Toinen aalto

Meidän uuden taidehankintamme alkusanat on lausuttu jo vuonna 1999, kun Alvar Aallon suunnitteleman Finlandiatalon marmorit alkoivat kupruilla. Carrara-marmorisia aaltoilevia laattoja irrotettiin rakennuksen seiniltä ja vaihdettiin uusiin. Asuimme tuolloin aivan Finlandiatalon vieressä ja iltalenkkillä katselimme, kun marmorinpalasia heitettiin roskalavoille. Minun vahva sisäinen kierrättäjäminäni heräsi ja eräänä syksyn synkän hetkenä raahasin mieheni paheksuntaa uhmaten kotiin palan roskiin heitettyä marmoria, joka oli jäänyt lavalta yli. Aallon marmori on seurannut meitä muutosta toiseen, vaikka se painaa kuin lyijy, eikä kunnon paikkaa sille ole keksitty.

Mutta nyt se on löytänyt oman paikkansa meidän elämässämme.

Talvella vierailimme Mäntässä Serlachiusmuseolla Marita Liulian Kulta-aika näyttelyssä. Iskimme silmämme isoon seinälle ripustettuun installaatioon nimeltään Aalto. Teoksesta oli mahdollista lunastaa itselleen osa. Niskat vinksallaan tuijottelimme mustia muovisia kökäreitä, joista teos koostui. Yläviistossa vasemmalla oli kökäre, joka meistä selvästi muistutti viikinkivenettä. Päätimme merkata veneen ja lunastaa sen itsellemme. 

Näyttely purettiin huhtikuun lopussa ja kökäre odotti noutajaansa Mäntässä.

Vähänkö meitä jännitti, miltä kökäreemme näyttäisi lähempää katsottuna. Naula niskassa se saapui kotiimme.

Poistimme naulan, sillä meillä ei ollut minkäänlaista tarkoitusta ripustaa sitä seinälle. Meille oli aivan itsestään selvää, että nuo kaksi aaltoa, Alvar Aallon marmori ja Marita Liulian Aalto kuuluivat yhteen.

Lähempää tarkasteltuna kökäreemme ei näyttänyt ollenkaan viikinkiveneeltä aalloissa. Jostain suunnasta se muistutti mielestäni aallosta nousevaa naishahmoa. Vanhempi pojista sanoi sen muistuttavan hiiltynyttä puunkappaletta. Anteeksi nyt vain tämä brutaali perheemme, mutta kolme meistä jäi tuijottamaan kökärettä tietystä suunnasta. Näyttääkö tämä sinustakin siltä...? No näyttää! Selvät miehen pallit! Postauksen ensimmäistä kuvaa voitte katsoa SILLÄ silmällä, tosikot älkööt vaivautuko.

Jokaisella rakkaalla lapsella on monta nimeä. Virallisesti olemme päättäneet, että teoksen nimi on Toinen aalto. Kotoisasti toteamme vain, että pallit ovat tulleet kotiin.

Näyttelyn avajaisetkin on pidetty kökäreemme kunniaksi.