Perjantai-iltaisin yleensä suuntaamme mökille. Parin tunnin ajomatka ei ole pitkä vaikka yhdellä polkaisulla ajettavaksi kun olemme niin tottuneita siihen. Jokaisella on autossa omat huvit. Minä tykkään ajaa omissa ajatuksissani, kuunnella musiikkia ja katsella maisemia. Mies nukkuu tai pitää seuraa juniorille. Juniori esittää visaisia kysymyksiä tai teräviä kommentteja. Aika usein pohdinnan alla on joku elämää suurempi kysymys.
Perillä odottaa tyhjä jääkaappi. Olemme ottaneet tavaksi poiketa jossain vaiheessa matkaa kaupalle hakemaan iltapala- ja aamiaistarvikkeita. Olkoon kesä tai talvi niin jäätelöä pitää saada viikonlopun kunniaksi. Olen löytänyt suosikkini ja jos sitä ei ole, niin kauppa on huono ja sinne ei toista kertaa pysähdytä. Ehdoton suosikkini on Marianne-jäätelötuutti. Siinä on ihana suklaasydän, joka kruunaa nautinnon.
Viime viikonloppuna kyläkauppias säikytti minut perinjuurin, kun hän oli päässyt siihen käsitykseen, että Marianne-tuutin valmistus lopetetaan. Tänään kysyin toisesta kaupasta huhujen todenperäisyyttä. Eivät olleet kuulleet mitään, mutta lupasivat tarkistaa asian. Odotan nyt sitten jännittyneenä, mikä on lopputulos. Toimettomaksi en ole kuitenkaan jäänyt. Olen hankkinut pakastimeen laatikollisen hätävaraa, jolla selviää jonkun aikaa, jos pula-aika yllättää. Olen jo suunnitellut kapinaryhmän perustamista jos huhu osoittautuu oikeaksi. On sitä turhemmistakin syistä noustu barrikadeille..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti