Gösta&Gustaf

Mänttä on onnekas, kun sillä on niin monta hienoa museota kaupungissaan. Serlachiuksen Gösta museo on ollut viime aikoina enemmän esillä uudisrakennuksestaan ja merkittävistä modernin taiteen näyttelyistään johtuen. 

Tänä kesänä minun ehdoton suosikkini oli Noora Schroderuksen Feminiininen sensibiliteetti. Karvainen kasvio on minun mielestäni aivan loistava oivallus. Kaukaa katsottuna ihmisen karvoista tehdyt taulut näyttävät aivan kasveilta. Samoin kirjotut setelit ovat hupaisia. Schroderuksen työt ovat hykerryttävän hauskoja.

Päänäyttely Mark Wallinger Mark ei ollut minun makuuni. Ihan kuin olisi joutunut jättimäiseen mustetahratestiin. Minua ahdisti, mutta seuralaiseni sen sijaan piti kovasti näistä töistä. Näin voi samat työt kokea monella tapaa.

Göstassa on onnistuttu loistavalla tavalla yhdistämään vanhaa ja uutta. Vanhan puolen taulujen esittely ja esillepano on raikas ja erilainen. Kaksi erilaista ruoka- ja kahvipaikkaa tarjoavat mahdollisuuden valita mieleisensä.

Mäntän taideretkellä minä olen viime vuodet kokonaan ohittanut toisen Serlachiuksen museoista eli Gustafin. Siellä näyttelyt vaihtuvat harvakseltaan eikä ole vain tullut mentyä sinne.

Funkkisrakennus, joka valmistui 1934 Serlachius Osakeyhtiön pääkonttoriksi, on jo itsessään näkemisen arvoinen sekä ulkoa että sisältä. Historiasta kiinnostuneille museossa on värikkäitä tarinoita kaupungin ja yhtiön patruunan G.A. Serlachiuksen vaiheista.

Museossa pääsee rakentamaan omaa maisemateosta tai hauskuuttamaan itseään taiteilija Markku Valtosen töillä. Minä vietin hilpeitä hetkiä Valtosen huumorin äärellä.

Molempiin museoihin pääsee museokortilla. Nämä olivat museokorttiretkeni Nro:t 6 ja 7.