Myönnän iloisesti olevani dyykkari. Kaikkea kivaa löytyy ystävien ja sukulaisten nurkista, kierrätyslavoilta ja jopa roskiksesta. En mielestäni ole keräilijätyyppi, mutta jos jotain tarpeellista löytyy niin hip huraa! Minähän se sitten määrittelen, mikä on tarpeellista. Joskus joku on tarpeellinen sen takia että se on kaunis.
Viimeisin dyykkaus on tämä iloinen pipo. Joku oli sen hukannut retkellään metsään. Nuhruisena se odotti löytäjäänsä. Ajattelin, että siinäpä sopiva mökkipipo. Kun sain pipon pestyä niin enpä ole malttanut viedä sitä mökille. Se on tosi hyvä iltalenkkipipo. Pipo on sopivan löysä, materiaali mukava ja väri veikeä. En tiedä, onko pipo ollut alkujaan aikuisen vai lapsen päässä. Nyt se on minun päässäni.
Jos joku on hukannut piponsa niin tuntomerkkejä vastaan saa lunastaa. Terveisiä iltalenkiltä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti