Nykytaiteen museo Kiasma on avannut ovensa maaliskuun puolessa välissä pitkän remontin jälkeen. Pariisista Helsinkiin saapui valokuvataiteilija Robert Mapplethorpen huippunäyttely eli ei ihan vaatimaton ollut avaus. Hänen väitetään olevan aikamme merkittävin valokuvataiteilija, jonka täydellisyyteen pyrkivissä valokuvissa kohtaavat kauneus, erotiikka, nautinto ja kuolema. Yläpuolella on Mapplethorpin omakuva.
Suurin odotuksin ja mielenkiinnolla tutustuimme hänen kuviinsa. Muotokuvat olivat kiinnostavia... hmm... mutta jokin niissä jätti minun fiilikseni haileaksi. Ehkä en jaksa innostua täydellisyyden tavoittelusta muodon, asetelmien jne suhteen. Kun katsoi kuvia minulle tuli sellainen olo, että kuvaaja on ilman vuorovaikutusta kuvattavaansa. Minulle tuli steriilin tarkkailijan olo. Muoto on tärkeämpi kuin vuorovaikutus. Jotenkin se häiritsi minua.
Erotiikkaosastolla oli erinäisiä peniksiä venytettynä, vanutettuna, pyöritettynä jne. Toki paljon muutakin. Ovella oli maininta ettei ehkä paras osasto alle 18 v. Eikä kyllä ollutkaan. Teini jäi suosiolla ulos, sanoi saavansa traumoja ja ilmoittavansa lastensuojeluviranomaisille jos hänet pakotetaan sinne. No peniksiä oli muutenkin ihan riittävästi Mapplethorpin kuvissa. Että en suosittele penispelkoisille tätä näyttelyä. Suosikkini olivat alla olevat kruunupäät.
Kaiken penistelyn jälkeen haimme kicksejä hauskasta huojuvasta huoneesta, jossa lattia liikkui, mutta lattialla oleva kivi näytti pysyvän paikallaan. Vähän aikaa kun keinuteltiin huoneessa niin pois tultua keinutti vielä kauan samalla tavalla kuin laivalta tullessa myrskyn jälkeen.
Villun muotokuva (Berit Talpsepp-Jaanisoo) oli jotenkin hämmentävä.
Mariele Neudeckerin lasisäiliöissä olevat vuoret olivat todella kiehtovia. Tuntui melkein siltä kuin olisi päässyt itse kiipeämään vuoren huipulle. Savusumuvaikutelma oli saatu aikaiseksi kahdella päällekkäin asettuvalla liuoksella. Tämä oli moderni kolmiulotteinen maisemamaalaus. Minä viihdyin näiden parissa.
Varsinainen suosikkini oli Ismo Kajanderin (s.1939) Anarkisti näyttely. Minussa asuva romudyykkarin sielu nautti kaikista romuista ja roippeista, jotka olivat saaneet uuden elämän. Vastapainona Mapplethorpelle tästä löytyi säröä ja vuorovaikutusta. Yhdessä erillisessä huoneessa Kajander kertoi oman taiteilijatarinansa esillä ollein tekstein ja esinein. Kiinnostus heräsi. Pitänee mennä katsomaan Valokuvataiteen museoon hänen siellä esillä olevia valokuviaan.
Ps. Blogin tämän päivän otsikko viittaa suomen ja viron kielen erilaisuuksiin.
http://www.iltasanomat.fi/matkat/art-1430973671494.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti