinkin, mutta me halusimme kulkea noin neljän kilometrin matkan alas jalkaisin ja katsella maisemia. Koko matkan pääsi hyväkuntoisi teitä ja polkuja.

Matkalla oli ihania vesiputouksia ja vuoristopuroja.

Vesi oli tosi kirkasta.

Matkalla oli pieni ulkoilmamuseo, jossa saattoi tutustua entisajan puunkorjuu- ja käsittelymenetelmiin.

Päivällä oli auringon lämmössä mukava kävellä.

Illalla auringonlaskun aikoihin viileni niin, että pysähdymme kahvilaan juomaan lämpimät kaakaot. Toisena vaihtoehtona pohdimme poikkeamista kalakioskille. Lammesta pyydytettyjä taimenia sai savustettuna. 

Aitauksessa pääsi ihailemaan pieniä kauriita. Näitä näimme myöhemmin yöajelulla villinä tien vieressä.

Kauriit olivat kesyjä ja söivät mielellään niille tarjottua tuoretta ruohoa.

Junan lähtöpaikalla Szilvásváradissa oli runsaasti erilaisia ravintoloita ja pikkuputiikkeja. Me suuntasimme kuitenkin pieneen Lipizzahevosmuseoon. Siellä meille selvisi, että alkuperältään slovenialaisia Lipizzanhevosia tuotiin aikoinaan sotaa pakoon Unkariin. Koska Bükkin kansallispuiston maasto muistuttaa niiden kotimaisemia Sloveniassa päätettiin niitä tuoda sinne turvaan. 

Museon pihassa oli hieno, pieni talli, jossa asusti muutama hevonen. Siellä ne elivät kuin kuninkaalliset konsanaan. 

Kylästä olisi löytynyt iso tila, jossa ratsastaminen ja kärrykyyti olivat mahdollisia. Meille kuitenkin riitti tällä kertaa pelkkä korvan takusen rapsuttelu. Lipizzavaljakoita kulki pitkin keskustan katuja.